tytön puheenkehitys

Tuollaisesta kysyisin. Miten teidän 2-3 vuotiaat tytöt juttelee? En tarvitse nyt niiden vanhempien tietoja joiden lapsen ovat puhuneet "10 sanan lauseita jo 1-vuotiaana" vaan ihan tavallisten lasten ja niiden joilla puheen tuotto on ollut hitaanpaa.

Tällaiset asiat etenkin kiinnostavat, tuleeko lauseita ja kuinka paljon. Onko puhe epäselvää, tuleeko lapselta ns. omaa kieltä (siansaksaa). Missä iässä lapsi on alkanut puhumaan eli milloin sanoja, milloin 2-sanan lauseita ja sitten niitä pidempiä. Kuinka kauan tämä vaihe; kahden sanan lauseista "kunnon" puheen tuottamiseen kesti?

Ja sitten ihan muusta: mitä teidän 2-3vuotiaat tyttönne tykkäävät touhailla päivisin?

 

2.5 vuotias tyttö leikkii autoilla veljensä kanssa, yksinään hoitaa vauvojaan tai pehmoeläintä, vesivärittää, tekee palapelejä, ja auttaa äitiä tyhjentämään tiskikoneen.

 

Tyttö jutteli parin sanan lauseita jo vuoden vanhana, kaksi-kolmivuotiaana sitten ummet ja lammet. Mutta meidän pojat eivät ole olleet yhtä nopeita. Hitailla on ollut muutama sana 2 vuotiaana, siitä kehitys on sitten vaihdellut. 2½ vuotiaana on tuollaisessa tapauksessa tarinaa riittänyt, toisaalta löytyy sellainenkin, joka ei 3 vuotiaana juuri sen enempää jutellut ymmärrettäviä sanoja ja käy puheterapiassa. Suosittelenkin hakeutumaan neuvolaan puheterapeutille pääsyä varten, jos sellaisia muutaman sanan lauseita ei vielä 2½ vuotiaana ala kuulua. Paikkakunnasta riippuen tuo terapeutille pääsy voi kestää.

Leikit ovat tainneet olla niin tytöillä kuin pojilla aika samanmoisia, leikkikeittiö on ollut yksi kiinnostavimmista jutuista. Nukkeja on hoideltu välillä ja välillä taas ajeltu autoilla.

 

No, mulla on tosin poika, mutta puheen kehitys lähti vähän hitaammin liikkeelle. 2-vuotiaana sanoi yksittäisiä sanoja. Ymmärsi kyllä enemmänkin.

2-vuotiaana sana "äiti" tarkoitti paljon. Esim. kerran ulkona kaksi vanhempaa naista meni ohitsemme polkupyörällä ja poika osoitti heitä ja sanoi "äiti". Toinen naisista raakkui: Ei kaikki ole sinun äitejäsi!!
Ajattelin että voi tyhmä!
Suomennettuna poika siis sanoi: äiti katso, tädit ajaa polkupyörällä.

Tädin möläytyksestä huolimatta siis vastasin 2-v pojan keskustelun avaukseen: "niin, tädit ajaa polkupyörällä". Tai jotain vastaavaa.

Siis yleissana "äiti" (="äiti katso...." ) tai jokin muu yksittäinen sana tarkoitti milloin mitäkin tapahtumaa tai kohdetta, ja jos "suomensin" sen väärin, hän hoki tätä sanaa kunnes ymmärsin mistä on kysymys.

Tällä tavalla keskusteltiin. Toki tuli vähemmän puhuttua ja selitettyä, kun vastassa oli hiljaisuutta lähinnä.

Puhe lähti liikkeelle noin 2,5 vuotiaana puheterapiasta saatujen ohjeiden avulla ja nyt 3-vuotiaana puhuu ikätasoisesti, äännevirheet on kyllä mutten ole huolissaan niistä.

 

Nimimerkki poika!
Millaisia ohjeita sait puheterapiasta? Kirjoituksesi perusteella meillä on aika sama juttu eli ymmärrän yksittäisestä sanasta mitä lapsi tarkoittaa. Ja kiitos vinkistä! :flower: =)

 

Esikoinen alkoi puhumaan aikalailla sujuvasti melkein tarkalleen 2-vuotiaana. Sitä ennen tuli yksittäisiä sanoja muutama sana peräkkäin,mutta en muista montako. Nuorempi oppi puhumaan huomattavasti aikaisemmin, eikä meillä hiljsita päivää olekaan.


Tytöt leikkivät laidasta laitaan; työntävä rattaissa pehmoja ja nukkejaan, rakentavat legoilla ja palikoilla, luetaan kirjoja, tanssivat, huristelevat pikkuautoilla ja traktorilla ja väliin katsotaan myös lastenohjelmia. Leikkivät aika paljon keskenäänkin, mutta kun on nälkä tai väsy, niin silloin tulee riitaa.

 

Esikoinen puhui 2 v neuvolassa 3 sanaksi luettavaa ja jotain eläimiä matki. No 2v5kk iässä mentiin puheterapeutilla minun vaatimuksestani, koska noita sanoja oli 15 ja muutama viittoma, jotka tyttö oli itse kehittänyt. Siellä vain lykättiin 3 kk päähän. Silloin tyttö puhui noin 24 sanaa ja vähän enemmän viittomia oli. Nytkin olisi vain lykätty, vaikka tyttö itse oli erittäin turhautunut ja raivosi koko ajan, koska häntä ei ymmärretty.

Onneksi olin ollut jo hiukan aiemmin "hankala" vanhempi, joten saimme tutkimukset (kuulo, foniatri, pt) käyntiin. Ja fyysinen estehän sieltä löytyi. Tuo este poistettiin ja kävimme koko ajan myös pt:llä. Hyvin nopeasti esteen poistuttua yhdessä viikonlopussa puhe muuttui yksittäisistä, harvalukuisista sanoista 3-4 sanan lauseiksi. 3 v:nä hän puhui jo ikäistensä tasoisesti, mitä tulee lauserakenteisiin, ja alle 4 v:nä olivat äännevirheetkin r-vikaa lukuunottamatta poistuneet. Pt:n käynnit lopetettiin jo ennen 3 v päivää.

 

Kysyisin "sinttien äitiltä", mikä tuo fyysinen este oli, joka vaikeutti lapsesi puheen kehitystä. Voisitko kertoa, vai onko se salaisuus? Kyselen, koska olen huolestunut sukulaiseni lapsen puheen kehityksestä. Lapsi on jo 2 v 9 kk eikä puhu. Hänellä on ainoastaan muutamia yksitavuisia sanoja käytössä. En ole rohjennut kysyä vanhemmilta, onko lasta tutkittu, koska he eivät itse puhu asiasta mitään.

 

Tytön kielijänne oli liian pitkä, jolloin kirjainten ja puheen muodostaminen oli vaikeaa. Ei kulunut kuin pari viikkoa sen lyhentämisestä siihen, kun tyttö puhui 3-4 sanaisia lauseita.