Tyttären tulevaisuus pilalla??

Keväällä 10-vuotias tyttäreni joutui seksuaalisen väkivallan uhriksi :'( Koko perheen elämä, arki romahti täysin. Sen jälkeen mikään ei tuntunut miltään, tuntui että siitä ei vaan yksinkertaisesti voi koskaan selvitä. Mitään niin kamalaa ei ole koskaan edes tullut mieleen että voisi tapahtua!!

Nyt on aikaa kulunut useita kuukausia. Tytär voi olosuhteisiin nähden hyvin. Käy vielä välillä terapiassa, silloin harvoin kun hänet sinne saan. Itse joudun käymään säännöllisesti. Edelleenkään en nuku öitäni levollisesti, vaan erittäin huonosti ja järkyttävien painajaisten saattelemana.

Mietityttää suuresti tulevaisuus, se ei tule olemaan helppoa. Lapseni luultavasti alkaa oireilemaan viimeistään murrosiässä. Pelottaa miten osaan olla tyttäreni tukena ja ymmärtää häntä. Miten osaan auttaa häntä, kun hänellä vaikeaa. Meillä on erittäin läheiset välit tyttäreni kanssa, se on hyvä. Hän tietää että pystyy puhumaan minulle ihan mistä vaan, arkaluontoisistakin asioista. Mutta muuttuuko se? Vetäytyykö hän? Sitä pelkään eniten. Että hän ei halua enää puhua, vaan miettii sitä yksin. Ties mitä kamaluuksia pienessä päässään.. :'(

Miten ihmeessä tällaisesta asiasta voi selvitä, tuntuu että nyt on suht hyvin asiat, tytöllä on hyvä olla, mutta kun se on tiedossa, että tulevaisuudessa hän alkaa oireilemaan

 

:hug:

 

Nämä tapaukset saa meistä jokaisen surulliseksi, voimattomaksi ja tuntemaan itsensä erittäin pieneksi. Samaan aikaan tuntee ääretöntä raivoa ja vihaa sitä petoa kohtaan, joka voi pilata pienen ihmisen ja tämän perheen elämän. Ei voi kuin kysyä MIKSI? :hug:

 

Hei!Mul sen verran kokemusta tosta murrosiästä et mun pojalla oli koulukiusaamista,ilkeä isäpuoli ja koulunvaihdot niin ne kaikki traumat sit murkkuna tuli pintaan,masennusta,itsemurha-ajatuksia ja sit sairaalahoitoa. Ja tuntuu et vieläkään ei helpota,poika nyt 15v.Tosi rankkaa aikaa mut sen nyt osaan sanoa et ole tukena,niin hyvässä kun pahassa.Kun se sun tyttö tietää et äiti ei hylkää vaik mitä sattuis niin kyl se varmaan siitä.Ja se puhuminen on tärkeää mut eipä nua murkut liikoja puhele...Ja ammattiapua otat jos et itte pärjää.On aika kamala kohtalo sun tyttärellä,toivon että selviätte hyvin.Voimia sulle ja sun tytölle!!!! :hug: