Työssäkäyvät/opiskelevat äidit, oliko kotona lasten kanssa raskasta verrattuna nykyiseen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Mulle ainakin oli lomaa olla kotona lasten kanssa. Kyllä työssäkäyminen on raskasta kun illalla kuitenkin on kotityöt, laskujen maksua, lasten hoitoa..Nyt huomaan sen kun en enää ole kotona. Viikonloput ovat lomaa.
 
Erimieltä. :wave:

Minusta nyt on paljon kevyempää ja helpompaa mitä kotona ollessa. Mies tosin vielä koti-isänä eli samalla on saanut siirrettyä tuota vastuuta hänen suuntaansa. Koen tällä hetkellä töissäkäynnin piristävänä vaihteluna ja sen jälkeen jaksaa taas kotona paremmin keskittyä kotitöihin ja lapsiin. =)
 
mä käyn töissä 3 iltana viikossa, yhtenä iltana käyn koulussa ja loput 36 tuntia mitkä normaalisti käytäs koulussa, mä opiskelen kotona. Lapsi ei missään hoidossa, eli mä oon päivät sen kaa kotona ja illat sit iskä on kotona jos mä oon töissä/koulussa. Ja päälle viä kaikki kotihommat jotka ollaan sovittu et mä hoidan koska mies käy töissä, tosin sillon ku sovittii nii en ollu töis enkä koulus mut kummiski.Voin kertoo et on melko raskasta, varsinki just ne kouluhommien tekeminen kotona ku niit on ihan järkyttävän paljon.Mut enää pari vuotta :) ennen olin vaan töis ja kyl se ainaki oli helpompaa ku pelkkä kotona oleminen lapsen kaa ku pääs aivot tuulettuun.
 
Yhtä raskasta. Lapsettomana on helpointa käydä töissä, yhden lapsen kanssa on helppoa olla kotona ja käydä töissä, kahden lapsen kanssa molemmat jo raskasta työtä. jne
 
Minulla oli kotona raskaampaa. 24 h/ vrk samaa hommaa vei mehut, kun yölläkin joutui heräilemään. Toki yöheräilystä ei päässyt eroon vaikka meni töihin, mutta eri tavalla jaksoi kotona, kun oli saanut hengähtää istumatyössä 8 tuntia. Meillä oli eka 1,5 vuotta kunnan perhepäivähoitaja omassa kodissamme, joten se teki töihin lähdön helpommaksi. Toisaalta päiväkodin aloitus helpotti vielä lisää, kun ei tarvinnut valmistella ruokaa lapsille hoitopäivän ajaksi ja kotikin pysyi siistimpänä, kun lapset olivat päivän hoidossa. Lisättäköön vielä, että nuorin kolmesta lapsistamme on erityislapsi, joka sai oman avustajan hoitopaikassa. Uskoisin, että tavallisten lasten kanssa ei olisi ollut ihan niin rankkaa olla kotona.
 
Opiskelijana vastaan,että opiskelu raskasta yhdenkin kanssa...en ymmärrä miten jotkut kahden pienen lapsen äidit jaksaa vai onko niin, et ovat seuraa tietty toisilleen...
raskasta lähinnä se tehtävien teko yöaikaan ja keskittyminen prakaa sit päivälläkin vähän joka asiassa ja hermot on tiukemmalla...
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mulle ainakin oli lomaa olla kotona lasten kanssa. Kyllä työssäkäyminen on raskasta kun illalla kuitenkin on kotityöt, laskujen maksua, lasten hoitoa..Nyt huomaan sen kun en enää ole kotona. Viikonloput ovat lomaa.

minusta kotona olo oli helppoa.
Mutta silti mieluummin olen töissä, sillä on sentään jotakin haastetta
 
kotonaoleminen oli minulle lomaa koska silloin ei eletty kellontarkasti vaan lasten ja omien tarpeiden mukaan. Työpäivän taas sanelee muut ihmiset eikä silloin ole voinut kesken päivän lähteä päiväunille tai telkkarin ääreen vaikka.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Venefica:
Kotona oli henkisesti huomattavasti raskaampaa. Kyllä myö nyt ollaan kaik paljo tyytyväisempiä. Äidillä on sosiaalista elämää ja muksuilla kavereita. :D

oli meillä sosiaalista elämää ä-lomanikin aikana. Srk perhekerho ja puisto, kavereiden kanssa ja luona kahvilla yms.
vähemmän minä töissäollessa minnekään kyläilemään olen lähtenyt (mutta toisaalta työpäivän aikana näkee paljon ihmisiä)
 
Kotona oli henkisesti raskaampaa.Samaa hommaa 24/7! Tykkään käydä töissä vaikka välillä väsyttää,se on tavallaan mun "omaa aikaa".Kotona ollessa ei päässyt koskaan mihinkään yksin (paitsi silloin kun mies oli kotona).Töissä ollessa on myös sosiaalisia kontakteja enemmän,mulla on kivat työkaverit.En ole mamma kerhotyyppiä ja kotona tunsin itseni yksinäiseksi.
 
no kyllä tää lomaa on olla kotona =)2 lasta ja kolmas tuloillaan... tosin pienin lapsista käy 2 pvänä viikkossa hoidossa ja sillon mulla on aikaa ihan itsellle käydä harrastamassa tms.. työssäkäynti taas on rasittavampaa ja riippuen ihan mitä työtä tekee :/
 
Kyllä opiskelut on rankempaa kuin kotona oleminen. Aamulla joutuu heräämään tosi aikasten. Kun tulee kotiin, on kaikki kotityöt odottamassa, illalla pitää koittaa järkätä aikaa miehelle, ystäville ja harrastuksille. Illalla lisäksi koulutyöt, satunnaiset työjutut ym. Menee aina myöhään, että pääsee nukkumaan. Yöllä pikku tarhalainen valvottaa ja aamulla parin tunnin yöunilla taas menoksi...

Kotona oleminen oli niin helppoa. Sai nukkua hitusen pitempään. Sai olla pihalla raittiissa ilmassa. Ei tarvinut mennä tarkasti kellon mukaan. Lapsi oli tyytyväisempi kun sai olla kotona. Kotityöt kerkesi tekemään silloin kun lystäsi!!

Mutta taas opiskelussa on se ihana puoli, että tapaa uusia ihmisiä. Saa haasteita ja pääsee oppimaan uusia juttuja.
 
Olen ollut lasten kanssa kotona ja mielestäni pienten lasten paras paikka kotona onkin. Välillä mies oli vuoden hoitovapaalla ja minä töissä. Töissä pääsi huomattavasti helpommalla vaikka minulla onkin raskas työ!! Kukaan ei kuitenkaan tullut hakkaamaan jälkeeni vessan ovea, sain puhua lauseen loppuun, juoda kahvin suhteellisen rauhassa jne..
 
Kun olin kotona...

-en saanut nukkua pitkään (esikoinen koulussa,keskimmäinen kerhossa)
eli piti herätä joka aamu viimeistään klo 7
-kotitöitä oli koko ajan (tai niitä mietti koko ajan),piti miettiä mitä ruokaa tekee
-ystävillä ei aikaa koska ne jotka olivat kotona,niin heillä oli lasten kuskaamiset yms aikataulut,suurinosa kavereista työelämässä
-Kotona oli tietty aikataulu,koska kuopus hinkusi joka aamupäivä ulos tai olisi hyppinyt seinille,sitten lounas,päiväunet yms...

Toki kesällä oli kiva olla kotona :) Mutta ei toi kotona oleminenkaan niin leppoista ollut kun lapsia on useampia ....
 
joten yleensä olen ihan poikki kun tulen töistä kotiin. silloin ikäväkyllä tuntuu aika rankalta lastenhoito. mutta jos asennoituu siihen oikein niin eiköhän se onnistu :D
mut ikävä kyllä en nää lapsiani viikolla paljoa. nimittäin työ aikani on pikkusen erillainen.
menen aamulla 6.00-6,30 töihin- lapset nukkuu vielä silloin, tulen töistä 9,30-10.00 ja lapset on hoidossa jo silloin. menen takas töihin 15.00 ja lapset tulee kotiin 16.00 olen itse töissä 18.00-19.00 asti.
lapset menee nukkumaan yleensä viimeistään 19,30 ja minä menen taas töihin 20.30 ja tulen 22.00..semmonen työaika
eli en nää lapsiani paljoa. tälleen viikonloppuna on kiva kun näkee =)
 
Olen ollut kotona ensimmäisen lapsen syntymän yhteydessä vuoden ja toisen yhteydessä 7 kk, joten sinä aikana en juuri ehtinyt sen enempää kaivata töihin, kuin tylsistyä kotonakaan. Töihin paluu tietty sitten muutti kuvioita, mutta ei se sinänsä yllätyksenä tullut ja vaikka joskus väsytti tai oli raskasta, niin kyllä se siitä kuitenkin sujui.
 

Yhteistyössä