En ehtinyt lukea kaikkia vastauksia, enkä tiedä, onko tämä täällä jo tullut esille, mutta tahdon vain todeta tuohon yhteen aiemmista kommenteista, että ei se hyväksikäytetyn ja hyväksikäyttäjän suhde näytä ulkopuolisille välttämättä mitenkään erikoiselta. Joskus lapsi saattaa yrittää 'miellyttää' hyväksikäyttäjää ja suhde voi ulkopuolisten silmissä näyttää silmiinpistävän hyvältä, ei siis suinkaan huolestuttavan pahalta. Tämä onkin hyvin hämäävää. Lisäksi lapsilla on sellainen välillä epäloogiseltakin tuntuva lojaliteetti vanhempiaan kohtaan ja he pyrkivät hymyillen kieltämään kaiken ja saattavat jopa hullutella asialla, jos joku menee kysymään mahdollisesta hyväksikäytöstä. Toisaalta lapsi voi myös inhota kosketusta, mutta tämä inho ei välttämättä kohdistu ainoastaan hyväksikäyttäjään vaan aivan kaikkiin ihmisiin, jopa mm. omaan äitiin tai isään, vaikka nämä eivät olisikaan hyväksikäyttäneet lasta. Oli hyväksikäyttäjä kuka tahansa, se saattaa vaikuttaa lapsen kykyyn sietää koskettelua yhtään kenenkään puolelta. Lapsi voi myös olla korostetun seksuaalinen ja tietoinen seksiasioista, mutta tämäkään ei todista hyväksikäytöstä, koska osa vanhemmista on yksinkertaisesti hyvin avoimia seksuaalikasvatuksessa, ja lapsen tietämys voi olla täysin normaalia kautta tullutta. Usein hyväksikäytetyn lapsen seksuaalisuuden ilmeneminen saa kuitenkin aikuiset eri tavalla kiusaantuneiksi kuin ns. normaali ilmeneminen.
Kuitenkin yhteenvetona voin sanoa, että seksuaalista hyväksikäyttöä on hyvin vaikea todistaa ilman fyysistä näyttöä, koska lapsi voi jotenkin vaistonomaisesti pyrkiä itsekin sitä peittämään. Hyvin monisäikeinen ja vaikea asia.
Itse en menisi yhden lauseen takia sosiaaliviranomaisille soittamaan. Yrittäisin kysyä vaivihkaa lapselta itseltään, onko lapsesta jotenkin pelottavaa, kun isä tulee hänen huoneeseensa keskellä yötä. En kysyisi suoraan, onko isä tehnyt jotain. Kysyisin, miltä lapsesta tuntuu, kun isä yöllä käy huoneessa. Jos vastaus herättää lisää huolta, en enää sekoittaisi lapsen päätä lisäkysymyksillä vaan juttelisin lapsen äidin kanssa jos siihen tuntuu olevan syytä. Ja muistetaanhan kaikki, että kyse voi olla jostain aivan tuikitavallisesta ja turvallisesta jutusta, jonka tuon ikäinen lapsi on vaan jostain syystä tulkinnut pelottavaksi.