tytär ei sopeudu kouluun?!

Meillä on seuraavanlainen ongelma:
Olemme asuneet muutaman vuoden ulkomailla ja siellä 7-v tyttäreni aloitti koulun kansaivälisessä. Mieheni saikin sitten työsiirroon Suomeen, joten muutimme takaisin helmikuussa. Tyttäremme jatkoi koulua kansainvälisessä, mutta ei sopeutunut uuteen joukkoon. Hänellä oli kavereita naapurustossa ja tyttäreni toivomuksesta anoimme siirron lähikouluun, jossa kaverit siis olivat.

Alkuun kaikki meni ihan hyvin uudessa lähikoulussa, mutta toukokuussa tyttäreni alkoi käyttäytyä koulussa oudosti. Useaan kertaan opettaja laittoi viestiä kotiin, että taas olivat läksyt unohtuneet ja että tyttärenne haastaa toistuvasti riitaa niin tyttöjen kuin poikienkin kanssa. Iltapäiväkerhossa tyttäreni oli heittänyt erästä ohjaajaa kivellä, onneksi osuma oli aiheuttanut vain mustelman sääreen... mutta kuitenkin!

Olemme aloittaneet nyt perheneuvolan, jossa keskustelemme lapsipsykiatrin johdolla tyttäreni "ongelmasta". Tämä oli opettajan ja koulukuraattorin ehdotus. He jopa epäilivät lapsellamme olevan ADHD:n. Silti virallinen keskustelu tuntuu vain aiheuttavan stressiä niin vanhemmille kuin tyttärellemme eikä tuloksia ole näkynyt. Tyttäremme odottaa jo kauhulla kouluun menoa taas elokuussa eikä tahdo edes puhua uuden repun ostosta (jolla olemme yrittäneet innostaa pientä koululaista). Olisiko koulun vaihto voinut vaikuttaa näin paljon lapseni käyttäytymiseen, että hänestä on tullut aggressiivinen ja sulkeutunut? Kotona hän on kuin pikku enkeli, teemme kaikenlaista yhdessä koko perheen kesken, ongelmat ovat vain koulussa.

Jos jollain on ollut vastaavanlaisia "ongelmia", niin kertokaa kokemuksista! Voisiko vika olla opettajassa ja luokkatovereissa vai käyttäydymmekö me vanhemmat jotenkin väärin? Olemmeko epäonnistuneita kasvattajia? :/ Perheeseemme kuuluu myös 5-vuotiaat kaksospojat, joten tyttäremme on tottunut huomion ja esim. tavaroiden jakamiseen...

 

Ainut asia, mikä näin neljän lapsen äitinä ja opettajana tuli mieleen, että kyllä kai vanhempien pitäisi huolehtia siitä, että lapsi tekee läksynsä. Kyllä suomalaisessa peruskoulussa on tapana, että läksyt tehdään.

Suomalainen peruskoulu saattaa olla hyvinkin erilainen oppimisympäristö kuin mihin lapsesi on tottunut. On kyllä ihmeellistä, jos kotona hyvinkäyttäytyvä lapsi käyttäytyy oudosti koulussa. Onkohan sinun käyttäytymisnormit erilaiset kuin lapsesi opettajalla?

 

Entä jos muistelisitte entistä kotianne ja asuinmaata? Puhuisitte sitä kieltä, katselisitte kuvia, soittaisitte naapureille...
Tytöltä on kuitenkin vaihtunut kaikki vähän ajan sisällä ystävät, koulu, koti, kieli..
Jutelkaa tyttärenne kanssa ja kysykää onko hänellä ikävä entisiä kavereita tai eikö hän saa uudessa koulussa kavereita, onko opettajat kovin erillaisia?
Lapset puhuvat lasten kieltä, tulkitkaa sitä.

 

Läksyjä tarkastelemme aina yhdessä lapsemme kanssa, mutta jostain syystä hän ei halua kertoa joistakin tehtävistä, piilottelee kirjoja kotona ja suuttuu, kun niitä yritämme etsiä.

