Tytär raskaana ja todella epäluotettava poikaystävä...

["vieras"]

Mulla siis 16v tytär raskaana viimeisillään, lapsen isä saman ikäinen. Tämä raskausasia on, kuten varmaan ymmärtää saattaa, mulle tosi paha paikka. Tytär täytti vasta tänä kesänä 16, ja peruskouluakin olisi vielä vuosi käymättä mikä huolettaa mua kovasti. No, tilannetta ei paranna nyt yhtään tämä tyttären poikaystävä joka on siis myös lapsen isä. Hän jätti tytön kun kuuli raskaudesta, palasi parin kuukauden päästä takaisin yhteen tytön kanssa ja jätti taas rakenneultran jälkeen vauvan nähtyään kun "ei vaan voi jaksaa" tällaista... Nyt loppuraskaudesta ko. poika tuli taas tytön elämään takaisin vaikka kovasti koitin kehottaa tytärtäni miettimään kannattaako enää palata yhteen kun todennäköisesti sydän vaan särkyy pian taas. Nyt ovat seurustelleet taas muutaman kuukauden ja lapsen pitäisi tosiaan syntyä hetkenä minä hyvänsä. Mitä mä voin tässä nyt tehdä? En haluaisi että tuo poika on "pilaamassa" tyttäreni pärjäämisen vauvan kanssa aiheuttamalla ylimääräistä huolta ja murhetta, kun tosiaan miksikään avuksi hänestä ei selvästikään ole. Sitäkin mietin, että onko mulla mitään mahdollisuutta kieltää poikaa osallistumasta synnytykseen? Jotenkin vaan vähän pahat aavistukset siitäkin että mitä siitä mahtaisi tulla?
tekee pahaa, kun oma tytär on niin sinisilmäinen ja uskoo vaan aina että nyt tälläkertaa se poika pysyy menossa mukana ja koskaan niin ei kuitenkaan käy.

 

["hmm"]

Tyttösi on siis jäänyt luokalleen jossakin vaiheessa kun peruskoulukin kesken?

 

[Vaikeaa]

Vaikea paikka :/ tuskin kuitenkaan voit estää isää osallistumasta synnytykseen, jos tyttäresi hänet sinne haluaa.
Ole sinä kuitenkin tyttärellesi se hyvä ja turvallinen tuki

Ja onnea tulevalle mummolle

 

["vieras"]

Tee selvät säännöt, että tuollaiset lusmuajat pihalle!

 

["aapee"]

[QUOTE="hmm";26932311]Tyttösi on siis jäänyt luokalleen jossakin vaiheessa kun peruskoulukin kesken?[/QUOTE]

ei ole jäänyt luokalle, nyt tänä syksynä olisi alkanut 9. luokka

 

["hmm"]

[QUOTE="aapee";26932325]ei ole jäänyt luokalle, nyt tänä syksynä olisi alkanut 9. luokka[/QUOTE]

No onpas outoa, muut 9.luokan aloittavat kun on 15-v..

 

["aapee"]

[QUOTE="vieras";26932318]Tee selvät säännöt, että tuollaiset lusmuajat pihalle![/QUOTE]

Olen yrittänyt hyvällä ja pahalla, mutta en kai minäkään nyt voi alkaa esim. kieltämään että poika ei meille saa tulla, kun onhan hän kaikesta huolimatta lapsenlapseni isä...Paras olis jos hän tapaisi lasta joskus, mutta tyttäreni kanssa ei olisi tekemisissä tai sitten olisivat tekemisissä vain ystävinä/lapsen vanhempina mutta eivät heti seurustelemassa...Vaikka mieli kyllä tekisi kieltää tapaaminen kokonaan!

 

["aapee"]

[QUOTE="hmm";26932339]No onpas outoa, muut 9.luokan aloittavat kun on 15-v..[/QUOTE]

niin, tyttäreni on mennyt vuode myöhemmin kouluun mutta ei ole jäänyt luokalle. Ihan hyvä oppilas on aina ollut.

 

["vieras"]

Vaikka millainen lusmu poika olisi, on lapsen etu, että jätkä pysyy kuvioissa mukana... Jos se nyt ajetaan kokonaan pois vauvan luota, tuskin tulee lastaan enää tapaamaan, ja se on lapselle menetys....

 

["mä"]

[QUOTE="hmm";26932339]No onpas outoa, muut 9.luokan aloittavat kun on 15-v..[/QUOTE]

Miten niin outoa? Ja mistä tiedät, ettei kukaan muu 9. luokan aloittavista ole aloittanut koulua vuotta myöhempään?

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";26932350]Vaikka millainen lusmu poika olisi, on lapsen etu, että jätkä pysyy kuvioissa mukana... Jos se nyt ajetaan kokonaan pois vauvan luota, tuskin tulee lastaan enää tapaamaan, ja se on lapselle menetys....[/QUOTE]

Ai, että tuollainen poika on lapselle menetys? No haista ite

 

["mä"]

[QUOTE="vieras";26932350]Vaikka millainen lusmu poika olisi, on lapsen etu, että jätkä pysyy kuvioissa mukana... Jos se nyt ajetaan kokonaan pois vauvan luota, tuskin tulee lastaan enää tapaamaan, ja se on lapselle menetys....[/QUOTE]

Ei todellakaan ole aina lapsen etu, että isä on kuvioissa.

 

["joo"]

Poika on hukassa, kuten varmasti kaikki muutkin joita asia koskettaa. Sun asiasi on olla tukemassa nuorta perhettä, ei se arvostelemalla parane. Oikeastaan voi käydä päinvastoin, kunhan pieni perhe pääsee rytmiinsä. Pahimmillaan saat sekä pojan, että tyttäresi kääntymään itseäsi vastaan. Keskustelua hyvät ihmiset, ilman syyttävää sormea.

 

["vieras"]

Mielestäni ei ole sinun asiasi puuttua tyttäresi suhteisiin vaan tyttäresi on itse tehtävä omat päätöksensä ja valinnat. Sama on vauvan suhteen. Jos omit vauvan ja alat tehdä vauvaa koskevat päätöset, niin samalla erotat tyttäresi omasta lapsestaan.

 

[-]

[QUOTE="joo";26932410]Poika on hukassa, kuten varmasti kaikki muutkin joita asia koskettaa. Sun asiasi on olla tukemassa nuorta perhettä, ei se arvostelemalla parane. Oikeastaan voi käydä päinvastoin, kunhan pieni perhe pääsee rytmiinsä. Pahimmillaan saat sekä pojan, että tyttäresi kääntymään itseäsi vastaan. Keskustelua hyvät ihmiset, ilman syyttävää sormea.[/QUOTE]

peesi

 

["vieras"]

[QUOTE="mä";26932396]Ei todellakaan ole aina lapsen etu, että isä on kuvioissa.[/QUOTE]

Ei se isä aina tule olemaan 16-vuotias! Jos noin kersana tulee tahtomattaa isäksi (tyttöhän sen päättää, pitääkö lapsen vai ei), niin en mä olisi heti potkimassa pois lapsen elämästä, vaan antaisin pojan kasvaa niin että näkee silloin tällöin lastaan. Jos sanoo, ettei halua olla lapsen kanssa tekemisissä, niin sitten ei, mutta jos haluaa tutustua lapseena, niin en todellakaan olisi heti pois ajamassa. Sanotaanhan, että monesti aikuinenkin mies, joka on lasta vaimonsa kanssa halunnut, tarvitsee aikaa vauvan kanssa jotta siihen kiintyy, kun raskausaikana vielä asia tuntuu niin etäiseltä, kun se vauva ei siellä omassa vatsassa kasva ja potki, kuten naisella...

Tyttöä varmaan halutaan auttaa ja tukea tässä asiassa, miksei poikaa haluta tukea ja kannustaa olemaan isä?

Seurustelu ei tuossa tilanteessa minustakaan vaikuta parhaalta mahdolliselta ratkaisulta...

 

["hmm"]

[QUOTE="mä";26932381]Miten niin outoa? Ja mistä tiedät, ettei kukaan muu 9. luokan aloittavista ole aloittanut koulua vuotta myöhempään?[/QUOTE]

Olisihanap voinut heti kirjoittaa että on aloittanut koulun vuoden myöhemmin eikä vastata vain ettei ole jäänyt luokalleen, siksi laitoin että on outoa!

