\
Onhan täällä edes yksi järkevä vastaus :flower:
Alkuperäinen kirjoittaja 09.05.2007 klo 08:45 vieras kirjoitti:Itse suunnittelin olevani kotona kunnes lapseni olisi kolme vuotta. Nyt olen positiivisesta asenteestani huolimatta uupumassa. Päivät ovat kovin samanlaisia (kyllä, olen kyllä käynyt perhekerhoissa 2-3kin krt/vko) ja muu perhe olettaa kaiken kotityön olevan minun yksinoikeuteni myös ilta-aikaan. Kun vielä viikonloppu meni osittain yksin vauvan kanssa, on nyt aika masentunut olo. Minulla on vastuullinen akateemista koulutusta vaativa työ ja siitä hyvät tulot. Silti raha ei tässä vaikuta. Lapseni on kohta 1 1/2v ja nyt kaipaan työtäni, työtovereitani ja juuri sitä, että saan käydä wc:ssä ja juoda kupin kahvia keskeytyksettä. Enkä itse halua mitään jyrkkää vastakkainasettelua. Arvostan työssäkäyviä äitejä ja arvostan kotiäitejä, molemmissa ratkaisuissa puolensa. Kunhan kirjoittelin ajatukseni. Liekö sitten olen masentumassa, mutta uuvuttaa kotiolokin, vaikka työkin on kaikessa palkitsevuudessaankin raskasta. Toisaalta mietityttää kiireiset aamut, mahdolliset sairastelukierteet ym. Kotitöitä - mielestäni - on kyllä hieman vähemmän, kun kotona syödään vähemmän ja talo on päivisin tyhjä (?). Perushommathan on silti tehtävä ja jaksettava ne tehdä töiden jälkeen. *pohdiskelee*
Onhan täällä edes yksi järkevä vastaus :flower: