Meillä sanoivat että aiemmin autistisilla lapsilla ollaan käytetty pelkästään kuvia eikä viittomia lain, viittomat taas ovat olleet käytössä muilla kehitysvammaisilla lapsilla kuten juuri noilla downeilla. Eka puheterapeutti (tyttö oli silloin vajaa 3v eikä sanonut kuin pari hassua sanaa ihan epäloogisissa paikoissa) tykkäsi heti ettei viittomista ole mitään hyötyä eikä lapsi todennäköisesti edes ala puhua joten kuvat ehdottomasti käyttöön ja viittomista voidaan luopua.
No, kuvista tyttö ei tykännyt, mutta heti seuraavien kuukausien aikana ylittyi joku kynnys ja viittomat (joita oltiin käytetty ihan vauvasta asti) alkoivat tulla mukaan. Pikkuhiljaa siihen puhettakin, nykyisin puhuu enemmän ja joskus vaan viittoo mukana tueksi. Enemmän viittomista on päiväkodissa, ehkä siksi kun kotona puhutaan suomea ja päiväkodissa ruotsia eli pk-henkilökunta ei ymmärrä jos tyttö sattuukin puhumaan väärrä kieltä. Viittomien myötä ovat muutkin päiväkodissa oppineet suomalaisia sanoja.
Mut juu, en pidä viittomia pahoina enkä edes yleisesti sekoittavina. Riippuu varmaan lapsesta mikä on se kommunikointikeino mikä hänestä tuntuu luontevammalta. Mutta siis kyllä olen näitä viittovia pikku-autisteja nähnyt vaikka taitavat yhä tarjota kuvia ykkösvaihtoehdoksi.