Työpaikka kiusaaminen päiväkodeissa

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Pyydän anteeksi ap sulta, liiallista ja rääkkäävää analysointia ja spekulointiani.
Uskon että pääset tapahtuneesta kuiville, ja uskon, että olet hyvä ja huolehtiva hoitaja.
Valehtelu on sairaan työpaikan merkki, tuosta työpaikasta lähtee kohta porukkaa varmaan muutenkin litomaan ihan vapaaehtoisestikin.

Sen neuvon: jatkossa jos joku syyttää sua aiheetta, niin puolustaudu, jos vaan pystyt. Se antaa muille viestin, että sun yli ei kävellä.

Sä jaksoit vastata mun rääppimisiin asiallisesti, toisin kuin nuo muut jotka ovat melkein hysteerisiä.

*********
Sen sijaan en pyydä anteeksi muilta ketjulaisilta, ja ap tää seuraava ei koske sua.
Nuo kaikki viestini on sellaisia, että kannattaa lukea ajatuksella sitten, kun kiusatuksi joutumisesta on kulunut jo aikaa.

Ei ole aina niin, että kiusattu on oikeassa, joskus se tulkintatapa asioista hänellä voi olla vaarallisen negatiivinen noidankehä.

Tässä maassa ei ole työpaikat täynnä joitain narsistihirviöitä, vaan tavallisia ihmisiä, väsyneitä konkareita jotka purkaa väsymystään ja ehkä kyllästymistäänkin mustaan huumoriin. Heihin kun tutustuu, huomaa että ne boomerit ovat rakastavia ja välittäviä, mutta tyylinsä on erilainen kuin nuorilla jotka on tottuneet että asioista pitää puhua ylisensitiivisesti ja kukkasin.

Jos jollain on nuoruuden kukerruksessa ollut idealistiset käsitykset työelämästä ja kaikesta, niin voin sanoa, että monilla ne karisee ajan myötä.

Tässä maassa ei myöskään ole pomoilla helppo tehtävä. Irtisanomissuoja on vahva, ja siksi halutaan jo alkuvaiheessa perata epäselvä tyyppi pois, jotta hän ei jäisi hiertämään työyhteisöä -oli se kiusaamiseen tai kiusatuksi joutumiseen taipuvainen henkilö.
Ei tulis pomoille kolmikantakeskusteluja, ei porukassa sairaslomia, irtisanoutumisia. Ei itkua ja syytöksiä, vaan työt sujuisi.

Ja oikeesti kannattaa miettiä, sopiiko itse jollekin alalle. Joka alalla on oma tapa tehdä töitä, oma kulttuuri - hyväksy se tai hylkää. En mä pärjäis vaikka some-influensserien yhteisissä tapaamisissa, ne kiusais mut varmaan hengiltä.
Jotkut pärjää boomeri-naislaumassa mainiosti, toiset ei.
Jos haluaa muuttaa naisvaltaisia aloja, niin siitä vaan, mutta jos ei ole yhtään valmis sulautumaan porukkaan, niin huonosti käy itselle.

Hyvää Yötä.
Deletoippa tuo loppu kokonaan ja mieti, muuttuisko anteeksipyynnön sävy yhtään. Olisko se sellainen oikea anteeksioyyntö, eikä tota sun samaa, anteeks juu, mut mä olin oikeessa.
Se ei ole anteeksipyyntö, se on kiusaamisen jatkamista.
Keltään harmaalta sun tuskin tarttee edes pyytää anteeksi. Viestistä tulee kuva, että kiillotat sädekehääsi apn varjolla samalla kun painotat sanomaasi.
 
Deletoippa tuo loppu kokonaan ja mieti, muuttuisko anteeksipyynnön sävy yhtään. Olisko se sellainen oikea anteeksioyyntö, eikä tota sun samaa, anteeks juu, mut mä olin oikeessa.
Se ei ole anteeksipyyntö, se on kiusaamisen jatkamista.
Keltään harmaalta sun tuskin tarttee edes pyytää anteeksi. Viestistä tulee kuva, että kiillotat sädekehääsi apn varjolla samalla kun painotat sanomaasi.
En haluis rääppiä enempää tätä asiaa, mutta rääpitään sitten.
Se miksi pyysin ap:lta anteeksi ja muilta en, johtuu ajasta.
Ap on shokkivaiheessa. Silloin ei speluloida sen kärsijän osuutta asioihin vaan vain tuetaan.

Mutta kysyin että oliko tämä eka kerta kiusatuksi joutumista, koska kirjoitti lauseen "tämä olisi se paikka jossa ei tarvitsisi pelätä"-> lause antaa olettaa, että onko hänellä ollut huonoja kokemuksia aikaisemmin ja traumoja?
Ja sen takia uskalsin udella enemmän ja neuvoa, mutta ei ois pitänyt.
Ja uskon että ap on hyvä hoitaja.


Mutta _pidemmän päälle_...

Varsinainen kiusaaminen on aina väärin mutta jos joutuu usein itse kiusatuksi, niin ei sekään ole hyvä. Pahimmillaan sitä katkeroituu kaikkiin ihmisiin ja pitää heitä julmureina.
Silloin elämässä kannattaa opetella uusia ajattelumalleja, jotta tulisi ymmärretyksi muillepäin paremmin.

Työpaikalla pitää kaikkien kohdella toisiaan hyvin ja tasapuolisesti, mä sain siitä pomolta viimeksi syksyllä kehuja.
Mutta loputtomiin ei ole aikaa ja voimia muilla paikata jonkun individualistin virheitä, selitellä asiakkaille sen tokaisuja, jne.
 
Viimeksi muokattu:
Ja, en pyydä anteeksi sitä teesiäni että kiusatun tulkintatapa on usein todella negatiivinen eri tilanteissa. Itse olen tulkinnu nuorena päin honkia ihmisten sanomisia, olin niin hajalla, mutta jälkikäteen olen päässy siitä eroon ja olen seurannu tilanteita joissa se väärintulkitsija nostaa porun ihan syyttä.
En puhu nyt ap:sta, mutta joillakin se saa jopa vainoharhaisia piirteitä.

Edelleen, työpaikalla pitää olla kaikkia kohtaan kannustava ja lempeä. Mutta se ei ole terapiapaikka, eli siellä pitää jokaisen työntekijän olla tietyllä tavalla "riittävän valmis" pakkaus.

(No ap:n työpaikka on jo kieroutuneen paikan huipentuma)
 
Viimeksi muokattu:
vierailija
En haluis rääppiä enempää tätä asiaa, mutta rääpitään sitten.
Se miksi pyysin ap:lta anteeksi ja muilta en, johtuu ajasta.
Ap on shokkivaiheessa. Silloin ei speluloida sen kärsijän osuutta asioihin vaan vain tuetaan.

Mutta kysyin että oliko tämä eka kerta kiusatuksi joutumista, koska kirjoitti lauseen "tämä olisi se paikka jossa ei tarvitsisi pelätä"-> lause antaa olettaa, että onko hänellä ollut huonoja kokemuksia aikaisemmin ja traumoja?
Ja sen takia uskalsin udella enemmän ja neuvoa, mutta ei ois pitänyt.
Ja uskon että ap on hyvä hoitaja.


Mutta _pidemmän päälle_...

Varsinainen kiusaaminen on aina väärin mutta jos joutuu usein itse kiusatuksi, niin ei sekään ole hyvä. Pahimmillaan sitä katkeroituu kaikkiin ihmisiin ja pitää heitä julmureina.
Silloin elämässä kannattaa opetella uusia ajattelumalleja, jotta tulisi ymmärretyksi muillepäin paremmin.

Työpaikalla pitää kaikkien kohdella toisiaan hyvin ja tasapuolisesti, mä sain siitä pomolta viimeksi syksyllä kehuja.
Mutta loputtomiin ei ole aikaa ja voimia muilla paikata jonkun individualistin virheitä, selitellä asiakkaille sen tokaisuja, jne.
Missä vaiheessa ajattelit apn olevan, kun aloit riepotella?
Ja ei, nuo esimerkit, joita aloituksessa oli, ei mene ikinä uhrin kontolle. Niiden pitäisi mennä oikeuteen.
 
vierailija
Hyvä, että kirjoitit ylös itsellesi ne asiat, jota sinusta sanottiin. Se on ensimmäinen askel, että voit toipua tapahtuneesta. Juuri siksi, että ne on absurdeja. Hyvä, että kirjoitit tämän tekstin, sekin on askel siinä, että tulet saamaan asiat järjestykseen.

Johtaja ei missään tapauksessa saa kutsua luokseen jatkuvaan mollaamiseen, vaan tuo on yksi työpaikkakiusaamisen muoto. Hänen olisi pitänyt vain kuunnella sinun versiosi tapahtuneista, ei muuta, jos aikoo puuttua tilanteeseen.

Älä kuuntele vähätteleviä puheita, työpaikkakiusaus on ilmiö, joka on olemassa. Sinä et ole syyllinen siihen missään tilanteessa. Saatat ajatella, että sinussa on vikaa tai muut saattavat ajatella, että sinussa on vikoja, mutta vaikka sinussa olisikin virheitä, vaikka olisit epäsosiaalisempi kuin joku toinen, ne eivät oikeuta huonoon kohteluun missään tapauksessa. Onko ikinä sellainen tilanne, jossa muut ovat täysin virheettömiä? Onko ikinä sellainen tilanne, että toisesta saa sanoa pahaa, koska tämä on vääränlainen? Vastaus on, että ei. Näin ei saa tehdä lasten eikä aikuisten maailmassa, eikä näin saa tehdä myöskään työpaikkalainsäädännön mukaan.

On hyvä ymmärtää, että sinua ei kiusattu siksi, että olet sinä, vaan sinua kiusattiin, koska olit paikalla. Tuo tulee tuolla työpaikalla vielä toistumaan, siitä voit olla varma. Asiat tuskin tulevat muuttumaan ennen johtajan vaihtumista.

On hyvä ymmärtää, että kiusaamista tapahtuu muuallakin. Kollegoita saatetaan syyttää ihan rikoksistakin. Tämä on valitettava ilmiö, joka koskee kaikkia aloja.
Toivon, että löydät jälleen voimasi ja pääset elämään kiinni. Noille pahoille ihmisille on vaikea laittaa kampoihin, kun he ovat saaneet jalkansa työpaikan sosiaaliseen piiriin tai tarpeeksi auktoriteettia omaavan henkilön taakseen.
Ihana vastaus!! Ihan järkyttää lukea miten moni puolustaa täällä kiusaajia. Ei ihmistä voi irtisanoa muiden puheiden perusteella tai valittaa jonkun persoonasta. Itse olen myös kuullut sitä ”ole oma itsesi” niin paitsi jos et ole super sosiaalinen ja äänekäs sitten et saa olla oma itsesi. Hiljaisempia ihmisiä ahdistellaan kokoajan. Jos ap ei ole muistanut mitään tapahtumia niitä ei ole tapahtunut. Kyllä normi ihminen jolla ei ole muistisairauksia muistaisi. Ja se että johtaja perusti päätöksensä muiden puheisiin ilman mitään oikeita todisteita on naurettavaa. Ap olisi pitänyt tehdä rikosilmoitus kyseisestä johtajasta ja työntekijöistä.
 
vierailija
Työpaikka kiusaaminen ja sen hinta

On mennyt noin kaksi viikkoa siitä, kun minut irtisanottiin huhupuheiden ja mustamaalaamisen takia. Tunnen olevani velkaa tarinani, jotta kukaan ei joudu samaan tilanteeseen. En kuitenkaan kirjoita tätä kiusatulle. Tämä kirjoitus on tarkoitettu kiusaajalle, joka ei ehkä edes tiedä olevansa kiusaaja. Aloitin työt pienessä 10 lapsen ryhmässä. Hain kyseiseen päiväkotiin töihin, koska päiväkoti oli pieni ja mukavan kotoinen. Olin jo haastattelu tilanteessa varma, että tämä tulee olemaan se unelma työpaikka missä minun ei tarvitse pelätä. Kaksi viikkoa siitä kun olin tehnyt töitä paikassa sain ensimmäisen kerran epämääräisen alentavan kommentin toisen ryhmän aikuiselta. En halunnut ajatella mitään asiasta ja päätin antaa Asian olla, koska halusin niin kovasti tämän paikan olevan se oikea paikka. Puolustelin tilannetta sillä, että ´´joka työpaikassa on se yksi ilkeä ihminen´´ Pidin itseäni heikkona ja emotionaalisena. Ajan kuluessa aloin saamaan lisää kommentteja, mutta nyt sain niitä muiltakin työntekijöiltä. Pari kertaa johtaja halusi jutella minulle, ja kun tulin ulos johtajan huoneesta 3 työntekijää olivat sen takana. Sain kuulla tarinoita, joita oli väännelty ja käännelty, koska olen herkkä ihminen en halunnut puolustautua. Hoitajat kertoivat tarinoita niinkuin ´´oli unohtanut lapsen tai ei ollut hakenut jääpussia kaatuneelle lapselle. Törkeitä syytöksiä joista ihan henki salpaantui. Ensimmäisessä tilanteessa, olin todellisuudessa mennyt ulos pihaan muiden hoitajien kanssa ja niinkuin kuka tahansa hoitaja kysyin ´´missä kyseinen lapsi on´´ lapsi ei ollut kadonnut, kysyin missä puolella pihaa lapsi on. Toisessa tilanteessa, lapsi oli kaatunut otin lapsen syliini ja istuin lapsen kanssa kauan lattialla pitäen jääpussia tämän päällä. Molemmista tilanteista oli muovattu törkeä valhe. Jokainen huomautus tuli 2 viikon päästä tapahtuneesta. Työntekijät olivat leimanneet minut ongelmaksi, vaikka en koskaan ollut ongelma. Aloin olemaan ektra varovainen, tuntui kuin kävelisi ohuella jäällä koko ajan. Seuraava huomautus tuli taas äkkiä. Johtaja halusi puhua minulle ja tunsin taas sen pelon sen ´´mitä he ovat nyt keksineet´´ Tällä kertaa hyökkäys osui persoonaani. Olen sosiaalinen ja kovasti vuorovaikutuksessa, mutta ääneni ja olemukseni on aina ollut rauhallinen ja hiljainen. Minulle sanottiin ´´sinulla on huono vuorovaikutus´´ ja tämä kummastutti minua, koska kaikki jotka tuntee minut tietää, että tämä on valhe. Keräsin rohkeutta ja kysyin ´´antaisitko esimerkin tilanteesta jossa minulla on ollut huonot vuorovaikutus taidot. Vastaus suorastaan ällötti minua. Johtaja vastasi ´´no kuulen muiden hoitajien äänet huoneeseeni, mutta sinun ääntä en kuule huoneeseeni ja muut hoitajat sanoivat niin ja näin´´ olin avian järkyttynyt, mutta päätin, etten yritä enää edes vastata mitään. Jos tuo ei ollut jo ihan naurettava selitys seuraava oli vielä kamalampi. Johtaja kysyi ´´onko sinulla muisti ongelmia´´ jähmetyin. En tiennyt miten enää edes suodattaa niitä juttuja. Olen 22 vuotias nuori nainen jolla on aina ollut hyvä muisti. Minut tunnetaan tuteellisena työntekijänä. Pidin listaa epämääräisistä kommenteista ja niitä alkoi olemaan niin suuri määrä, etten kerinnyt aina edes listaamaan niitä. Noin 3 kuukautta meni ja yhtenä päivänä olin tauolla, kun pomo istui viereeni ja sanoi ´´olemme istuneet tässä aijemminkin samasta syystä´´ sillä sekunnilla tiesin, että minusta on kehitelty lisää juttuja. Johtaja käytti sen ajan taas kertomalla minulle miten olin tehnyt sitä ja tätä, ja tämä ja tuo ihminen oli sanonut näin ja noin. Sanoin suoraan, etten muista mitään tämän listaamista huolista, mutta tiesin koko ajan ettei mikään niistä väitteistä ollut totta. Oli melkein huvittavaa kuunella itsestään asioita joita ei yksinkertaisesti tapahtunut. Tarinoita oli muuteltu niin, etten vahingossakaan voi puolustaa itseäni. Johtaja oli sata varma, että mina olin ogelma ja tiesin, ettei minulla ole mahdollisuutta voittaa tätä. Päätin, että pelaan mukana, sanoin johtajalle, että ehkä pääni ei ole ollut ihan oikeassa paikassa ja rikkouduin kyyneliin. Itkin, mutta en sitä, että omassa henkilökohtaisessa elämässä olisi ollut ogelmia niinkuin johtaja luuli. Itkin, koska tajusin olevani täysin rikki. Kuukausia kestänyt mustamaalaaminen ja juoruilu oli vihdoinkin rikkonut minut. Johtajan ei olisi mielestäni tarvinnut sanoa enää mitään. Olin jo päättänyt lähteä paikasta ennenkuin johtaja irtisanoi minut. Pahinta oli, että minut irtisanottiin ryhmä tilassa muiden aikuisten kuulo etäisyydessä ei toimistossa. Viimeiseksi sain kuulla miten en ole turvallinen aikuinen. Tiesin, että tämä ei ollut vielä tässä. Minun alamäki on vasta alkamassa. Olin traumatisoitunut ja tästä henkisesti selviäminen tulisi olemaan elämäni vaikein taival. Johtaja oli kauan tuntenut työ yhteisön ja luotti heidän sanaansa 100% tiesin, että mitä tahansa he sanovat on johtajan totuus. En voinut edes kieltää niitä asioita, koska johtaja väitti heti vastaan. Osa minusta tunsi empatiaa. Tiesin mitä oli oikeasti tapahtunut, tiesin koko ajan totuuden väitteisiin ja valitsin pysyä hiljaa. Johtaja, joka pitää kyseisiä ihmisiä ystävinä ei edes pystyisi edes käsittämään, että samat ihmiset valehtelevat tälle. Hyvä työ kaveri ei valehtele. Johtaja halusi kyseenalaistaa minun luotettavuutta, mutta koko ajan tämän vieressä on ihmiset, jotka valehtelivat tälle useaan kertaan.


Toipuminen

Ensimmäinen aamu päästyäni kyseisestä työpaikasta olin avian rikki. Tajusin traumani laajuuden, hyvä kun pääsin sängystä ylös. Itkin kokonaisen yön ja itkuisuus jatkui vielä 3 päivää myöhemmin. Itsevarmuuteni oli tuhottu. Tuntui, kuin minulta olisi viety arvoni ja revitty se positiivinen onnellinen ihminen, joka olin ennenkuin menin työpaikkaan. Minulta meni vähän aikaa tajuta, että minua oli henkisesti pahoinpidelty. Maailmani oli rikki ja olin haavoittunut, niin paljon, etten tiennyt voiko haavoja parantaa. Minua oli nöyryytetty ja valhein satutettu. Yöinä näin painajaisia työpaikasta ja ihmisistä, herätessäni itkeminen jatkui. Kipu ei ole yhä lakannut, muistelen sanoja ja kommentteja joita minusta sanottiin. Käyn läpi päiviä kun en pysty liikkumaan tai nousemaan sängystä. Päiviä kun en halua olla täällä. Ihmis pelkoni on kasvanut. Pelkään välillä vain postin jakajaa. Kärsin ahdistuksesta, joka välillä saa minut vain itkemään paniikissa. Toisen ihmisen näkeminen on kivuliasta ja pelottavaa, vain julkisessa liikenteessä oleminen saa minut itkuiseksi. Olen jatkuvan henkisen kivun alla ja kipu ei tunnu lakkaavan edes nukkuessa. En pääse pakoon tätä tunnetta, tätä järkyttävää pelon ja paniikin yhdistelmää. Maailmani on nyt harmaa ja tuntuu, etten saa millään kiinni siitä elämää rakastavasta ihmisestä, joka olin se aina hymyn omaava ihmien, jolla ei ollut mitään ongelmia on poissa. Värit ja lämpöiset tunteet ovat kadonneet kokonaan. Oliko toisen ihmisen elämän tuhoaminen egosi arvoista?

Kiusaaja.. oliko tämä sen kaiken arvoista? Nukutko nyt hyvin? Tiedän, ettet voi myöntää olevasi väärässä, koska silloin joutusit kohtaamaan syntisi ja se ei ole helppoa. Tiedä, että sinä pilasit toisen ihmisen elämän. Sinä veit toiselta ihmiseltä kaiken, ei koska olet voittaja, vain koska olet ilkeä ihminen, joku muistaa sinut julmana, olet jonkun suurin painajainen, jonkun kovin kipu. Sinä olit aina se tumma pilvi ja demoni työpaikassa. Demonit elää syömällä valoisia, ystävällisiä ja iloisia ihmisiä. Ja muille jotka lähdette työpaikka juoruihin mukaan, te olette osallisia aiheutuneisiin tuhoihin.

Nyt Kerron miltä kiusaaminen voi näyttää

1 Ei anna tilaa työ kaverille ideoida

2 Päättää pienimmästäkin asiasta antamatta muille ääntä arjessa

3 Jos työ kaveri sanoo ´´nyt lähdetään sisään´´ ja sinä vastaat (ei vielä ollaan ulkona) se on TAAS sinä yrittämässä konttrolloida toimintaa.

4 Menet ja kuuntelet ja vastaat myöntävästi kun toisesta ihmisestä puhutaan työpaikalla ilman tämän omaa läsnä oloa tai mahdollisuutta puolustaa omaa kantaa.

5 Valitset olla mukana kun toisesta ihmisestä puhutaan, koska pelkäät, että joudut itse uhriksi jos et pääse juoru tiimiin mukaan.

6 Tiuskit tai kohtelet työ kaveria tylyllä asenteella.

7. käyttäydyt kuin olisit parempi hoitaja tai ansaitset olla enemmän talossa

8. kilpailet työ kavereiden kanssa ja haluat aina että asiat tehdään SINUN tavalla.


Voitko vain olla decent ihminen? Miten vaikeaa on vain olla ystävällinen?
AP Tässä kiitos ihanista vastauksista, tämä on helpottanut kovasti, haluaisin vielä korjata yhtä kohtaa. Eli kyllä minulla oli sinä aikana henkilökohtaisia ongelmia ja huolia elämässä, mutta mikään huoli ei ollut yhtä kova, kuin työpaikalla tapahtunut juttujen keksiminen ja tilanteiden vääntäminen. On mennyt melkein 4kk tapahtuneesta ja trauma on yhä suuri. Yritän jokapäivä taistella ahsituksen kanssa. Olen casta nyt tajunnut kuinka huonossa työpaikassa olin. En yksinkertaisesti saanut olla oma itseni ilman syrjimistä ja oletuksia. Teidän vastaukset ovat saaneet minut kyyneliin, arvostan kaikkien teidän tukea niin paljon. Näillä jaksaa taas eteempäin. Mukavaa kevättä!
 
vierailija
Minulla sama tilanne tällä hetkellä. Osaamistani arvostellaan koko ajan ja täytyy koko ajan olla varpaillaan. Päiväkodissa suurin ongelma on jatkuva pilkun viilaaminen ja aina se yksi tai kaksi työntekijää jotka haluavat, että kaikki tehdään heidän tavalla. Arvostellaan toisten ammattitaitoa yms. Ja johtajalle sanoimme asiasta, niin hän alkoi kaveerata ja suosia näitä työpaikkakiusaajia. Johtajat aina kaveeraa niiden kanssa, jotka menevät valittamaan ja kehittämään tarinoita. Olen ruvennut miettimään missä menee raja? voinko nostaa mitään esimerkiksi perusteettomasta työn vaikeuttamisesta ja jatkuvasta arvostelusta ja silmä tukkuna pitämisestä?
 
vierailija
Minulla sama tilanne tällä hetkellä. Osaamistani arvostellaan koko ajan ja täytyy koko ajan olla varpaillaan. Päiväkodissa suurin ongelma on jatkuva pilkun viilaaminen ja aina se yksi tai kaksi työntekijää jotka haluavat, että kaikki tehdään heidän tavalla. Arvostellaan toisten ammattitaitoa yms. Ja johtajalle sanoimme asiasta, niin hän alkoi kaveerata ja suosia näitä työpaikkakiusaajia. Johtajat aina kaveeraa niiden kanssa, jotka menevät valittamaan ja kehittämään tarinoita. Olen ruvennut miettimään missä menee raja? voinko nostaa mitään esimerkiksi perusteettomasta työn vaikeuttamisesta ja jatkuvasta arvostelusta ja silmä tukkuna pitämisestä?
Lähde tuolta heti! Elät vain kerran älä siedä ketään ja uskalla kohdat nämä ihmiset mene heidän luokse ja kysy mikä on ongelma miksi ovat ilkeitä? Äläkä päästä heitä asiasta selittelyillä tee heidän arjesta yhtä helvettiä kun ne teki sun arjesta.
 
vierailija
suomalaiset miehet ihan samaa luokkaa. Suomalaiset ovat muutenkin tosi kamalia ihmisiä.
Ei kaikki suomalaiset vain ne jotka kuvittelevat olevansa parempia kuin se toinen ihminen. Olen tavannut töissä niitä hiljaisempia ystävällisiä ihmisiä jotka haluavat vain kaikkien olevan iloisia ja tulevan toimeen. Nämä ihmiset eivät koskaan kommentoi kenenkään osaamista, koska eivät tunne olevansa sen parempia itse. Ongelma on, että näitä ihmisiä kiusataan.
 
vierailija
Meillä lapset käyttäytyy kypsemmin kuin henkilökunta :) Pakoon vaan ja äkkiä, sanon minä! Kannatta hankia terapiaa tuommoinen kokemus voi viedä synkkään paikkaan. Voimia!
 
vierailija
ottaa pääähän. vakityöntekijät ovat mitä kaksinaamaisimpia juttelevat keskenäään ja kuiskalevat korviin kun oot parin metrin päässä. Aina ottamassa uusia uhreja joita korjailla ja ahdistella.
 

Yhteistyössä