Työni pph:na...

[ex-pph]

loppui perjantaina.

Hattua nostan teille, jotka jaksatte tätä työtä! En tiedä olisiko tämä työ helpompaa perheettömänä. Kukaan ei oikeasti kertonut, kuínka rankkaa on yhdistää pph:n työ ja omat lapset ja oma perhe-elämä! Ei ihme, että moni perheellinen pph lopettaa kun työ uuvuttaa liikaa.

Ensinnäkin omat lapset ovat erittäin haasteellisia tässä työssä. Pitää jakaa äiti, omat lelut, oma koti - kaikki! Pitää sopeutua uuteen arkeen, kun talossa hyörii vieraita lapsia aamusta iltaan. Itseäni huoletti omien lasten jaksaminen. Oli varmasti rankkaa!

Toisekseen pitkät työpäivät vaativat veronsa. Itse tein 11 tunnin päivää käytännössä ilman lepotaukoja. Jatkuvaa ruoanlaittoa, pukemista, vaipan vaihtoa, kiukkukohtausten selvittelyä... Ja siinä sivussa sitten pitäisi harjoittaa käden taitoja, liikuntaa, ilmaisua, musiikkia.... Huoh!

Eli tällainen mun tarina. Jollain muulla varmaan parempi :/

Mutta tulevaisuutta kohtaan mennään ja maanantaina alkaa uusi työ - enkä ole enää tekemisissä lasten kanssa Saan helliä ja hoitaa vain omiani inhimillisen pituisen työpäivän jälkeen ;-D

 

[höh]

Sääliksi käy kyllä hoitolapsiasikin, joutua nyt kuukauden jälkeen jo vaihtamaan taas hoitopaikkaa.

 

[ap]

Sääliksi käy kyllä hoitolapsiasikin, joutua nyt kuukauden jälkeen jo vaihtamaan taas hoitopaikkaa.

Missään en puhunut kuukaudesta. Tein tätä työtä 3 vuotta. Ja toki aikaan mahtuu paljon hyviäkin hetkiä omien ja hoitolasten kanssa. Rakkaus lapsiin ei sammu kuitenkaan vaikka rakkaus tähän työhön sammui :/ Minulla on edelleen hyvät välit hoitolapsiin ja heidän vanhempiinsa, joista tuli ystäviäni

 

[Hoodrat]

Mäkin ihmettelin mistä vierailija repäisi ton kk? Mä nostan myös hattua pph:ille. EN pystyis itse sekuntiakaan. Jo pelkkä ajatuskin kammottaisi.

 

[häh]

Sääliksi käy kyllä hoitolapsiasikin, joutua nyt kuukauden jälkeen jo vaihtamaan taas hoitopaikkaa.

?????? minkä ihmeen kuukauden ????

 

[hatunnosto kolmesta vuodesta]

Hoidin omaa kahta lasta kotona ja sinä aikana tajusin, että minä en jaksaisi fyysisesti enkä henkisesti hoitaa neljää pientä alle kouluikäistä lasta, kuten perhepäivähoitajien lapset yleensä ovat.
Vielä yhden lapsen äitinä luulin että lastenhoito on kevyttä työtä ja siksi niin heikosti palkattua.

 

[tsemiä]

täällä yks pph joka jaksaa vaikka naapuri mulle vittuilikin jotta "koskas sä meet töihin???"

.......lastenhoitohan ei työtä oo.......

 

[hatunnosto]

Hoidin omaa kahta lasta kotona ja sinä aikana tajusin, että minä en jaksaisi fyysisesti enkä henkisesti hoitaa neljää pientä alle kouluikäistä lasta, kuten perhepäivähoitajien lapset yleensä ovat.
Vielä yhden lapsen äitinä luulin että lastenhoito on kevyttä työtä ja siksi niin heikosti palkattua.

Muistan kahden lapsen ktoiäitiajan vielä hyvin. TAukoja ei tule edes kahden lapsen kanssa. Koko ajan voisi antaa enemmän. Isommalle askartelua, lukemista, mutta pieni tarvitsisi syliä, ruokaa, pyllynpesua, isommalle ateriat, ulkoilut... ja isompikin pitäisi ehtiä edes kerran viikossa syliin? siivoamista 24/7 . joka ruokailun jälkeen voisi imuroida pöydän alta, jopa pestä, maitovahingot jne... työmäärä käsittämätön kahdenkin kanssa.

miten voi jaksaa hoitaa 4 lasta?

 

[Katja87]

Onhan se välillä raskasta, mutta pidän silti kovasti työstäni. Tuo on kyllä hurjaa, että joillakin on jotain 11h työpäiviä. Mulla on yleensä 7,5-8h, joskus harvoin 9h.

 

[mä]

Olen käyny itse pph'koulutuksen,mutta en ole päivääkään tehny niitä hommia.Tämän hetkinen elämäntilanne ei sopisi sille työlle,mutta jos sitten kun lapset lentäneet pesästä niin jos sitten haluaisin sitä työtä tehdä,kuka tietää?!?=)Välillä ajattelen että jos sittenkin ottaisin pari vierasta lasta hoitoon,mutta just ne työajat(jotka voi alkaa jo vaikka n.klo6 ja päättyä klo18)hirvittävät!Mutta siis,hienoa kuitenkin että on hoitajia jotka sitä työtä jaksavat vuodesta toiseen tehdä...=)

 

[täti]

Onhan se välillä raskasta, mutta pidän silti kovasti työstäni. Tuo on kyllä hurjaa, että joillakin on jotain 11h työpäiviä. Mulla on yleensä 7,5-8h, joskus harvoin 9h.

Mulla on usein 11-tuntisia työpäivä, enimmäkseen kuitenkin vain 9 - 9,5-tuntisia. Mä sanoin yhdelle hoitolapsen äidille, että kun mulla tulee paljon ylitöitä 11-tuntisten päivien takia, niin aion ruveta pitämään säännöllisesti ylityövapaita. Tähän äiti tokaisi, että ethän sä voi vapaita pitää, kun lapsi pitäisi sitten laittaa varahoitoon. No, kiva, kun mun hoidosta tykätään ja muhun luotetaan.

 

[?]

Paljon pph:t muuten tienaa noin/kk? Kiinnoistas itseäkin, mutta palkka mietityttää..

 

[pk:n ovella itkevä]

Tuskin aikasi omien lapsien kanssa lisääntyy, kun menet kodin ulkopuolelle töihin? Ymmärrän kyllä ton ajatuksen, että lapsille on rankkaa jakaa äiti. Mutta älä nyt vaan kuvittele, ettetkö potisi suhdettasi omiin lapsiin vähintäänkin yhtä paljon mennessäsi kodin ulkopuolelle töihin.

 

[Miili]

Joo, mäkin nostan hattua pph:lle, mut en ikimaailmassa veis lapsiani sellaiselle hoitoon just noiden asioiden takia joita ap kertoi. Ei yks ihminen kykene kaikkeen vaikka haluis ja tekis työnsä hyvin. Ne virikkeet jää todennäköisesti ensimmäisenä pois.

 

[Miili harmailee]

Muistan kahden lapsen ktoiäitiajan vielä hyvin. TAukoja ei tule edes kahden lapsen kanssa. Koko ajan voisi antaa enemmän. Isommalle askartelua, lukemista, mutta pieni tarvitsisi syliä, ruokaa, pyllynpesua, isommalle ateriat, ulkoilut... ja isompikin pitäisi ehtiä edes kerran viikossa syliin? siivoamista 24/7 . joka ruokailun jälkeen voisi imuroida pöydän alta, jopa pestä, maitovahingot jne... työmäärä käsittämätön kahdenkin kanssa.

miten voi jaksaa hoitaa 4 lasta?

No juts näin! Ihanaa et joku ajattelee samalla lailla kun mä. Täällä palstalla tuntuu et kaikki on superäitejä, jotka hoitaa lapset 100 %, ei suutu koskaan, on meikattu ja kammattu kun lähtee lasten kanssa kauppaan, pukeutuu vaan burberryyn, sekstailee vähintää 7 x viikossa ja pitää kodin pölyttömänä ja siistinä kun on niitä allegikkoja joita pitää siis muutenkin hoitaa. No joo, saimpas purkaa.

 

[joo]

Itse olin aikoinani pph ja rankkaa oli.... Omat kiukkuavat äidin huomiota ja aikaa ja siinä sitten pitäisi ehtiä yhtä ja toista rakentavaa vielä järjestää päivän iloksi... Ei musta ollut siihen...