Työssä käyvät äidit

[CrystalBlue]

mutta entäs kun niitä hoitoon vietäviä on kolme? selviikö siitä?

kovasti pohdin uskaltasko lähteä tohon showhun vielä....

Se onkin jo koettelemus, riipuen varmaan osaksi lasten iästä. Kokemusta on...eikä siihen rutinoidu, ts. on raskasta, kotiintulo sitten eri juttu.

3 löytyy täältä.. ja olen yksin niitten kanssa.. tosin vanhin on ekaluokkalainen, mutta vien sen siis joka päivä myös. Ja sillä erolla että olen koulussa.
Aamusin nuo yleensä herää seiskalta viimeistään, eli ei tarvii herätellä =) Koululaiselle teen eväät aamua varten,syö ne aamupäiväkerhossa, nuorimmat syö hoidossa. Kotiin tullessa jos ei ruokaa ole edelliseltä päivältä, alan tekee heti. Illalla sitten on sylihetki ennen nukkumaan menoa, jokainen vuorotellen saa rutistuksia.

 

[Madicken04]

Meiltä löytyy kaksi lasta ja koira, mies opiskelee ja minä yötöissä. Positiivista tuossa se että lapsille jää paremmin aikaa, hoitopäivät lyhyempiä ja vapaitakin riittää. =)

Käytännössä mies yleensä vie lapset kouluun mennessään, 7.30 - 9.00, riippuen siitä mihin aikaa koulunsa alkaa. Vaatteet katsotaan illalla valmiiksi samoin aamupala-hommia hollille jos menevät myöhempään. Aikaisina aamuina pääsevät päiväkodilla suoraan aamupalapöytään.

Käytännössä mies herättyään painaa kahvinkeittimen päälle ja käyttää koiran pikapissalla, sitten juo kahvin ja pukee lapset. Vajaassa puolessa tunnissa herätyskellosta ovat jo liikkeellä, päiväkodille reilu 5min kävelymatka ja tunnelbana koululle lähtee pk:n vierestä.

Itse palaan kotiin vähän myöhemmin, ruokin koiran ja käytän sen paremmalla ulkoilulla ja sitten nukkumaan. Kahden maissa heräilen, juon kahvin, syön jotain ja lähdetään koiran kanssa ulos. Joko palautan koiran lenkin jälkeen kotiin tai jatketaan yhdessä päiväkodille hakemaan lapsia. Lapset siis kotiin kolmen-neljän välillä joten jää vielä kivasti aikaa ruuanlaitolle yhdessäololle. =) Itse lähden taas töihin vähän ennen kahdeksaa illalla ja mies jää laittamaan lapsia nukkumaan.

(tuo siis sen mukaan jos lapset menevät jo 7.30 hoitoon, jos menevät vasta yhdeksäksi kerkeän itsekin kotiin auttamaan lähtemisissä, joudaan kahvit yhdessä jne)

Ihan toimiva systeemi meillä.

 

[vieras]

Ei se niin helposti mene. Meillä on kolme hoitoon vietävää ja lähtemiset on ihan hirveitä. Tulemisetkin on aika hirveitä. Aikaa ei oo mihinkään, eikä kaikkeen ehdi keskittyä kunnolla. Oli älyttömän kätevää olla kotona ja pyörittää arkea. Nyt tuntuu, että elämä on semmosta hoippumista ja rimaa hipoen menemistä eteen päin. Tuntuu, että voi kun vois nukkua joskus kunnolla ja voi kun vois joskus vain olla.

 

[Nalkuttava Talonmies]

Mikä rumba? Mulla on vaan yksi lapsi, mutta on mulla myös mies. Arkiaamuina mä laitan pojan kuntoon ja poika on 45min heräämisestä päiväkodilla. Mä syön töissä sähköpostienluvun ohessa aamiaista.

Illalla en tee ruokaa vaan lämmitän/mies lämmittää einestä/pakasteesta muksulle ruokaa. Pyykkiä pesen viikonloppuisin ja siivooja siivoo... Kyllä me miehen kanssa ehdimme hyvin myös illalla harrastuksiin tai kaikki yhdessä kävelylle. Perheessä on kuitenkin kaksi aikuista ja vain yksi lapsi. Telkkua tuijotetaan kun muksu on sängyssä nukkumassa klo 8 jälkeen.

 

[Rieputarallaa]

Ei se niin helposti mene. Meillä on kolme hoitoon vietävää ja lähtemiset on ihan hirveitä. Tulemisetkin on aika hirveitä. Aikaa ei oo mihinkään, eikä kaikkeen ehdi keskittyä kunnolla. Oli älyttömän kätevää olla kotona ja pyörittää arkea. Nyt tuntuu, että elämä on semmosta hoippumista ja rimaa hipoen menemistä eteen päin. Tuntuu, että voi kun vois nukkua joskus kunnolla ja voi kun vois joskus vain olla.

Mietihän, mikä niissä lähtemisissä ja tulemisissa kiikastaa, ja TEE asialle jotain. Jos joka aamu on esim. pipo hukassa, ota pipo esille jo illalla. Ja aikaa on siihen, mihin sitä haluaa käyttää. Jos haluat, että kämppä kiiltää aina, niin voipi olla, että illan Salkkari-aika menee siivoamiseen, mutta silloin ei pidä valittaa: kyse on priorisoinnista ja organisoinnista.

Kannattaa myös keskustella miehen ja lasten kanssa asioista, ei asioiden sujuminen voi olla yksin sun vastuulla.

 

[Madicken04]

Meillä kanssa tehdään ruokaa isompia satseja niin että riittää seuraavaksikin illaksi tai voidaan vaikka pakastaa kiireisempien iltojen varalle. Isommat siivoamiset, pyykkäämiset tms teen työputken aloituspäivänä, niin että saadaan koti pysymään kunnossa pienemmin ponnisteluin työvuorojen ajan. Viimeisen yön jälkeisenä päivänä taas uudet siivoamiset.

 

[vieras]

Ei se niin helposti mene. Meillä on kolme hoitoon vietävää ja lähtemiset on ihan hirveitä. Tulemisetkin on aika hirveitä. Aikaa ei oo mihinkään, eikä kaikkeen ehdi keskittyä kunnolla. Oli älyttömän kätevää olla kotona ja pyörittää arkea. Nyt tuntuu, että elämä on semmosta hoippumista ja rimaa hipoen menemistä eteen päin. Tuntuu, että voi kun vois nukkua joskus kunnolla ja voi kun vois joskus vain olla.

Mietihän, mikä niissä lähtemisissä ja tulemisissa kiikastaa, ja TEE asialle jotain. Jos joka aamu on esim. pipo hukassa, ota pipo esille jo illalla. Ja aikaa on siihen, mihin sitä haluaa käyttää. Jos haluat, että kämppä kiiltää aina, niin voipi olla, että illan Salkkari-aika menee siivoamiseen, mutta silloin ei pidä valittaa: kyse on priorisoinnista ja organisoinnista.

Telkkaria meillä ei ole. Että se salkkariteoriasta. Jokaiselle laitan illalla vaatteet valmiiksi pinoon, myös ulkovaatteet ja pakatun repun. Kämppä ei kiillä, mutta perusjärjestys on. Meillä on myös koululainen, joka huolehtii lähtönsä itse, mutta toki vaatii osansa ajasta... Pienempien kans homma on yhtä tukanlaittoa, hampaidenpesua, lääkkeiden ottamista ja toisen ärsyttämistä. Tähän keksin ratkaisun ja laitan tappelijat pukemaan eri huoneisiin.

Itse herään aikaisin, jotta ehdin laittautua töitä varten, sen jälkeen lapset herää itsekseen ja aamuhässäkkä alkaa. Lopuksi tulee AINA kiire, vaikka aloitamme ulkovaatteisen pukemisen puoli tuntia ennen lähtöä. Mitä ilmeisemmin kaikki sujuu yhden kanssa sukkelammin ja kivottomammin.

 

[juu]

Ei se niin helposti mene. Meillä on kolme hoitoon vietävää ja lähtemiset on ihan hirveitä. Tulemisetkin on aika hirveitä. Aikaa ei oo mihinkään, eikä kaikkeen ehdi keskittyä kunnolla. Oli älyttömän kätevää olla kotona ja pyörittää arkea. Nyt tuntuu, että elämä on semmosta hoippumista ja rimaa hipoen menemistä eteen päin. Tuntuu, että voi kun vois nukkua joskus kunnolla ja voi kun vois joskus vain olla.

Mietihän, mikä niissä lähtemisissä ja tulemisissa kiikastaa, ja TEE asialle jotain. Jos joka aamu on esim. pipo hukassa, ota pipo esille jo illalla. Ja aikaa on siihen, mihin sitä haluaa käyttää. Jos haluat, että kämppä kiiltää aina, niin voipi olla, että illan Salkkari-aika menee siivoamiseen, mutta silloin ei pidä valittaa: kyse on priorisoinnista ja organisoinnista.

Telkkaria meillä ei ole. Että se salkkariteoriasta. Jokaiselle laitan illalla vaatteet valmiiksi pinoon, myös ulkovaatteet ja pakatun repun. Kämppä ei kiillä, mutta perusjärjestys on. Meillä on myös koululainen, joka huolehtii lähtönsä itse, mutta toki vaatii osansa ajasta... Pienempien kans homma on yhtä tukanlaittoa, hampaidenpesua, lääkkeiden ottamista ja toisen ärsyttämistä. Tähän keksin ratkaisun ja laitan tappelijat pukemaan eri huoneisiin.

Itse herään aikaisin, jotta ehdin laittautua töitä varten, sen jälkeen lapset herää itsekseen ja aamuhässäkkä alkaa. Lopuksi tulee AINA kiire, vaikka aloitamme ulkovaatteisen pukemisen puoli tuntia ennen lähtöä. Mitä ilmeisemmin kaikki sujuu yhden kanssa sukkelammin ja kivottomammin.

Sama juttu. Meidän esikoinen oli jo 4v kun keskimmäinen syntyi ja lähtemiset aina helppoja. Monesti ihmettelin miksi kaikki valittivat eivätkä osanneet organisoida aamujaan. Kahden lapsen kanssa sitten olikin ihan erilaista. vauva ei ollut niin helppo ja tyytyväinen ja hyvin käyttäytynyt esikoinenkin rupesi hankalaksi. Aikaa kului vaikka kaikki oli valmiina. Nyt esikoinen on eskarissa, keskimmäinen 2v uhmaikäinen ja vauva siihen päälle. Aamuisin kun lähdetään esikkoa saattamaan niin ihan hävettää miten aikanani ajattelin muista......

 

[viekku]

Miten ihmeessä siitä selviää... Siis siitä rumbasta lapsen kanssa :/ Kertokaa pliis ja jos on jotain käytännön neuvoja, jonka olet kokenut helpottavaksi, niin kaikki tieto jakoon vaan!

Aika. Itsellä nyt 1kk töitä takana ja alkaa vähitellen sujua. Teen täyttä viikkoa 2-vuoroa (ilta-aamu). Ruoanlaittoa vähän epäsovinnaisiin aikoihin, pyykkikori täynnä ja vapaalla pyörii kellon ympäri, lapsille aina illalla kamat valmiiksi ja suunnitella pitää elämää muutenkin. Vapaa-aika menee nauttiessa vapaasta, kotonaollessa vapaata ei ollut. Tsemppiä!
*terv juuri vakkaripaikan saanut töissäkäyvä ja siitä iloinen*

 

[Rieputarallaa]

Ei se niin helposti mene. Meillä on kolme hoitoon vietävää ja lähtemiset on ihan hirveitä. Tulemisetkin on aika hirveitä. Aikaa ei oo mihinkään, eikä kaikkeen ehdi keskittyä kunnolla. Oli älyttömän kätevää olla kotona ja pyörittää arkea. Nyt tuntuu, että elämä on semmosta hoippumista ja rimaa hipoen menemistä eteen päin. Tuntuu, että voi kun vois nukkua joskus kunnolla ja voi kun vois joskus vain olla.

Mietihän, mikä niissä lähtemisissä ja tulemisissa kiikastaa, ja TEE asialle jotain. Jos joka aamu on esim. pipo hukassa, ota pipo esille jo illalla. Ja aikaa on siihen, mihin sitä haluaa käyttää. Jos haluat, että kämppä kiiltää aina, niin voipi olla, että illan Salkkari-aika menee siivoamiseen, mutta silloin ei pidä valittaa: kyse on priorisoinnista ja organisoinnista.

Telkkaria meillä ei ole. Että se salkkariteoriasta. Jokaiselle laitan illalla vaatteet valmiiksi pinoon, myös ulkovaatteet ja pakatun repun. Kämppä ei kiillä, mutta perusjärjestys on. Meillä on myös koululainen, joka huolehtii lähtönsä itse, mutta toki vaatii osansa ajasta... Pienempien kans homma on yhtä tukanlaittoa, hampaidenpesua, lääkkeiden ottamista ja toisen ärsyttämistä. Tähän keksin ratkaisun ja laitan tappelijat pukemaan eri huoneisiin.

Itse herään aikaisin, jotta ehdin laittautua töitä varten, sen jälkeen lapset herää itsekseen ja aamuhässäkkä alkaa. Lopuksi tulee AINA kiire, vaikka aloitamme ulkovaatteisen pukemisen puoli tuntia ennen lähtöä. Mitä ilmeisemmin kaikki sujuu yhden kanssa sukkelammin ja kivottomammin.

Siis missä näitä ihmisiä kasvaa? Jos mä mainitsen ESIMERKKINÄ, että ihminen haluaa omaa aikaa / lepoaikaa katsomalla Salkkareita, niin yhtään ei pystytä ymmärtämään, että siinä kohtaa voisi olla esimerkiksi lenkillä käyminen tai romaanin lukeminen.

Vituttaa, kun aina ollaan kuittailemassa, vaikka kuinka yrittäisi olla ystävällinen ja auttaa.

Ja eikö teillä helvetti soikoon ole niitä miehiä jakamassa vastuuta?!