V
vieras
Vieras
Pitkään olen ollu opiskelijana, kotiäitinä ja muutenkin elänyt elämää, jota tälläkin palstalla usein loisimiseksi kutsutaan. Nyt sitten hankin itselleni työn. Olen huomannut, että se ei tee minua yhtään onnellisemmaksi, tyytyväisemmäksi tai saa minua tuntemaan itseäni paremmaksi ihmiseksi (kun itse toimeentuloni kerran hankin). Joidenkin mielestähän se on hirveän ylevää ja hienoa, että ei koskaan ole mitään yhteiskunnalta vastaanottanut. Minä en vain osaa ajatella noin. Kai pitäisi nyt tuntea jotenkin, että maksaa yhteikunnalle takaisin "velkojaan" tekemällä työtä ja maksamalla veroja, tuntea jotain hiton ylpeyttä siitä, että vihdoikin ns. ottaa vastuun itsestään. Mutta tämä ei siltä tunnu. Työ on ok, kyllä sitä tekee, mutta en ole omanarvontuntoni huomannut mitenkään kasvaneen. Pidin itseäni ihan yhtä arvokkaana ja hyvänä yksilönä ennenkin. Pitäisikö tässä nyt huolestua, kun työ ei tunnukaan olevan se asia, joka mut ylentäisi? Tai pitäisikö huolestua, kun en tunne olevani yhteiskunnalle mitään velkaa? Mieluusti veroni maksan, joo, kun tiiän että hyvään tarkoitukseen ne rahat menee.
