Nyt, minä raakalainen barbaari Echo, olen taas nainen naiselle sus'hukkanen, eli ajattelinpa mäkättää yhdestä nuoresta, aivan randomista kolumnistista.
Ensin ajattelin että tää on kuin ylioppilaskirjoitusten äikän aine, eli valveutuneen kuuloista diiba-daabaa. Mutta kirjoittaja on jopa 26-v, eli parhaassa päättäjäiässä (25-35 v.). Ihmiskunnan ehdotonta eliittiä: koulutettu, hoikka, sievähkö nainen joka päässy toimittajaksi Iltikseen. Kumartakaamme.
Ja ei, en ole katkera. Olen itse ollut samanlainen (tosin en noin tyhjäpää).
No mitä antia sillä on?
-nuorten äänet on tärkeitä
(Miksi? Ei nuori usein tiedä elämästä tarpeeksi. Millaista olla esim. pikkulapsiarjen pyörittäjä? Mitä hyötyä on nuoren kapeakatseisuudesta, vs.40 -vuotiaan kokemus? Nuoret eivät hoida vanhempiaankaan vielä.)
-BLM:ään tottakai ainakin vihjattu, mutta siltä trendikkäältä kannalta että "kaltoinkohdellut ottivat ohjat omat käsiinsä". Eipä tullu mieleen että joku voisi ihmetellä, miksi värillisten pitää tehtailla rikoksia niin tiuhaan?
(Rebujen tunkeutumisen Capitol-kukkulalle saakin tuomita)
www.is.fi
Kommentti: Jos nuoret päättävät olla hiljaa, demokratian loppu alkaa
Lukiolaisena oivalsin äänestämisestä jotain tärkeää, mikä sai minut käyttämään ääneni, kirjoittaa Ilta-Sanomien toimittaja Iida Hallikainen.
19-vuotias Elli-Rose Focht pääsi äänestämään Yhdysvaltain presidentinvaaleissa ensimmäistä kertaa elämässään viime lokakuussa.
19-vuotias Elli-Rose Focht pääsi äänestämään Yhdysvaltain presidentinvaaleissa ensimmäistä kertaa elämässään viime lokakuussa.KUVA: KAREN FOCHT / ZUMA / MVPHOTOS
Iida Hallikainen
7:01
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY
1.–5.2. kouluissa vietetään Uutisten viikkoa. IS käsittelee Uutisten viikolla useissa artikkeleissa sitä, miksi demokratia on hieno asia.
1.–5.2. kouluissa vietetään Uutisten viikkoa. IS käsittelee Uutisten viikolla useissa artikkeleissa sitä, miksi demokratia on hieno asia.
”AION ÄÄNESTÄÄ, koska se on jokaisen ihmisen perusoikeus.”
Tämä sanoma minuun oli iskostettu 16-vuotiaana lukiolaisena.
Perustelu on tosiasia, eikä siinä ole itsessään mitään vikaa. Se kuitenkin tuntui loppuun kulutetulta kliseeltä.
Olin lukenut historiankirjoista mahtipontisesta demokratian aamunkoitosta antiikin Kreikassa. Lopulta demokratia kuitenkin jäi antiikin aikana vain hetkelliseksi keksinnöksi – miten se siis voisi kestää loputtomiin nykypäivänäkään?
Politiikan ja yhteiskunnan ymmärtäminen tuntui minusta muutenkin hankalalta. Kyseenalaistin lukioaikoina myös äänestämisen tärkeyttä, sillä epäilin, että juuri minun äänelläni voisi olla merkitystä.
Äänestäminen oli minulle itsestäänselvyys. Tasapaksu kakku, jonka syömiseen käytettiin mummon kaapissa pölyttynyttä antiikkilusikkaa.
Jotain kuitenkin muuttui.
Äänestin ensimmäisen kerran vuoden 2012 presidentinvaaleissa, kun olin juuri täyttänyt 18 vuotta.
PÄÄTIN ÄÄNESTÄÄ, koska halusin tulevaisuuden omakseni.
Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa 39-81-vuotiaat äänestivät keskimääräistä aktiivisemmin. Tähän ryhmään kuului 63 prosenttia äänioikeutetuista. Samankaltainen tieto havahdutti minut vuonna 2015.
Minulle tärkeistä asioista päättivät siis edelleen isäni, äitini ja isovanhempani.
”
Äänestyslipuke on aseen luotia tehokkaampi vaikuttamiskeino.
Vaikka kapinoin 18-vuotiaana asemastani tulevana opiskelijana ja työikäisenä, ymmärsin, että mikään ei tulisi aikuisena muuttumaan. Eläisin edelleen minulle tarkoitetussa tulevaisuudessa, jonka olivat määritelleet minua paljon vanhemmat ihmiset.
Suurin oivallus syntyi, kun ymmärsin, että minun ei täytynyt olla politiikkaintoilija ja lukea jatkuvasti uutisia, jotta äänelläni olisi merkitystä.
