tyhjä olo...

johtuneeko syksystä vai mistä mutta minulla on ollut niin tyhjä olo pari päivää.ei ole ketään kelle puhua,miehelle en osaa,itken vaan hänen kainalossaan..masentaa tämä yksinäisyys..kaikki ystävät on jäänyt pojan saannin jälkeen,olen hiljainen enkä osaa ystävystyä muitten ihmisten kanssa,tunnen itseni niin turhaksi,ainut valon pilkahdus on oma pieni poikani,joka saa joskus minut jopa nauramaan...anteeksi oli vain pakko saada purkaa pahaa oloa jotenkin muuten kuin itkemällä :'(

 

Tuttu tunne mulle ainakin. Mun mies ei ensinnäkää oo mikää "halijatyyppi" tai muuten kovinkaan tunteitten näyttäjä, ja mä sit taas nykysin kaipaan semmosta tosi paljon. Mullakin on kaverit aika tehokkaasti hävinny, mut yritän kovast pitää kiinni noist mitä on vielä, ja sukulaisist on tullu aika tärkeitä ihmisiä mulle. Juttuja kuunnellessa toi syksy taitaa olla semmonen, et se saa kaikki väsyneeks ja masentuneeks, siihen kuulemma auttais valohoito... en o kokeillu ite, mut niin sanovat. Mä saan voimaa ainakin noist muksuist ja toi meidän vanhempi poju on ruvennu kovast halailemaa ja sanoo et äiti mä rakastan sua todella usein ja se saa mut aina tosi hyvälle tuulelle oli päivä kuinka kauhee tahansa muuten.
Valoa syksyn pimeisiin iltoihin ja jaksamista sulle, kevät koittaa kyllä taas....

 

Mulla kanssa vähän samoja fiiliksiä. Mutta oon ajatellu että nyt näkee sen ketkä on todellisia ystäviä, ja niitä ei paljon meikäläisellä ollu. Mulla perhe on nykyään tosi tärkee ja käynkin tosi paljon äidin ja sisarusten luona ja ne käy meillä enkä tiiä miten oisin pärjänny ilman niitä. Mulla oli sellanen turha olo kanssa joku aika sitten ja tuntu että lapsi on ainoo kuka mua tarvitsee mutta oon nyttemmin huomannu että on niitä muitakin. Kannattaa lähteä vaikka lenkille tai johonkin jumppaan ja sieltä saa uusia kavereita kummasti(mä oon kanssa tosi huono ystävystymään ja oon sisäänpäin käänyny mutta silti on aina joku samanlainen osunu samaan paikkaan.) Ja mitä lähemmäs joulua päästään niin ainakin mun mieli paranee. Ja puhuminen auttaa aina...oisin varmaan jo mullan alla jos en olis saanu purkaa mun tunteita ja mietteitä kenellekään.
Mutta jaksamista ja "valoisaa" syksyä!!!