Työ houkuttelee

Sitten jossakin vaiheessa jahka saa ensin ä-loman pidettyä, ja varmaan vähäsen hoitovapaatakin.

Onko muilla ollut niitä ristiriitaisia tunteita, kun haluaisi olla töissä (viihdyn TOSI hyvin) mutta se kuuluisa biologinen kello tikitti siihen malliin, että pakko antaa sijaa perheen suunnitteluunkin? Mulla on vähän huono omatunto siitä, että en ehkä olisi halunnut jäädä kotiin mutta vauva on varmasti sitten se maailman ihanin aarre...
:/

 

:wave: Täällä!

Eli ensimmäistä suunnitellaan, mutta takaraivossa on koko ajan pelko siitä, että jos nyt hyppään uraputkesta pois niin ulkona on ja pysyy... Alakin kun vielä on sellainen, että kahdessa vuodessa ehtii jo tapahjtua vaikka mitä ja työtekniikat vaihtua. Mulla ei vielä edes ole vakituista työpaikkaa, vaan olen tehnyt määräaikasia pätkiä. Nytkin on työnhaku menossa taas ja väkisinkin miettii, että miten työhönottaja suhtautuu nuoreen naimisissa olevaan, mutta vielä lapsettomaan naiseen...

No, nyt olen kääntymässä sille kannalle, että lapsi saa tulla jos on tullakseen ja työ on jätettävä vasta kakkoseksi. Vaikka lähipiiristä löytyykin monta 32-37 v. ensisynnyttäjää, niin itse en halua ihan niin pitkälle kellon tikitystä kuunnella. Eihän sitä tiedä vaikka äitiyslomalla mieli muuttuu ja löydän kokonaan uuden suunnan elämääni - joten parasta kai vain tarttua siihen kuuluisaan hetkeen!

 

Samoja tuntemuksia jaetaan.. Minä ilmoitin viime viikolla työnantajalle, että jään hoitovapaalle. Aattelin olla sit kerralla vähän pidempään eli 8kk.

Yks "ylennys" saattoi mulla jäädä saamatta äitiysloman vuoksi, ties mitä menee vielä tässä vuodessa ohi, mutta minkäs teet.. Ei mulla haluta laittaa poikaa vielä hoitoonkaan, äloma loppuu joulukuussa. Ei sitä auta muutakuin toivoa, että ura vielä urkeneepi. Toisaalta sitä miettii jo sitä, että missä välissä sen toisen tekeepi

 

Mulle työ on rakas, mä viihdyn siellä tosi hyvin ja töihin palaan heti kun tyttö on vuoden, eli nelisen kuukautta pidän hoitovapaata kuitenkin. Mä oon sitä mieltä, että jos äidillä on hyvä olla, on sitten kotona tai töissä niin lapsillakin on hyvä olla

 

Mun tilanne on et oon nyt ä-lomalla,mut ku on oma yritys ja tän ajan "ovet"kiinni ni jos en pian palaa takas ni menetän asiakkaat ja siihen taas ei olis varaa.Nyt jo on asiakkaitten ollu pakko vaihtaa paikkaa ja tuleekohan takas koskaan???? Haluaisin kuitenkin olla kotona,mut työt odottaa ja painostaa!!!! :\|

 

Äitiys- ja vanhempainvapaa tuli pidettyä ja palasin työnhakuu. Mietin kyllä hoitovapaankin pitämistä, mutta se tulopuoli...
Ilmoittauduin muutamaan työvoimaa vuokraavan yrityksen kirjoille. Yllätyksekseni pääsein aika pian työhön. Homma on osa-aikaista, mutta vakinainen tosin vielä olen työsuhteessa vuokrafirmaan.
Käydessäni haastattelussa yllätyin positiivisesti suhtautumiseen "lapsellisuuteeni" (siis firmassa jossa teen työn). Lapsen (jopa pienen) olemassaolo näytti antavan minulle uudenlaisen sanotaanko imagon. En tiedä onko se sitten sitä että ajatellaan "Ikää on jo jonkin verran, mutta lapsi on jo tehtynä. Ei siis varmaankaan heti jää biologisen kellon vuoksi pois ja osa-aikaisuuskin näyttää sopivan hänen elämäntilanteeseensa."
Tiedä häntä? Mutta tämä on siis minun kokemukseni. =)

 

Olen kans yksityisyrittäjä ja meidän esikoinen meni hoitoon vuosi ja 2 kuukautta vanhana. itse lähdin töihin jo 2 kuukautta aiemmin mutta kesän meillä oli tuttu tyttö lapsenlikkana. Nyt on pikkukakkonen tulossa keväällä ja onkin hirmu probleemi että kauanko saan olla äitiyslomalla. Yritystä ei voi laittaa sivuun vaan sopiva tuuraaja olisi jostain löydyttävä. Pidän työstäni mutta en todellakaan malttaisi mennä liian äkkiä takaisin töihinkään koska lapset ovat niin vähän aikaa pieniä.