Tykkäsitkö olla osastolla synnytyksen jälkeen?

["vieras"]

Lukee keskusteluita ja kuuntelee tuttuja, niin tuntuu että olen ainoa joka tykkäsi.. Ihan ikävä ja haikea fiilis tulee kun ajattelee.. Siellä oli niin kiva opetella uusia asioita, esikoisen kanssa lähinnä. Mutta ei toisenkaan kanssa kurjaa ollut, vaikka aika kova koti-ikävä silloin olikin.. Kellään muulla hyviä muistoja osastolla olosta?

 

[Katylina]

Tottakai tykkäsin, oli rauhallista ja rentoa. Hoitaja kävi välillä katsomassa, ruokaa tuli ilman kokkaamista. Kaikki tarvittava oli käsillä, ilmastointi toimi. Äitini kävi välillä juttuseurana ja nukkua sai paljon vauva masun päällä. Taino, "nukkua", torkahtelua se enemmänkin oli.

 

[jooen]

En tykännyt, meiltä matkaa yli 100km sairaalaan niin mieskään ei kauheasti siellä ollut ja olin niin hyväkuntoinen että halusin koko ajan kotiin...

 

[Maira]

Ei meillä ainakaan ollu osastolla olo mitenkään kamalaa, mulla on kummallakin kerralla ollut mukava huonekaveri ja hoitajat on mukavia..En mä siltikää siellä viihtyny ole ja kummankin synnytyksen jälkeen lähin parin vuorokauden osastolla olon jälkeen kotia..

 

[Anatolia]

Esikoisesta: en. Ei omaa rauhaa, ja vaipanvaihdosta alkaen kaikki olisi pitänyt opetella sairaalan rytmin mukaan. Mä taas halusin mennä oman rytmini ja vauvani tarpeiden mukaan.

Tokasta: kyllä - yksityishuone , ja ihan itse sain päättää milloin esim. imetän.

 

[mulla]

Täällä usein korostuu ne huonot asiat, siksi voi vaikuttaa, ettei kukaan tykännyt.

Mulla oli oikein ihanaa siellä ja olin molemmista lapsista 4 yötä. Ihana henkilökunta ja hyvää ruokaa valmiina on oikein luksusta. Ja ihaninta on opetella tuntemaan sitä uutta pientä ihmisenalkua Haikeudella jo siellä mietin, että tämäkö nyt on se viimeinen kerta, kun tämän koen. On siis suunniteltu näiden kahden lapsen olevan sopiva määrä meille... saa nähdä miten käy

 

["aliina"]

Se osastolla olo oli mulle pahempaa kuin raskausaika, synnytys tai vauva-aika.

 

[Glenn]

En tykännyt olla. Enikoisen syntymästä toivuttuani aloin vain odotella kotiinpääsyä. Välillä tuntu, ettei me päästä jouluksi kotiin ollenkaan. Lopulta päästiin sitten 22 päivä. kuus päivää piti siellä olla.

Toisen kohdalla ilmoitin heti vauvan synnyttyä, kätilön vielä parsiessa minua kasaan, et voin voin kyllä lähteä kotiin heti ku on mahdollista. 2 yötä sitten oltiin.

 

[MIRKAMÖRKÖ]

tykkäsin,hirveästi.mutta kun kolmannen lapseni synnytin niin tunsin sairaala olon turhaksi.tein ns. päivystys synnytyksen.mun muut lapset tarvitsi äitiä kotona.

 

[kökköliini]

tykkäsin, olin viikon kun muksut oli keltaisia ja antibiootti meni suoneen molemmilla. ( ei kaksoset)
ja nuorimmaisen aikana olin kuukauden ennen synnytystä. eli olin aika tottunut paikaan. tykkäsin olla.

 

[Nalkuttava Talonmies]

eihän se ole mikään kamala paikka, mutta itse en nähnyt siellä olemisessa mitään tarvetta. Kotona on parempi sänky, enemmän tekemistä, paremmat maisemat, hienommat vessat, hyvää ruokaa... Kyllä siellä oli tylsää odottaa vaan hetkeä jolloin oääsee kotiin puuhastelemaan. Mulle on toki kidutusta monien nautiskelema aika kotona, jolloin "maataan sängyssä tutustmassa toisiinsa". Kyllä sitä uuteen vauvaan tutustuu vaikka ei makuuhuoneeseen linnoitu. 48h oli kyllä ehdoton maksimi. Siitäkin meni tunteja vain odottaessa lähtökäskyä,

 

[2good2be4gotten]

En.

Ekalla kerralla oli suht ok kun olin yksin huoneessa lähtöaamuun asti mutta toisella kerralla oli koko 4-hengen huone täynnä.


En muutenkaan ole kovin "ihmisystävällinen" tai halua jakaa yksityisiä asioitani kuin harvoille ja valituille niin siinä mielessä sairaalassa oleminen juuri synnyttäneenä , ilman minkäänlaista yksityisyyttä muutaman ventovieraan kanssa ei ole mielekästä.

Kyllä sitä olisi ihan rauhassa halunnut viettää ne ensipäivät uuden lapsen kanssa.

 

[Phoebsi]

Esikoisen ajalta on kaikesta huolimatta jäänyt jotenkin lämmin ja turvallinen fiilis sairaalassaoloajalta, vaikka se aika (viikko) oli täynnä valopetiä ja syöttöpunnituksia ja huolta ja omituista huonekaveria. Niin silti!

Kuopuksen kanssa aika sairaalassa oli rentoa ja helppoa.

 

[Mummeliisa]

En erityisemmin.
Parhaita ovat olleet polikliniset synnytykset jolloin en ole osastolla ollut ollenkaan.

 

[Zefyrina]

En todellakaan.

Se sänky oli jo ensimmäinen kamala asia. Liian korkealla koska olen lyhyt, sinne oli hankala mennä kipeän sektiohaavan vuoksi. Muutenkin epämukava koska vauva nukkui kainalossani ja pelkäsin että se tippuu sieltä sängystä koska siinä sängynlaidassa oli raot (jotka tukittiin kyllä peitoilla).

Järkytyin kun tajusin ettei siellä osastolla ollut muita vaatteita kuin se mekko ja aamutakki. Jouduin sairaalaan jo ennen synnytystä ja siellä toisella osastolla oli käytössä myös paidat ja housut, mutta synnyttäneiden osastolla ei. Niinpä pidin päällä omia paitoja ja housuja (onneksi otin mukaan useamman oman vaatteen).

Huonetoveri oli omituinen, muutama sana vain vaihdettiin. Suihkussa käyminenkin oli hirveää, siellä ekalla osastolla ennen synnytystä oli suihkukoppi (oven sai lukkoon), mutta synnyttäneiden osastolla yhtä avointa tilaa ja näki kun muut vaihtoivat siteitä, yök. Ahdistaa muutenkin sairaalat ja se kaikki oli vaan kammottavaa. Vaipanvaihtopistekin jotenkin hankala. Imetyskään ei lähtenyt sairaalassa sujumaan, kaipa olin ahdistunut niin siitä ympäristöstä.

Voisin jatkaa valituslistaa vaikka kuinka pitkälle. Koko ajan vain odotin että koska pääsee kotiin ja saa aloittaa oikean elämän vauvan kanssa, koska sairaalassa oleminen stressas mua kauheesti.

Ainoa positiivinen asia oli hyvä kasvisruoka

 

[lumipölly]

En tykännyt, en sitten yhtään. Kamala koti-ikävä ja mieskin 100km päässä, niin ei aina päässyt meitä katsomaan.


Mutta voihan se olla sitten eri ääni kellossa, jos joskus toinen lapsi saadaan..

 

[Hyi]

En tykännyt. Osasto oli täpötäynnä, eipä hoitsut paljoo jaksanu tsekkailla mun oloa. Mulla vielä sektio + episiotomia esti 2 ekaa päivää nousemasta esim vessaan itse. Jouduin vaatimalla vaatimaan apua suihkuun. Ihan perseestä siis oli. Ei kukaan ees neuvonu imetyksessä tms. Olin oman onneni nojassa esikoiseni kanssa.