 

["aapee"]

[QUOTE="joo";26932410]Poika on hukassa, kuten varmasti kaikki muutkin joita asia koskettaa. Sun asiasi on olla tukemassa nuorta perhettä, ei se arvostelemalla parane. Oikeastaan voi käydä päinvastoin, kunhan pieni perhe pääsee rytmiinsä. Pahimmillaan saat sekä pojan, että tyttäresi kääntymään itseäsi vastaan. Keskustelua hyvät ihmiset, ilman syyttävää sormea.[/QUOTE]

Tottakai poika on hukassa, kuka 16v isä ei olisi? Ja tuen kyllä perhettä, tuin heti siitä lähtien kun kertoivat raskaudesta, mutta kyllä pojan käytös silti on väärin tytärtäni ja lasta kohtaan. Lasta en ole omimassa vaan olen nimenomaan painottanut tyttärelleni että vaikka olen apuna mahdollisimman paljon, niin minä olen silti mummo ja tyttäreni on äiti jolla myös on vastuu lapsesta. En ole syyttänyt poikaa mistää muusta kuin tyttäreni kohtelusta...Ja keskusteltukin on, mutta tulos on joka toinen viikko se että eroavat, joka toinen taas ovat onnellisesti ikuisesi yhdessä...

 

["aapee"]

[QUOTE="hmm";26932452]Olisihanap voinut heti kirjoittaa että on aloittanut koulun vuoden myöhemmin eikä vastata vain ettei ole jäänyt luokalleen, siksi laitoin että on outoa![/QUOTE]

no en pitänyt tuota tietoa kovin oleellisena tämän jutun kannalta.

 

["Nana"]

Teinipojalle yllättävä isyys on todella vaikea paikka. Aikuinenkaan mies ei aina osaa käsittää olevansa isä ennenkuin on saanut lapsen konkreettisesti syliinsä. Anna vähän armoa toiselle joka on vielä elämänsä pahimman hormonicoctailin ja rajuimpien elämänmuutosten pyörityksessä. Tue tytärtäsi ja anna hänen tehdä päätökset poikaystävänsä suhteen. Voi olla että tuo poika kasvaa isyyteen lapsen synnyttyä, alkaa ottamaan vastuuta ja saattaa olla jonain päivänä mitä parhain isä. Voi olla että ei, mutta silloin tyttäresi osaa kyllä itse heittää kelvottoman miehen elämästään ulos.

Lapsen kannalta paras olisi että isä olisi elämässä mukana edes jonkin verran. Mielestäni pelkän teini-iän hölmöilyn, epävarmuuden ja emotionaalisen seilaamisen takia ketään ei pitäisi lynkata ja kieltää osallistumasta lapsensa elämään. Epävarmuuden ei pitäisi olla rikos eikä siitä tarvitse ketään lynkata.

 

["aapee"]

[QUOTE="vieras";26932451]Ei se isä aina tule olemaan 16-vuotias! Jos noin kersana tulee tahtomattaa isäksi (tyttöhän sen päättää, pitääkö lapsen vai ei), niin en mä olisi heti potkimassa pois lapsen elämästä, vaan antaisin pojan kasvaa niin että näkee silloin tällöin lastaan. Jos sanoo, ettei halua olla lapsen kanssa tekemisissä, niin sitten ei, mutta jos haluaa tutustua lapseena, niin en todellakaan olisi heti pois ajamassa. Sanotaanhan, että monesti aikuinenkin mies, joka on lasta vaimonsa kanssa halunnut, tarvitsee aikaa vauvan kanssa jotta siihen kiintyy, kun raskausaikana vielä asia tuntuu niin etäiseltä, kun se vauva ei siellä omassa vatsassa kasva ja potki, kuten naisella...

Tyttöä varmaan halutaan auttaa ja tukea tässä asiassa, miksei poikaa haluta tukea ja kannustaa olemaan isä?

Seurustelu ei tuossa tilanteessa minustakaan vaikuta parhaalta mahdolliselta ratkaisulta...[/QUOTE]

Niin, tätähän mä tuolla jossain viestissä sanoinkin että parasta olisi jos voisivat unohtaa sen seurustelun nyt ihan kokonaan niin sydänsuruilta ja stressiltä vältyttäisi. Poika voisi tavata lastaan ihan niin paljon kuin haluaa, mutta tyttären ja pojan välitä voisivat pysyä kaveri/vanhemmat tyylisenä...Se olisi parasta varmasti ihan kaikkien kannalta.

 

[gdmldg]

Niin, tollasta useiden 16-vuotiaiden seurustelu on. Anteeks nyt vaan mut ei mulla oo muuta sanottavaa kuin että ois kannattanut käyttää ehkäisyä tai aborttia. Teitä tää ei enää auta mut ehkä joku muu viisastuu tästä ketjusta.

