Tyhmä kysymys, mutta...

Tuntuuko synnytyksen aikana kipu kokoajan vai vaan supistusten aikana..? Tai siis no kai sen järkikin sanoo, että kai siinä kokoajan jotain tuntuu, vai? Ja entäs ponnistusvaihe, tuntuuko kipu sillonkin myös vatsassa...??

 

No aluksi kipu on melko siedettävää ja jää yleensä suppareihin,että voi kerätä voimia uuteen suppariin.Loppuakohden kipu ja supparit yleensä yltyvät,supituksista tulee kovempia ja repivimpiä.Näin ainakin mulla-

 

Miulla ei ainakaan tuntunut supistusten välillä mitään kipuja (oikeasti nukuin supistusten välit.. tai olin sellaisessa horroksessa enkä tajunnut tästä maailmasta mitään).
Ponnistusvaiheessa ei kyllä tuntunut enää mahassa/selässä mitään (miula supistukset tuntui lähinnä selässä) vaan supistuksen tullessa oli vaan pakonomainen tarve ponnistaa ja supistusten välillä ponnistusvaiheessakin pystyi hengähtämään ja keräämään voimia.

 

Mullakin supistusten välit ollu kivuttomia ponnistamiseen asti. Tosin lyhyethän ne välit on, mutta loppua kohti kivuttomuuden huomas jotenkin selvemmin. Autolla kaahattiin sairaalaan niin kivun tullessa huusin kaikki maan prkleet ja suvantovaiheessa keskustelin aivan asiallisesti ja kehotin miestä hiljentelemään vauhtia. Ja tämä oli jo aivan lopussa synnytystä

 

mä nukuin avautumisvaiheen supistusten välit, tai olin sellasessa lääkepöhnässä että sain levättyä. petidiini oli muistaakseni aineen nimi ja se sai olon ihan känniseksi. hyvä kuitenkin että sain levättyä. salissa sain epiduraalin korkean verenpaineenkin takia ja se eka satsi kesti 2h ja sen ajan nukuin lähes kokonaan koska en tuntenut supistuksiakaan. sitten vaikutus loppui, toinen annos ei toiminutkaan kuin toisella puolen, kohdunkaulan puudute vei epiduraalin pois jne... mutta siinä vaiheessa olikin ihan täys hönkä jo päällä kun neiti päätti tulla vauhdilla lopulta.

 

Mulla ainakin supistusten välit oli ihan ok, ei kipua. Juuri ennen ponnistusvaihetta on mun mielestä se pahin vaihe, supistukset on kipeimpiä ja niiden välit tosi lyhyitä. Ponnistusvaihe on joidenkin mielestä se pahin, mulle tuli siinä vaiheessa vaan huima olo että jes, tää on kohta ohi en tiedä miten puudutusten kanssa, itse olin ilman.

 

Minulla supistukset tuntuivat vain alavatsassa ja kipu oli jatkuvaa ja tosi kamalaa, ei mitään taukoja. Kipu tuntui myös koko ajan ponnistaessa, eikä siitä sen voksi tahtonutkaan tulla mitään, kipu oli niin valtava. Tipalla käynnistettiin tämä synnytys koska se pysähtyi 5-6 senttiin. Ilman kivunlievitystä vielä olin. Eikä tullu ponnistamisentarvetta. Kamala kokemus!

 

Supistusten välillä oli kyllä taukoja, mutta etenkin toisesta lapsesta supistukset tulivat alusta lähtien kahden minuutin välein eli lepoaikaa ei juuri jäänyt, mutta toisaalta synnytyskin meni nopeasti. Ponnistus hetkeä kohdin supistusten väli tiheni ja ponnistaessa kipua oli lähes tulkoon koko ajan. Kamalin vaihe kyllä, mutta ei sekään paha. Se istukan synnyttäminen kamalin vaihe on. Siinä kun kipu on kirvelevää eikä tuota enää ihanaa tulosta. Haluaisi vain nauttia siitä ihanasta vauvasta ja sitten joutuu vielä punkemaan sen pötikän pihalle. Mutta se on onneksi lyhyt vaihe, enkä muistanut koko istukan synnyttämistä toista tehdessä ja ihmettelin että mitä piikkiä reiteen tungetaan.

Ekasta mulla ei ollut ponnistus pakkoa, mutta toisesta oli ja se oli valtavan ihana tunne, vallankin kun sai ponnistaa ihan rauhassa. Pidättely olisikin ollut sitten ikävämpää.

 

Kun päästiin sairaalaan niin supistusmittari ei enää laskenu alle puolen ennenkun jo uusi tuli, että eipä siinä välejä paljon ollut. Epiduraalin aikana nukuin, mutta se vei kyllä supistuksetkin...
Ponnistusvaihe oli aíempaan verrattuna peräti mukava ja jäänyt mieleen kivuttomana. Oli kiva kun pääsi vihdoin tekemään jotain

 

Mulla kipu alkoi vasta avautumisvaiheessa, joka tosin onneksi oli vain 1h. Kipu vain yltyi ponnistusvaiheeseen ja ihan siihen saakka kunnes lapsi tuli ulos. Ponnistusta kesti yli 1h ja välit olivat vain 1min...eli aika infernaalista, mutta onneksi ensisynnyttäjälle näinkin "nopeaa". Mutta näkymä oli kun elokuvista, hiki virtasi ja huutoa raikui. Jälkiviisana jättäisin huutamisen pois, koska se ei varmaan auttanut asiaa ollenkaan - päinvastoin pallea antaa enemmän tilaa väärään suuntaan.

Olin kyllä kärsinyt ennenaikasista suppareista, jo monta vikkoa aiemmin. Eli paikat olivat varmaan aika valmiita sitten joustamaan kun tositoiminta alkoi.

Kait nää on hyvin yksilöllisiä milloin ja kuinka paljon kehenkin sattuu. Itse kyllä spekuloin että kaikki tutut jotka synnyttäneet olivat tahallaan jättäneet kertomatta että se sattuu niinkin paljon. Tunsin itseni olympiavoittajaksi kun homma oli ohi, niin huima kokemus se oli. Yllättävintä oli että kipua sai sitten vielä kestää pari viikkoa synnytyksen jälkeen (ei voi istua kunnolla, häntäluu hellänä, maito nousee, nännit kipeenä etc...).

 

Kerron miten mulla meni...

Supistukset oli ihan siedettäviä ja tulivat säännöllisillä tauoilla siihen saakka kun kohdunsuu oli noin 5-6 senttiä auki. Siihen ei mielestäni mitään kivunlievitystä edes tarvi kun saa vähän huilata supistusten välillä. MUTTA loppuvaiheen supistukset eli 7-10 senttiin tuli mulla ILMAN TAUKOJA ja kesti noin tunnin. Kauanhan se ei kestänyt mutta mielettömät kivut oli eikä niitä paljon puhuttuja taukoja juurikaan tullut. Tuntui että hyvä kun sain hengitettyä kivuilta. Ponnistusvaiheessa supistukset oli jotenkin normaalimmat eli tulivat hyvin selvillä tauoilla ja supistuskipu helpotti mitä enemmän ponnisti.

 

\

Kerron miten mulla meni...

Supistukset oli ihan siedettäviä ja tulivat säännöllisillä tauoilla siihen saakka kun kohdunsuu oli noin 5-6 senttiä auki. Siihen ei mielestäni mitään kivunlievitystä edes tarvi kun saa vähän huilata supistusten välillä. MUTTA loppuvaiheen supistukset eli 7-10 senttiin tuli mulla ILMAN TAUKOJA ja kesti noin tunnin. Kauanhan se ei kestänyt mutta mielettömät kivut oli eikä niitä paljon puhuttuja taukoja juurikaan tullut. Tuntui että hyvä kun sain hengitettyä kivuilta. Ponnistusvaiheessa supistukset oli jotenkin normaalimmat eli tulivat hyvin selvillä tauoilla ja supistuskipu helpotti mitä enemmän ponnisti.

Ja piti vielä jatkaa että luomuna mentiin koko synnytys läpi ja kyllä sen kesti kun oli pakko kestää ja palkinto oli tietysti mahtava! Supistukset tuntui sekä selässä että vatsassa.

 

Lisään muuten vielä, että ponnistaessa minä en tuntenut supistuskipua ollenkaan. Se ikäänkuin siirtyi tähän kudosten venymiskipuun ja helpommin paikallistettavaksi, sattu kyllä sa.akelisti mutta on minusta jotenkin siedettävämpää kuin supparit