 

["tyllerö"]

Tykkäsintykkäsintykkäsin!! Haikeeta on kun ajattelee :/ Lapset on nyt tehty ja voi miten kaipaan raskautta, synnytystä ja sitä fiilistä siellä lapsivuodeosastolla, kun on oma pikku nöttönen tuoksuu ja tuhisee kainalossa <3

 

[vicy]

Tykkäsin hirveästi olla sairaalassa vauvan kanssa, ruokaa tuli tasaisin välein, joku kävi siivoamassa ja toinen kävi kysymässä että onko kaikki hyvin. Viimeisellä kerralla huone kaverikin oli tosi mukava Tärkeintä kuitenkin oli että saa olla rauhassa sen uuden vauvan kanssa ja opetella yhdessä imetystä ja muita juttuja.

 

[petite]

Kyllä aina sen pari ensimmäistä päivää. Sitten tuli ikävä miestä ja muita lapsia. Nuorimmalta oltiin viikon verran ja pari ekaa päivää olin yksin ilman vauvaa. (vauva teholla) Eipä siinä paljoa viihtynyt.

 

["mörkkis"]

Tykkäsin! Tosin meillä oli perhehuone, eli sekin saattoi vaikuttaa. Mutta olo melkein niinkuin hotellissa, oli mukava löhöillä ja tutustua vauvaan eikä tarvinnut välittää kotitöistä yms. Ruoka tuotiin valmiina ja välipalaa sai aina hakea. Hoitajat oli mukavia ja tulivat auttamaan kun sitä tarvitsi. Oli jotenkin turvallinen olo, ei ollut heti niin omillaan kaiken uuden kanssa

 

[Chala]

Esikoisesta oli ihan jees, oltiin perhehuoneessa enkä mä sieltä juuri poistunut, lisäksi vierailijoita sai käydä milloin vain.

Kuopuksen kohdalla se oli ihan kamalaa ja ahdistavaa, koska pieni esikoinen oli kotona, mulla häntä kova ikävä, vauvan kanssa tiesin jo mitä tehdä joten mitään opetusta en kaivannut, en saanut nukuttua siellä ja mua suoraan sanoen vitutti ihan suunnattomasti se, että tunsin oloni panttivangiksi eikä mua päästetty kotiin vaikka pyysin, eikä siihen ollut mitään perusteltua syytä, vain "meillä nyt on tapana"!! |O

Jos mulle jostain kumman syystä joskus kolmas tulisi, haluaisin ehdottomasti polikliinisen synnytyksen. En helvetissä jäisi osastolle hetkeksikään (ellei nyt jotain terveydellistä syytä olisi).

 

[Orion-]

Ihan ok. Oishan sitä kyllä jo pikemmin kotiin halunnu (oltiin ti-illasta la-aamuun).
Oltiin perhehuoneessa koko aika, ruuat tuli huoneeseen, ja oli rauhallista, ni mikäs siinä.

 

[Kerpele]

Esikoisen kanssa joo, kun mieskin oli siellä.. Oli perhehuone ja sisällä oltiin 6 päivää..

Kuopuksen kohdalla halusin vaan mahdollisimman nopeasti kotiin pienen yksivuotiaani luokse..

 

["kolmen äiti"]

En ole tykännyt olla. Kuopuksen kanssa häivyttiin 6h syntymänsä jälkeen, oli niin paskat muistot osastolta edellisistä. Varsinkin esikoisesta, 52h synnytyksen jälkeen sitten laitettiin keuhkoputkentulehdustaan yskivän ja koko ajan jostain syystä hoitajaa (joka tietty räppäs ne loisteputket päälle joka kerta kun paikalle tuli!) paikalle soittavan 24/7-narisijan kanssa samaan huoneeseen. Oli 6vrk valvomisputki siinä ennenkun pääsin kotiin nukkumaan edes pariksi tunniksi..