Työkavereiden outo suhtautuminen töihin paluuseen

[Töihin palaava]

Kävin työpaikallani sopimassa töihinpaluuseeni liittyvistä asioista (jatkan osittaisella hoitovapaalla) ja minua jäi vaivaamaan työkavereideni kommentit. Monet ihmettelivät miksi palaan jo syksyllä töihin ja kuinka raaskin viedä lapseni jo nyt hoitoon enkä hoida häntä pitempään kotona. Onhan lapseni pieni, vasta 1,5-vuotias, mutta ei ole paljon vaihtoehtoja kun minun on elätettävä meidät ja maksettava asuntolainani eikä se oikein onnistu pelkällä kotihoidontuella ja lapsilisällä. En ole mikään uraohjus jolle työ on lasta tärkeämpi (päinvastoin, lapseni on minulle kaikki kaikessa) mutta tilanteeni on mikä on. Palaan raskain mielin töihin koska olisin halunnut olla pitempään lapseni kanssa kotona. Työkavereiden päivittelyt eivät helpota oloani.

Mutta kaikkein kummallisin kommentti tuli työkaveriltani joka alkoi pohtia kovasti miten sijaiseni nyt käy ja onko hänellä töitä. Ihan kuin minä palaamalla vakipaikkaani tekisin jotenkin väärin, kun ihan hyvin voisin olla kotonakin. No, sijaiseni on saanut pitkän määräaikaisen pestin muualta organisaatiosta joten hänenkin tulevaisuutensa on turvattu, mutta omat fiilikset töihinpaluusta ovat vähintäänkin sekavat. Onko muilla ollut samantapaista?

 

[tiipii....]

Joo on ollut samanlaista. Kommenttia tulee laidasta laitaan. Toiset sanoo miten raaskit tulla töihin ja toiset sanoo miten jaksoit näin kauan kotona. Kai se on vaan sellasta täyteturinaa kun eivät muuta keksi ja tuntuu, että jotenkin on kommentoitava. Ja sitten ekana päivänä kytätään, että tuleeko niitä kyyneliä, kun on joutunut viemään lapsen hoitoon.
Ja myös tuota sijaisen kohtaloa on munkin kohdalla päivitelty. Mulle nyt on ihan sama mihin sijainen sijoittuu paluun jälkeen. Voihan sitä tokaista, että kyllähän nyt kaikki tiesi, että tämä on määräaikaisessa työsuhteessa...
Itse olen ajatellu olla mahdollisimman paljon omissa oloissa muutamat ekat päivät töissä. Just kun ei jaksa vaan kuunnella niitä samoja lässytyksiä, mitä sai jo silloin esikoisen jälkeen kuulla .

 

[Antaa kaikkien kukkien kukkia]

Kävin työpaikallani sopimassa töihinpaluuseeni liittyvistä asioista (jatkan osittaisella hoitovapaalla) ja minua jäi vaivaamaan työkavereideni kommentit. Monet ihmettelivät miksi palaan jo syksyllä töihin ja kuinka raaskin viedä lapseni jo nyt hoitoon enkä hoida häntä pitempään kotona. Onhan lapseni pieni, vasta 1,5-vuotias, mutta ei ole paljon vaihtoehtoja kun minun on elätettävä meidät ja maksettava asuntolainani eikä se oikein onnistu pelkällä kotihoidontuella ja lapsilisällä. En ole mikään uraohjus jolle työ on lasta tärkeämpi (päinvastoin, lapseni on minulle kaikki kaikessa) mutta tilanteeni on mikä on. Palaan raskain mielin töihin koska olisin halunnut olla pitempään lapseni kanssa kotona. Työkavereiden päivittelyt eivät helpota oloani.

Mutta kaikkein kummallisin kommentti tuli työkaveriltani joka alkoi pohtia kovasti miten sijaiseni nyt käy ja onko hänellä töitä. Ihan kuin minä palaamalla vakipaikkaani tekisin jotenkin väärin, kun ihan hyvin voisin olla kotonakin. No, sijaiseni on saanut pitkän määräaikaisen pestin muualta organisaatiosta joten hänenkin tulevaisuutensa on turvattu, mutta omat fiilikset töihinpaluusta ovat vähintäänkin sekavat. Onko muilla ollut samantapaista?

Älä noista työkavereista välitä. Kukin tekee omat ratkaisunsa omien olosuhteidensa pohjalta. Ja työkaverit tuskin niitä kaikkia syitäsi edes tietävät, joten kunhan louskuttavat leukojaan.

Minulla on tilanne vähän erilainen. Palaan töihin syksyllä kun lapsi on 1v 1kk eli vieläkin pienempi. Menen kuitenkin töihin riemusta kiljuen, koska kotona olo on ollut ahdistavaa ja kaipaan todellakin töitä ja enemmän "normaalielämää". Kotona olo on ollut jotenkin kaikesta irrallista enkä siis todellakaan haluaisi olla kotona yhtään pidempää. Toki taloudelliset syyt ovat mukana, en koe kotihoidontuella kitkuttelua mielekkääksi eikä sillä tosiaan juuri maksella asuntolainoja.

Summa summarum, ihan sama mitä työkaverit ajattelevat, mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle. Minulla työkaverit kyllä tietävät miten huonosti olen kotona ollessa voinut, joten tuskin tulee mitään taivastelua mistään

 

[joo, älä kuuntele.]

Tiedät itse teille parhaat ratkaisut.
Itse menin osittaiselle töihin kun esikoinen oli 10kk. Kuopuksen kans olin kotona 1,5v ikään, ja sitten täysiaikaisesti töihin.

 

[joo, älä kuuntele.]

Tiedät itse teille parhaat ratkaisut.
Itse menin osittaiselle töihin kun esikoinen oli 10kk. Kuopuksen kans olin kotona 1,5v ikään, ja sitten täysiaikaisesti töihin.

 

[marjamehunne]

Kommentit voivat olla kateellisuuttakin: sinulla on ihana lapsi, saat tehdä osittaista työaikaa, olet saanut olla vuoden kotona jne. Osa kommenteista voi olla myös huolta siitä, mitä sitten tapahtuu, kun tulet töihin, sillä varsinkin päiväkotilapset sairastavat tosi paljon, jolloin poissaoloja voi tulla alussa ihan viikottain. Jos työkaverit joutuvat paikkaamaan paljon sinun poissaolojasi, niin varmasti moni miettii, että voi jospa olisit ollut pidempään kotona, jotta se vanha tuuraaja olisi saanut jatkaa. Osa saattaa myös miettiä, että oletko vain pari kuukautta töissä, jonka jälkeen haluat jäädä uudestaan mammalomalle.

Näitä kommentteja ei kannata ottaa sen vakavammin. Sinulla on tietyt oikeudet kuten kaikilla muillakin pienten lasten äideillä ja siihen ei ole muilla nokan koputtamista. Kunhan palaat takaisin ja arki lähtee rullaamaan, niin työkavereidenkin asennoituminen tasoittuu.

 

[Tiina73]

Samoin kuulen sitä, että jos olisin sinun ikäinen, tekisin vielä lapsia. Että se on ärsyttävää! tulisivat sitten hoitamaan lapset ja maksamaan asuntolainan. Luulen että monet työpaikkani naisista elävät sitä vaihetta elämästä, missä tajutaan että omat lapset on jo isoja ja itse on vanhenemassa. Aika kultaa muistot eivätkä he enää muista vauva-ajan väsymystä ja taloudellista tiukkuutta. Helppo viisastella kuinka toinen elää ihanaa aikaa. Kannattaa pistää korvan taakse oma reaktio ja muistaa itse, kun nuoremmat tulee vauvantuoksuisena töihin...

 

[kyllä joo on pokkaa]

minä jäin juuri äitiyslomalle ja olen sen 3kk äitiysloman ja sitten 3kk vanhempainvapalla. Sitten palaan töihin kun vauva n. 6kk ja teen joustavan työni ansioista sopivaa päivä töissä ja sitten vaikka jatkan kun vauva on mennyt nukkumaan. Vaikka olen korkeassa asemassa, minullekin uskallettiin tulla päin naamaa arvostelemaan valintaani ja kuinka se ei varmasti pidä. Kyllä leuka loksahti kun kerroin että tämä on jo toinen lapsi kenen kanssa teen näin ja esikoinen on hurjan iloinen, onnellinen ja itsenäinen lapsukainen ja perheemme voi oikein hyvin.

En ikinä arvostelisi pitkään hoitovapaalla olevia yms. toisin valinneita, mitä hittoa se minulle kuuluu!

mutta suomi on takapajula...

 

[Töihin palaava]

Ap tässä vielä: työni on sellaista ettei kukaan omassa yksikössäni voi sitä hoitaa, vaan poissaollessani tuuraaja tulee muualta. Eli kenenkään työkaverini ei tarvitse stressata sitä että joutuisi paikkaamaan poissaolojani jos jään kotiin lapsen sairastuessa tms. Voi tietysti olla että joku on kateellinen kun sain "huilia" 1,5 vuotta ja ihmettelee miksen jatka toista mokomaa kun siihen on mahdollisuus, mutta kommenteista kuulsi ehkä enemmän se näkemys että lapsi pitäisi hoitaa kotona pitempään. Suurimmat päivittelijät ja kummastelijat olivat yllättäen miespuolisia työkavereitani - eivät naisia niin kuin voisi kuvitella. Ja kun kerroin että jatkan osittaisella hoitovapaalla ja teen lyhennettyä päivää, oli kommentti siihenkin: "Joo, mutta sähän tuut silti joka päivä töihin." Just joo.

Jos mulla olisi mies, jonka tulot riittäisivät elättämään meidät kotonaoloni ajan, niin totta ihmeessä jäisin kotiin pitemmäksi aikaa. Vaan näin ei nyt ole. Tosin, kuten joku mainitsikin, työkaverini eivät tiedä kaikkia syitä ja taustoja, esim. perhetilannettani. Siksi kai kummastelijoitakin voi ymmärtää.

 

[justiinajuu]

Kommenttia tulee laidasta laitaan. Toiset sanoo miten raaskit tulla töihin ja toiset sanoo miten jaksoit näin kauan kotona.

Eli sanoo niin tai näin, sanoo väärin. Jos ei sano mitään, on kylmä ja empatiakyvytön ja kai se kateuskorttikin sieltä jostain taskun pohjalta löytyy?

 

[Ei oteta kaikkea niin vakavasti]

Kommenttia tulee laidasta laitaan. Toiset sanoo miten raaskit tulla töihin ja toiset sanoo miten jaksoit näin kauan kotona.

Eli sanoo niin tai näin, sanoo väärin. Jos ei sano mitään, on kylmä ja empatiakyvytön ja kai se kateuskorttikin sieltä jostain taskun pohjalta löytyy?

Niinpä. Ihmiset ei kuitenkaan normaalisti tarkoita kommenteillaan mitään pahaa, eikä tarkoitus ole arvostellakkaan, kuhan vaan höpötetään... Itse en kyllä siitäkään loukkaantuisi jos joku ihmettelísi, että mitä sijaiselleni käy kun palaan töihin. Saattaisinpa itsekkin pahoitella hänen tilannettaan, siitä huolimatta, että tietenkin minulla on täysi oikeus palata omaan työhöni...

 

[Minusta näin]

Jos minulle tulisi joku pahoittelemaan sijaisen kohtaloa, tulisi ensimmäiseksi mieleeni, että onkohan sijainen tehnyt hommansa minua paremmin tai onko muuten pidetympi henkilö etteivät edes halua minua vielä takaisin. Sijaisen tilannetta kannattaakin mielestäni pahoitella ihan muille henkilöille kuin vakinaiselle viranhaltijalle. Sijaisen kohtalo on varmaan viimeisenä tärkeysjärjestyksessä töihinpaluun hetkelle. ENemmän siinä kiinnostaa lapsen pärjääminen hoidossa, omat (kenties uudet?) työtehtävät jne.

Meillä töissä on moneen kertaan sanottu, että ole pois vaan niin kauan kuin haluat ja että kannattaa olla kotona, kun lapset pieniä. Minusta nuo kommentit eivät ole tuntuneet kivoilta, koska tulee tuo yllä mainittu tunne ettei minua kaivata takaisin. Mieluummin kuulisin, että "onpas kiva kun palaat jo nyt" tai ihan vaan iloisesti "tervetuloa". Se milloin palaa töihin tai milloin lapsi menee hoitoon on monesti aika henkilökohtainen ja arkakin asia ettei mielestäni puolituttujen työkavereiden kannattaisi sellaista lähteä kommentoimaan. Jos ollaan hyviä ystäviä muutenkin niin sitten ehkä eri asia.

 

[ModestyB]

Meillä töissä on moneen kertaan sanottu, että ole pois vaan niin kauan kuin haluat ja että kannattaa olla kotona, kun lapset pieniä. Minusta nuo kommentit eivät ole tuntuneet kivoilta, koska tulee tuo yllä mainittu tunne ettei minua kaivata takaisin.

Minusta nuo ovat aika ymmärrettäviä kommentteja nuokin. Moni katuu myöhemmin, että varsinkin esikoisen jälkeen lähti pikaisesti töihin. Silloin jo reilu vuosi tuntuu kovin pitkältä ajalta olla pois töistä, myöhemmin se tuntuu yhdeltä henkäykseltä.

Samoin taloudelliset tekijät tuntuvat aluksi ylitsepääsemättömiltä, myöhemmin useamman lapsen kanssa tottuu (minusta) helpommin hieman alempaan elintasoon. Tottakai osalle talous on muutenkin niin tiukalla, että joustoa ei ole, mutta kyllä aika monella se "taloudellinen pakko" on sitä, että pääsee jatkossakin vuosittain etelään, viikottain ravintolaan syömään tms. Tämän olen siis kuullut ihan äitien omasta suusta.

Harvan (= en kenenkään, mutta se ei ole tilastollinen olos tietenkään) olen kuullut katuneen, että tuli vietettyä liian monta vuotta kotona lasten kanssa. Moni onkin myöhemmin pitempään kotona seuraavien lasten kanssa, kun tietää miten stressaavaa voi olla työn ja perheen yhdistäminen. Ja siksi myös ehkä kehottaa toisiakin käyttämään mahdollisuutta. Enemmän minusta kuitenkin työelämässä vielä saa kuulla kollegoiden ihmettelyä ja työnantajan huokailua pitkästä kotonaolosta tai jos ei mene lasten välillä töihin, kuin siitä, että menee reilun vuoden jälkeen töihin. Toki sitäkin ihmetellään, jos pitää hyvin lyhyen vapaan.

 

[minna 1976]

miksi kannattaa olla mahdollisimman paljon kotona kun lapset on pieniä, siis 0-3 vuotiaita???? nehän tarvitsevat enemmän aikaa ja aktiviteettejä mitä vanhempia ovat? vauva aika menee hyvin usean hyvän hoitajan voimin mutta entä kun taaperoiden /pikkulasten vanhemmat painavat pitkää päivää, varsinkin isät? mutta eipä kato haittaaa kun on kultakruunu jo hankitty pitämällä joku turhanpäiväinen 1kk isyysloma tai äidin 3 vuoden hoitovapaa!!!

en ole koskaan tajunnut näitä juttuja! näen ystäväpiirissä ne arvostelijat jotka tuomitsivat 7kk äitiyslomani nyt tosi huonoina vanhempina, lapset ovat lähes heitteillä! perheet eivät juuri tee yhdessä mitään, pinnat kireällä ja lapset avuttomia.

 

[työelämä ja koti]

mikä siinä on stressaavaa että lapsi on hoidossa 8h ja käyt töissä? ihmettelee ison yksikön päällikkö, lapset 2v ja 4v

 

[Minusta näin]

Minä olen kyllä kuullut useammankin kaverin sanoneen, että töihin paluu oli oikea ratkaisu (lapset olleet iältään 1-1,5 v). Että kotonaolo oli tylsää ja aika kävi pitkäksi, mutta töiden aloituksen jälkeen koko perhe on voinut paremmin. Voihan se myös olla monen kohdalla, että aika kultaa muistot ja jälkeenpäin kotonaoloaika tuntuu ihanalta vaikka sitä eläessä se ei sitä ollut. Tai sitten nämä on vaan sellaisia asioita joita jokainen pitää itse kokea ja elää jotta ymmärtää. Harvoin jonkun puolitutun työkaverin "kannattaa olla kotona pitkään, 'älä vielä palaa" juurikaan vaikuttaa päätökseen, mutta sen sijaan saattaa saada aikaa pahan mielen jos tulee tunne ettei ole tervetullut takaisin töihin. Taloudelliset seikat yleensä on vaan osasyy töihin paluuseen ja ehkä se on myös helppo keino perustella ulkopuolisille asiaa. Helpompi sanoa ettei ole varaa jäädä kotiin kuin että ei halua jäädä kotiin. Jälkimmäisestä tulee "huono äiti"- leima otsaan, edellisestä taas saa ehkä säälipisteitä.

 

[Minusta näin]

Tuo äskeinen oli siis vastaus Modesty B:n kirjoitukseen, pari juttua ehti vaan väliin.

 

[ModestyB]

mikä siinä on stressaavaa että lapsi on hoidossa 8h ja käyt töissä? ihmettelee ison yksikön päällikkö, lapset 2v ja 4v

Sehän ei ole se stressaava osuus . Stressaavaa on se, että töissä menee mehut, lapsille jää vähemmän sekä aikaa että jaksamista kuin kotivanhempana ollessa. Kotona ollessa olin sentään osan päivää ihan virkeänä heidän kanssaan, nyt se ihme nähdään joskus viikonloppuisin.

Illat ja viikonloput eivät enää ole lapsia ja perhettä varten vaan silloin hoidetaan ne käytännön asiat kotona ja kaupoissa/virastoissa, joita ennen sai hoideltua päivällä puistoilun ja kerhoilun ohessa. Lisäksi vielä kaikki nämä paikat ovat silloin tupaten täynnä muita työläisiä, jolloin samojen asioiden hoitamiseen menee myös entistä enemmän aikaa kuin lähes tyhjissä paikoissa asiointiin ennen.

Kaikkia tämä ei varmaan stressaakaan, voi ajatella, että kyllä ne lapset pärjäävät vähemmälläkin tms. Toki tiedän, että lapseni pärjäävät, mutta tämä on minusta silti *heille* huonompi ratkaisu ja mikä stressaavinta, he ovat samaa mieltä.

Isommista lapsista, on ihan totta, että he tarvitsevat vanhempaa myös paljon. Pitkä kotonaolo ei vähennä tarvetta myöhemmin, mutta ei myöskään sulje pois sitä, että aikaa voi työssäkäynnin ohella viettää isommankin kanssa yhtä paljon kuin pienen tarhalaisen kanssa. En ainakaan itse, enkä usko, että monikaan pitemmän hoitovapaan valinnut lähtee töihin asenteella, että nyt on lapsenhoito lusittu kerralla koko vanhemmuuden ajaksi, nyt ulkoistetaan hoito päiväkotiin ja kouluun mahdollisimman paljon ja vain tehdään uraa/töitä niin paljon kuin kellossa tunteja riittää. Kyllä se perheen ja työn yhdistäminen on ajankohtainen asia koko sen ajan kuin töissä käy, eläkeikään asti.

 

[kamoon789]

mutta jos on sellainen työ että voi hoitaa tarvittaessa joustavasti muutamat omat asiatkin työaikana ja tulee reippaana ja hyvällä tuulella töistä n. klo 16 -17 ? ei meillä maata sohvalla ja olla poikki töiden jälkeen vaan harrastetaan lasten kanssa ja ollaan iloisia ja hyväntuulisia.

 

[890089089]

LAINAUS: Illat ja viikonloput eivät enää ole lapsia ja perhettä varten vaan silloin hoidetaan ne käytännön asiat kotona ja kaupoissa/virastoissa,
----missä virastoissa teillä juostaan ja missä kaupoissa?
En ole käynyt virastoissa n. 5 vuoteen ja kaupassa voi käydä nopeasti lapsen kanssa viikollakin, kandee mennä pieneen kauppaan, ei marketteihin. Pienessä kaupassa voi poiketa vaikka samalla kun käy lapsen kanssa hiihtoretkellä, ulkoilemassa yms.

ei vaan tajua miten joidenkin arki on niin vaikeaa

 

[890089089]

LAINAUS: Illat ja viikonloput eivät enää ole lapsia ja perhettä varten vaan silloin hoidetaan ne käytännön asiat kotona ja kaupoissa/virastoissa,
----missä virastoissa teillä juostaan ja missä kaupoissa?
En ole käynyt virastoissa n. 5 vuoteen ja kaupassa voi käydä nopeasti lapsen kanssa viikollakin, kandee mennä pieneen kauppaan, ei marketteihin. Pienessä kaupassa voi poiketa vaikka samalla kun käy lapsen kanssa hiihtoretkellä, ulkoilemassa yms.

ei vaan tajua miten joidenkin arki on niin vaikeaa

 

[890089089]

LAINAUS: Illat ja viikonloput eivät enää ole lapsia ja perhettä varten vaan silloin hoidetaan ne käytännön asiat kotona ja kaupoissa/virastoissa,
----missä virastoissa teillä juostaan ja missä kaupoissa?
En ole käynyt virastoissa n. 5 vuoteen ja kaupassa voi käydä nopeasti lapsen kanssa viikollakin, kandee mennä pieneen kauppaan, ei marketteihin. Pienessä kaupassa voi poiketa vaikka samalla kun käy lapsen kanssa hiihtoretkellä, ulkoilemassa yms.

ei vaan tajua miten joidenkin arki on niin vaikeaa

 

[ModestyB]

Hienoa, että osalla arki rullaa mukavasti töiden ja lastenhoidon suhteen. Sehän on päämääränä meillä muillakin, joilla ei niin kivasti rullaa.

Lähikaupoista: meillä kuluu 12 - 15 litraa maitoa viikossa + 2 - 3 l jogurttia, jonkin verran mehuja ja kivennäisvettä, oluttakin jne., saatte mielikuvaa niistä kilomääristä, mitkä ostoksista syntyy. Näitä ei raahata lähikaupastakaan käsipelillä, ei edes rattailla tai siellä pitää tosiaan juosta vähintään joka toinen päivä, mikä ei ainakaan lisää vapaa-aikaa. Lähikaupassamme ei myöskään ole sellaisia valikoimia esim. luomua ja reilua kauppaa sekä ympäristömerkittyjä puhdistusaineita, joita haluan ostaa.

Minulla on aatteellisuutta ja omistautumista sisältävä työ, johon haluankin satsata, mutta se myös vie koko käden, jos ei ole tarkkana. Tasapainottelu energiankäytössä työhön vs. perheeseen on haasteellista ja aiheuttaa stressiäkin, kun usein tuntee käyttäneensä paukkuja kuitenkin liikaa työhön, työpäivä kun tulee ennen perheiltaa.

Virastoissa ei minunkaan ole hirveästi tarvinnut ravata, mutta meiliä ja puheluita on tullut paljonkin aihetta tehdä niin Kelaan, pankkiin, neuvolaan, vakuutusyhtiölle, sähkölaitokselle, kaupungin päivähoidonohjaajalle jne. Puhelut on pakkokin hoitaa työajalla, kun ovat auki, mutta meilit pitää väsätä omalla ajalla, kun työajalla niiden teko pidentää työaikaa, eivät ne kuulu työaikaan. Meillä on myös tarvittu lapsille fysioterapiaa, erikoissairaanhoitoa jne. palveluita, joita saa vain ottamalla töistä vapaata = tehtävä ne työt muuna aikana myöhemmin.

Tämä on minun kokemukseni työssäkäynnistä vs. kotivanhemmuudesta stressin ja ajankäytön suhteen. Olisin mielummin kotona vielä pitempään, jos se olisi mahdollista taloudellisesti ja työpaikka säilyisi kuitenkin myöhäisempään aikaana myös nuorimman täytettyä 3 v.