Tunnen ihmisiä, jotka äänestävät, koska he haluavat protestoida. Tunnen ihmisiä, jotka haluavat äänestämällä pysyä menneessä. Tunnen myös ihmisiä, jotka äänestävät siksi, että he haluavat jonkun tietyn sukupuolen edustajan eduskuntaan.
Mikä tahansa on hyväksyttävä syy, sillä se kertoo minun mielipiteistäni ja tarpeistani.
Minun mielipiteeni ja tarpeeni ovat osa demokratiaa, ja ne saattavat tiukkana hetkenä todella viedä eduskuntavaalien tulosta toivottuun suuntaan.
ÄÄNESTYSLIPUKE on aseen luotia tehokkaampi vaikuttamiskeino.
Näin lausui Yhdysvaltain presidentti Abraham Lincoln 1800-luvulla. Hänen presidenttikautenaan Yhdysvalloissa oli sisällissota.
Vaikka lause kaikuu menneisyydestä, sen merkitys on ajankohtaisempi kuin koskaan aiemmin.
Ihmisellä saattaa olla taipumus turvautua väkivaltaan, jos hän pelkää ja tuntee, ettei ole tullut kuulluksi ja ymmärretyksi. Tämä on nähty Yhdysvalloissa vuoden 2020 ja alkuvuoden 2021 aikana. Demokratiaa on yritetty horjuttaa äänestystulosta moneen otteeseen kyseenalaistamalla ja väkivaltaa käyttämällä.
Tosiasia on kuitenkin se, että asioita voidaan todella muuttaa pelkästään kynällä ja paperilla. Äänestämällä voidaan välttää väkivaltaa, sillä voidaan turvata demokratian toteutuminen ja tuoda julki kansan mielipide rauhanomaisin keinoin.
Tulevaisuus ei odota.
Meidän nuorten täytyy ottaa demokratian tulevaisuus omiin käsiimme, sillä se kuuluu meille. Demokratian loppu nimittäin alkaa, jos uusi sukupolvi päättää olla hiljaa.
Mitä minuun tulee, omat perusteluni ovat selvät.
Opiskelen historiaa, jotta voin ymmärtää nykyisyyttä. Äänestän, jotta voin olla ylpeä menneisyydestäni. Ja minä äänestän, koska demokratia tarvitsee minua.
Kirjoittaja on 26-vuotias Ilta-Sanomien toimittaja ja valmistuu tänä vuonna poliittisen historian valtiotieteiden maisteriksi.
Ensin ajattelin että tää on kuin ylioppilaskirjoitusten äikän aine, eli valveutuneen kuuloista diiba-daabaa. Mutta kirjoittaja on jopa 26-v, eli parhaassa päättäjäiässä (25-35 v.). Ihmiskunnan ehdotonta eliittiä: koulutettu, hoikka, sievähkö nainen joka päässy toimittajaksi Iltikseen. Kumartakaamme.
Ja ei, en ole katkera. Olen itse ollut samanlainen (tosin en noin tyhjäpää).
No mitä antia sillä on?
-nuorten äänet on tärkeitä
(Miksi? Ei nuori usein tiedä elämästä tarpeeksi. Millaista olla esim. pikkulapsiarjen pyörittäjä? Mitä hyötyä on nuoren kapeakatseisuudesta, vs.40 -vuotiaan kokemus? Nuoret eivät hoida vanhempiaankaan vielä.)
-BLM:ään tottakai ainakin vihjattu, mutta siltä trendikkäältä kannalta että "kaltoinkohdellut ottivat ohjat omat käsiinsä". Eipä tullu mieleen että joku voisi ihmetellä, miksi värillisten pitää tehtailla rikoksia niin tiuhaan?
(Rebujen tunkeutumisen Capitol-kukkulalle saakin tuomita)
Kommentti: Jos nuoret päättävät olla hiljaa, demokratian loppu alkaa
Lukiolaisena oivalsin äänestämisestä jotain tärkeää, mikä sai minut käyttämään ääneni, kirjoittaa Ilta-Sanomien toimittaja Iida Hallikainen.
www.is.fi
Kommentti: Jos nuoret päättävät olla hiljaa, demokratian loppu alkaa
Lukiolaisena oivalsin äänestämisestä jotain tärkeää, mikä sai minut käyttämään ääneni, kirjoittaa Ilta-Sanomien toimittaja Iida Hallikainen.
19-vuotias Elli-Rose Focht pääsi äänestämään Yhdysvaltain presidentinvaaleissa ensimmäistä kertaa elämässään viime lokakuussa.
19-vuotias Elli-Rose Focht pääsi äänestämään Yhdysvaltain presidentinvaaleissa ensimmäistä kertaa elämässään viime lokakuussa.KUVA: KAREN FOCHT / ZUMA / MVPHOTOS
Iida Hallikainen
7:01
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY
1.–5.2. kouluissa vietetään Uutisten viikkoa. IS käsittelee Uutisten viikolla useissa artikkeleissa sitä, miksi demokratia on hieno asia.