Olemme yrittäneet luoda mahdollisimman "tutun" ympäristön verrattuna siihen, mitä se oli meidän ollessamme ulkomailla. Käytämme lähes päivittäin webbikameraa, jonka avulla myös tyttäreni pääsee jutustelemaan ulkomaalaisten ystäviensä kanssa. Tilaamme myös kotiin yhtä lastenlehteä, jota tilasimme myös ulkomailla ollessamme. Koulu on ja pysyy kuitenkin erilaisena ellei tytär taas siirry kansainväliseen takaisin, jossa opetus tapahtuisi englanniksi aivan kuin ulkomailla ollessamme. Mitä sanotte siitä? Riistäisinkö lapselta viimeisetkin mahdollisuudet tuntea olonsa mukavaksi koulumaailmassa kun kaverit ja koulu vaihtuisivat taas?! :attn:

 

Asun itse ulkomailla, joten voin olla vaara ihminen kommentoimaan Suomen systeemeista. Mieleeni tuli kuitenkin tapaus, jossa eras ystavani muutti taalta takaisin Suomeen. Hanen lapsensa opettajat olivat olleet kovin nyreita tata lasta kohtaan, han kun ei ollut ihan sita tavallista suomalaista "standardikoululaista" vastannut kaikin tavoin. Eli jos lapsesi kayttaytyy jotenkin "ulkomaalaisesti" ja opettaja on ottanut hanet sen takia silmatikukseen?

 

Mielestäni tuo kansainväliseen kouluun siirtyminen olisi lapsen kannakta ehkä ihan hyväkin. Mutta koittakaan tehdä asioita lapsen ehdoilla, ei vanhempien tai kavereiden.

Kerro miten menee.

 

\

Ainut asia, mikä näin neljän lapsen äitinä ja opettajana tuli mieleen, että kyllä kai vanhempien pitäisi huolehtia siitä, että lapsi tekee läksynsä. Kyllä suomalaisessa peruskoulussa on tapana, että läksyt tehdään.

Suomalainen peruskoulu saattaa olla hyvinkin erilainen oppimisympäristö kuin mihin lapsesi on tottunut. On kyllä ihmeellistä, jos kotona hyvinkäyttäytyvä lapsi käyttäytyy oudosti koulussa. Onkohan sinun käyttäytymisnormit erilaiset kuin lapsesi opettajalla?

Ettäs kehtaat!!!!!
Mulla loppui sanat kesken en kertakaikkiaan keksi tarpeeksi kauheeta nimitystä sulle!

Kuule ap, Meillä todettiin pojalla keskittymisvaikeus kun vein hänet itse yksityiselle neuropsykologille. Ihan samanlaiset ongelmat oli meillä. Koulusta syyllistettiin ja väitettiin että kotona on asiat huonosti... ai että kun sain neuropsykologin lausunnon jossa luki että pojalle pitää jäsentää tehtävät pienemmiksi kun muuten ei osaa ja pääsin näyttämään sen opettejalle joka väitti että poikani ei vaan halua tehdä tehtäviä.... :kieh:

Älä kuuntele niitä koulun omia psykologeja ne vaan syyllistävät niin vanhempia kuin lapsiakin. Vie lapsesi kunnolliselle yksityiselle neurologille tai psykologille. Maksaa meilläpäin kaikki "testikerrat" yhteensä alle 300e ja on sen arvoiset. Meillä poika sai "lähetteen" pienempään luokkaan jossa kuitenkin on sama oppimäärä kuin normaalissa koulussa.

Älä missään nimessä usko opettajia kun he väittävät että vika on teissä. Itse tunnet lapsesi parhaiten. Ajattele jos saisit lapsesi kouluun josta hän tulisi hyvällä mielellä ja nauravana kotiin...
:hug: :hug: :hug: :hug: :hug:

 

ja hän voi oireilla niitä.
Onhan teillä nyt kesällä aikaa olla yhdessä koko porukka. Elää tavallista, rauhallista arkea. Olla lähellä toisianne.

 

meidän tyttären pitäisi koulu aloittaa nytten syksyllä mutta siirrettiin vuodella koska ei viihdy eskarissa,tarhassa lainkaa..kaikki meni mullin mallin kun noin 2vuotta sitten aloitimme tarhan ja sama jatkuu..ei terapioista apua lainkaan ja voimat ja keinot rupeavat loppumaan.meillä myös 2 nuorempaa poikaa,villimpiä ja sopeutuvat tilanteissin mutta ei neiti.on hyviä ja huonoja jaksoja.olen samaa mieltä että säännällinen ja samat kuviot tuovat turvallisuuden ja tutun tunnetta mutta mitä vielä?ei sekään ole hyvä että vaihtaa paikkaa jatkuvasti.kesä meillä meni aivan yli odotusten,oppi paljon uuttta ja innostui.ei hermostunut kaikesta.eli,kun nyt nämä pakolliset jutut,tarha,terapia jne.poissa kuvioista niin taisi meidän tytöllä olla kova stressi.kuin mein neitiki jo laskee päiviä koska tarha alkaa,ei innoissaan.mun vinkit sulle,on että anna enemmän aikaa.yhdessä oloa ja ihan kahdestaa.ja,aloitimme yhdessä harrastuksen.paljon voimia perheeseenne ja muista että sun tytär on parhain vaikka olisi minkälainen ja tekisi mitä.