 

[Keittiönoita]

Monet aikuiset naisetkin tekevät lapsia sellaisten miesten kanssa, jotka myöhemmin osoittautuvat lusmuiksi. Nyt on kuitenkin kyse kahdesta lapsesta, joille on tulossa lapsi. 16-vuotiaan kuuluisi vasta ihastua, rakastua, pettyä ja erota eikä suinkaan perustaa perhettä. Harvalla ysille menevällä lapsella on vielä minkäänlaista hajua, mitä perheen perustaminen käytännössä tarkoittaa. Tuossa iässä ollaan, ei olla, ollaan, ei olla. Sydänsurutkin kuuluvat asiaan, kun ihastuksen kohteet vaihtuvat eikä ikuisista rakkaudenvaloista huolimatta kuitenkaan olla aikuisten tavalla valmiita sitoutumaan.

Olen tuntenut useita teinipoikia, mutta mielestäni yksikään heistä ei olisi ollut 16-vuotiaana valmis isäksi. Ei oma poikanikaan. Positiivista kuitenkin on, että jo muutamassa vuodessa nuo kollit muuttuvat. 18 v on usein ihan erilainen kuin 16 v. Jo kahdessa vuodessa voi tapahtua ihan merkittäviä muutoksia. Sinuna koittaisin tukea tytärtäsi vauvanhoidossa ja antaa hänelle myös mahdollisuus olla lapsen isän kanssa. Jos nyt yrität estää tyttäresi seurustelua, voi käydä niinkin, että poika luovuttaa. Harva 16 v jaksaa alkaa taistelemaan aikuista ihmistä vastaan oikeuksista, joita hän ei edes tiedä itsellään olevankaan. Jonain päivänä lapsenlapsesi kenties kuitenkin haluaa isänsä tavata ja kun tulee puhe syistä, miksi isä ei tavannut lastaan, tämä saattaa sanoa "koska mummisi esti minua olemasta äitisi kanssa". Miten luulet lapsenlapsesi sen jälkeen sinuun suhtautuvan?

 

["aapee"]

Niin, tollasta useiden 16-vuotiaiden seurustelu on. Anteeks nyt vaan mut ei mulla oo muuta sanottavaa kuin että ois kannattanut käyttää ehkäisyä tai aborttia. Teitä tää ei enää auta mut ehkä joku muu viisastuu tästä ketjusta.

no, sitten kun sinulla on 16v lapsi, niin huomaat varmaan että ei siinä lapsen sängyn vieressä oikein voi vahtia että sujahtaako se kondomi varmasti paikoilleen tai onko jokainen e-pilleri nyt varmasti syöty.... Aborttiin ei ketään voi pakottaa, ja mun mielestäni on kyllä väärin alkaa edes ehdottamaan abrottia raskaana olevalle ihmiselle. Eri vaihtoehdot pitää tietenkin kertoa (abrotti, adoptio, lapsen pitäminen), mutta päätös on tehtävä ihan itse.

 

["mä"]

[QUOTE="vieras";26932451]Ei se isä aina tule olemaan 16-vuotias! Jos noin kersana tulee tahtomattaa isäksi (tyttöhän sen päättää, pitääkö lapsen vai ei), niin en mä olisi heti potkimassa pois lapsen elämästä, vaan antaisin pojan kasvaa niin että näkee silloin tällöin lastaan. Jos sanoo, ettei halua olla lapsen kanssa tekemisissä, niin sitten ei, mutta jos haluaa tutustua lapseena, niin en todellakaan olisi heti pois ajamassa. Sanotaanhan, että monesti aikuinenkin mies, joka on lasta vaimonsa kanssa halunnut, tarvitsee aikaa vauvan kanssa jotta siihen kiintyy, kun raskausaikana vielä asia tuntuu niin etäiseltä, kun se vauva ei siellä omassa vatsassa kasva ja potki, kuten naisella...

Tyttöä varmaan halutaan auttaa ja tukea tässä asiassa, miksei poikaa haluta tukea ja kannustaa olemaan isä?

Seurustelu ei tuossa tilanteessa minustakaan vaikuta parhaalta mahdolliselta ratkaisulta...[/QUOTE]

Mutta jos nyt on noin epävakaa niin on todella suuri todennäköisyys, että isä katoaa lapsen elämästä kun täyttää 18v. ja alkaa riennot kutsua. Lapsi on ehtinyt kiintyä ja rakastua isäänsä, jolloin on todella traumatisoivaa tulla hylätyksi.

Ei se ole tukemista, että ymmärretään liiaksi ja annetaan hypätä mielensä mukaan välittämättä muista. Tukeminen on sitä, että otetaan yhdessä vastuu asioista pojan kanssa. Ei niin että aikuiset ja tyttö ottavat vastuun kokonaan pojan puolesta. Pojan on nyt asetuttava aloilleen ja lopetettava haahuilu.