1.–5.2. kouluissa vietetään Uutisten viikkoa. IS käsittelee Uutisten viikolla useissa artikkeleissa sitä, miksi demokratia on hieno asia.
”AION ÄÄNESTÄÄ, koska se on jokaisen ihmisen perusoikeus.”
Tämä sanoma minuun oli iskostettu 16-vuotiaana lukiolaisena.
Perustelu on tosiasia, eikä siinä ole itsessään mitään vikaa. Se kuitenkin tuntui loppuun kulutetulta kliseeltä.
Olin lukenut historiankirjoista mahtipontisesta demokratian aamunkoitosta antiikin Kreikassa. Lopulta demokratia kuitenkin jäi antiikin aikana vain hetkelliseksi keksinnöksi – miten se siis voisi kestää loputtomiin nykypäivänäkään?
Politiikan ja yhteiskunnan ymmärtäminen tuntui minusta muutenkin hankalalta. Kyseenalaistin lukioaikoina myös äänestämisen tärkeyttä, sillä epäilin, että juuri minun äänelläni voisi olla merkitystä.
Äänestäminen oli minulle itsestäänselvyys. Tasapaksu kakku, jonka syömiseen käytettiin mummon kaapissa pölyttynyttä antiikkilusikkaa.
Jotain kuitenkin muuttui.
Äänestin ensimmäisen kerran vuoden 2012 presidentinvaaleissa, kun olin juuri täyttänyt 18 vuotta.
PÄÄTIN ÄÄNESTÄÄ, koska halusin tulevaisuuden omakseni.
Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa 39-81-vuotiaat äänestivät keskimääräistä aktiivisemmin. Tähän ryhmään kuului 63 prosenttia äänioikeutetuista. Samankaltainen tieto havahdutti minut vuonna 2015.
Minulle tärkeistä asioista päättivät siis edelleen isäni, äitini ja isovanhempani.
”
Äänestyslipuke on aseen luotia tehokkaampi vaikuttamiskeino.
Vaikka kapinoin 18-vuotiaana asemastani tulevana opiskelijana ja työikäisenä, ymmärsin, että mikään ei tulisi aikuisena muuttumaan. Eläisin edelleen minulle tarkoitetussa tulevaisuudessa, jonka olivat määritelleet minua paljon vanhemmat ihmiset.
Suurin oivallus syntyi, kun ymmärsin, että minun ei täytynyt olla politiikkaintoilija ja lukea jatkuvasti uutisia, jotta äänelläni olisi merkitystä.
Tunnen ihmisiä, jotka äänestävät, koska he haluavat protestoida. Tunnen ihmisiä, jotka haluavat äänestämällä pysyä menneessä. Tunnen myös ihmisiä, jotka äänestävät siksi, että he haluavat jonkun tietyn sukupuolen edustajan eduskuntaan.
Mikä tahansa on hyväksyttävä syy, sillä se kertoo minun mielipiteistäni ja tarpeistani.
Minun mielipiteeni ja tarpeeni ovat osa demokratiaa, ja ne saattavat tiukkana hetkenä todella viedä eduskuntavaalien tulosta toivottuun suuntaan.
ÄÄNESTYSLIPUKE on aseen luotia tehokkaampi vaikuttamiskeino.
Näin lausui Yhdysvaltain presidentti Abraham Lincoln 1800-luvulla. Hänen presidenttikautenaan Yhdysvalloissa oli sisällissota.
Vaikka lause kaikuu menneisyydestä, sen merkitys on ajankohtaisempi kuin koskaan aiemmin.
Ihmisellä saattaa olla taipumus turvautua väkivaltaan, jos hän pelkää ja tuntee, ettei ole tullut kuulluksi ja ymmärretyksi. Tämä on nähty Yhdysvalloissa vuoden 2020 ja alkuvuoden 2021 aikana. Demokratiaa on yritetty horjuttaa äänestystulosta moneen otteeseen kyseenalaistamalla ja väkivaltaa käyttämällä.
Tosiasia on kuitenkin se, että asioita voidaan todella muuttaa pelkästään kynällä ja paperilla. Äänestämällä voidaan välttää väkivaltaa, sillä voidaan turvata demokratian toteutuminen ja tuoda julki kansan mielipide rauhanomaisin keinoin.
Tulevaisuus ei odota.
Meidän nuorten täytyy ottaa demokratian tulevaisuus omiin käsiimme, sillä se kuuluu meille. Demokratian loppu nimittäin alkaa, jos uusi sukupolvi päättää olla hiljaa.
Mitä minuun tulee, omat perusteluni ovat selvät.
Opiskelen historiaa, jotta voin ymmärtää nykyisyyttä. Äänestän, jotta voin olla ylpeä menneisyydestäni. Ja minä äänestän, koska demokratia tarvitsee minua.
Kirjoittaja on 26-vuotias Ilta-Sanomien toimittaja ja valmistuu tänä vuonna poliittisen historian valtiotieteiden maisteriksi.
Viimeksi muokattu:
