Tutustumisesta/ystävystymisestä

[all day long]

Onko kellään sellaista "ongelmaa" että on huono tutustumaan uusiin ihmisiin?
Mä olen, aivan järkyttävän huono. Olen todella sosiaalinen ihminen ja tarvitsen ihmisiä ympärilleni. Ristiriitaista, eikö?
Mä vaan tutustun ja ystävystyn järkyttävän hitaasti, kestää kauan ennen kuin uskallan luottaa ihmiseen, en tiedä mistä johtuu. Olen vaan aina ollut semmoinen. Sitten kun tulen tutuksi/ystäviksi on asia ihan toinen ja olen avoin ja muuta.
Onkelmana onkin nyt se, että kun muutettiin uudelle paikkakunnalle ja pitäisi kai täältäkin joku tuttava saada. Ihan lapsen ja tulevan vauvan takia, että heilläkin leikkikaveria ois ym. Miten helkutassa mä voin mennä tekeen itseeni jollekin tykö. Meenkö vaan rimpauttaa ovikelloa, että "terve, oon katsonut että meillon samanikäisiä lapsia, että voitaisko mekin olla kaverit?" Täh?
On mulla ongelmat, mutta mutta. Onhan mulla vanhat kaverit, eikä me kauas olla muutettu, mutta oishan se helpopaa kun ois joku tuttu tässä lähelläkin, vielä kun aateltiin toinen autokin laittaa pois kun jään ä.lomalle.
Omituinen otusko?

 

[vieras]

täällä on toinen omituinen hiihtäjä. nykyään olen jo sinut asian kanssa ja ajattelen että joku ystävyyttä löytyy tai ei.. meni siihen sitten 6 kk tai 2 vuotta.

 

[CousCous]

Onko kellään sellaista "ongelmaa" että on huono tutustumaan uusiin ihmisiin?
Onkelmana onkin nyt se, että kun muutettiin uudelle paikkakunnalle ja pitäisi kai täältäkin joku tuttava saada. Ihan lapsen ja tulevan vauvan takia, että heilläkin leikkikaveria ois ym.
Omituinen otusko?

Sori kun pätkäsin viestisi, en osaa antaa vinkkejä miten etsiä uusia ystäviä itsellesi/lapsillesi, mutta totean vain että et ole omituinen otus. Mulla on tavallaan sama "ongelma". Muutettiin vuosi sitten uudelle paikkakunnalle enkä tunne täältä vielä oikeestaan ketään :/ Mun kaverit jäi parin tunnin ajomatkan päähän ja miehen kaverit jäi jo useampi vuosi sitten, -täältä uudelta paikkakunnalta katsottuna 4tunnin ajomatkan päähän.. toki ajellaan katsomaan kavereitamme n. kerran kuussa, mutta olisihan se mukava löytää uusia ihmisiä elämäämme täältä uusista ympyröistäkin..

 

[all day long]

Sori kun pätkäsin viestisi, en osaa antaa vinkkejä miten etsiä uusia ystäviä itsellesi/lapsillesi, mutta totean vain että et ole omituinen otus. Mulla on tavallaan sama "ongelma". Muutettiin vuosi sitten uudelle paikkakunnalle enkä tunne täältä vielä oikeestaan ketään :/ Mun kaverit jäi parin tunnin ajomatkan päähän ja miehen kaverit jäi jo useampi vuosi sitten, -täältä uudelta paikkakunnalta katsottuna 4tunnin ajomatkan päähän.. toki ajellaan katsomaan kavereitamme n. kerran kuussa, mutta olisihan se mukava löytää uusia ihmisiä elämäämme täältä uusista ympyröistäkin..

[/quote]


No meillä (onneksi) ei kaverit jääneet niin kauas, että aika helppokin on ajella kavereita katsomaan. Mutta tosiaan kun ois kiva sellaisia kavereita ja tuttuja saada, jotka asuvat vieläkin lähempänä, että se auto ei ois aina tarpeellinen. ja onhan se oma hommansa pakata tenavat autoon tunnin kyläreissua varten, kun vois vaan tuohon johonkin lähelle piipahtaa. Niin, surkuttelen vaan.

 

[Piika-äiti]

Ehdotan oikeasti lasten harrastuksiin mukaan menemistä. Kirjastojen satutunneilla, opistojen ryhmissä (varhaisiän taidekasvatusryhmät) ja yhdistystoiminnassa (esim. MLL) tutustuu vääjäämättä muihin äiteihin ja lapset tutustuvat keskenään.

En itse osaa arvioida kuinka suuren määrän luottamusta tarvitsee siihen, että ehdottaa jollekin äidille että mennään ryhmän aikana läheisellle kirpparille tai vaikka kahville vieressä olevaan kahvilaan tai jos joku asuu samalla suunnalla niin siihen, että tekee leikkipuistotreffit.

Ihmisiä ja juttuseuraa kun täällä tarvitsevat kaikki.

Piika-äiti

 

[all day long]

Ehdotan oikeasti lasten harrastuksiin mukaan menemistä. Kirjastojen satutunneilla, opistojen ryhmissä (varhaisiän taidekasvatusryhmät) ja yhdistystoiminnassa (esim. MLL) tutustuu vääjäämättä muihin äiteihin ja lapset tutustuvat keskenään.

En itse osaa arvioida kuinka suuren määrän luottamusta tarvitsee siihen, että ehdottaa jollekin äidille että mennään ryhmän aikana läheisellle kirpparille tai vaikka kahville vieressä olevaan kahvilaan tai jos joku asuu samalla suunnalla niin siihen, että tekee leikkipuistotreffit.

Ihmisiä ja juttuseuraa kun täällä tarvitsevat kaikki.

Piika-äiti

Mulla on tuo lapsonen vasta 2-vuotias, joten mitään ei vielä harrasta ja toisen la on kahden kuukauden päästä. Että ainoo paikka missä noita muita vanhempia vois edes nähdä, taitaa olla se leikkipuisto. Mutta, niin, saahan siellä olla niitä vanhempia.. vaan mitä mä voin niille yks kaks alkaa poriseen? Ihan vieraalle ihmiselle... Voi että, on ne ongelmat.

 

[CousCous]

Ehdotan oikeasti lasten harrastuksiin mukaan menemistä. Kirjastojen satutunneilla, opistojen ryhmissä (varhaisiän taidekasvatusryhmät) ja yhdistystoiminnassa (esim. MLL) tutustuu vääjäämättä muihin äiteihin ja lapset tutustuvat keskenään.

En itse osaa arvioida kuinka suuren määrän luottamusta tarvitsee siihen, että ehdottaa jollekin äidille että mennään ryhmän aikana läheisellle kirpparille tai vaikka kahville vieressä olevaan kahvilaan tai jos joku asuu samalla suunnalla niin siihen, että tekee leikkipuistotreffit.

Ihmisiä ja juttuseuraa kun täällä tarvitsevat kaikki.

Piika-äiti

Mulla on tuo lapsonen vasta 2-vuotias, joten mitään ei vielä harrasta ja toisen la on kahden kuukauden päästä. Että ainoo paikka missä noita muita vanhempia vois edes nähdä, taitaa olla se leikkipuisto. Mutta, niin, saahan siellä olla niitä vanhempia.. vaan mitä mä voin niille yks kaks alkaa poriseen? Ihan vieraalle ihmiselle... Voi että, on ne ongelmat.

Meillä poika on vasta 5kuinen joten harrastuksia ei ole vielä tullut mietittyä.. avoimeen päiväkotiin käytiin tutustumassa, mutta eihän siellä muita näin pieniä ollut joten tuli vähän "mikä ei kuulu joukkoon" fiilis vaikka kivalta paikka näytti, henkilökunta ja paikalla olleet perheet..
Mulla ei ole sitä ongelmaa etten saisi suutani auki, kyllä mä voin mennä vieraidenkin kanssa höpisemään niitä näitä, mutta ei vain tule käytyä oikein missään noin pienen kanssa.. paitsi kavereilla, siellä tuntien ajomatkan päässä :/ Onneksi sentään olen löytänyt täältä muutaman kilometrin päästä yhden kaverin jonka luona kyläillä.. ei se määrä vaan se laatu, eiks je?

 

[Pajukko]

Onko paikkakunnallasi mll:n perhekahvilaa. Siellä on helppo tutustua, kun vain juttelee ja ainakin siellä perhekahvilassa missä minä kävin niin kirjoitettiin nimet vieraskirjaan ja näin sai helposti toisten nimet tietoon. Sitten vain siinä tulee jutusteltua kaikenmoista ja kahvitellessa ja lasten leikkiessä. Lapsia kun ympärillä on niin aina tulee jotain keskustelun aihetta. Sitten, jos joku asuu samalla suunnalla niin sopia vain että tapaatte leikkipuistossa ym. tai vain kutsua kylään.

Itsellä oli paikkakunnan vaihto reilu vuosi sitten ja kyllä niitä tuttuja on löytynyt, kun vain suunsa avaa. Oletko täältä kakplussalta huhuillut onko äitejä lähistöltä?

 

[Piika-äiti]

Sinä voit oikein hyvin lähteä oman jaksamisesi mukaan MLL:n toimintaan, sitä lienee jossain muodossa jokaisella paikkakunnalla ja se on tarkoitettu juuri tuonikäisten lasten äidille. Myös kirjastojen satutunneille sopii jo paljon nuoremmatkin kuin 2-vuotiaat. 2-vuotiaille on olemassa muuten paikkapaikoin opistojen ryhmissä vauvasanataidetta, muskareita, liikuntaleikkikoulua ja vaikka mitä.

Muuten, vierashan sinä olet niille muille äideille ja he ovat ihan yhtä arkoja, sinähän voit olla ties miten ylpeä, pelottava, hieno ja leuhka heidän mielestään, ehkä he eivät sinulle, muualta tulleelle edes kelpaa juttuseuraksi...

Siinä ei auta muu kuin avata suu ja alkaa porista, vaikka ilmoista, lapsista, teitä ympäröivästä tilanteesta, mistä vaan.

Piika-äiti (takana monta muuttoa milloin minnekin)

 

[vieras]

täällä on toinen omituinen hiihtäjä. nykyään olen jo sinut asian kanssa ja ajattelen että joku ystävyyttä löytyy tai ei.. meni siihen sitten 6 kk tai 2 vuotta.

Sama täällä.Viimeisin tuttavuus-jonka kuvittelin syvenevän ystävyydeksi asti-saa minun puolestani nyt unohtua tykkänään.Monenmonta kertaa tapaamiset peruuntuneet,milloin mistäkin syystä,viimeksi tänään...yhteydenpito ja tapaamiset varsinkin kun tuntuvat olevan kiinni vain minusta.Odottaa aina minua kylään heille mutta sitten tulee aina jokin este.Just.Mikään vaan ei ole niin ällöttävää kuin se että naamatusten ollaan niin ystävää ja kun ei sitten kuitenkaan oikeasti olla...että sama kai se pätee tässäkin:ei se määrä vaan se laatu...

 

[moonlight83]

:wave: Täällä yksi lisää.

Halua ois kyllä tutustua uusiin ihmisiin, ja saada hyvän päivän tuttuja, ja kahviseuraa, ja vaikka ystävystyä kunnolla, mutta
*mä en oikein osaa luottaa keneenkään. Tuntuu, että ihmiset tulis kahville vaan arvostelemaan kotia. *mitä siitä..*
*sitten, jos tutustunkin joihinkin, niin alan jonkun ajan päästä miettimään, että mä oon puhunut aivan idiootteja juttuja ja ajattelen, että kaikki pitää mua aivan aivottomana.
*JOS sitten saankin hyvän ystävän, niin hän on sitten arvosteleva ja ei hyväksy mua sellaisena kuin olen. Arvostelee sellaisia käytännön asioita, jotka voi tehdä monella eri tapaa.
*pitänee kasvaa ja vahvistua ja yrittää sitten joskus uudelleen.

*elämä on tasasen helppoa. :xmas:

 

[evph-äiti]

Laitoin tonne tapaillaan-palstalle viestiä. Jos joku kotka-hamina seudulta kaipaa ystävää....

 

[all day long]

Jeps, kyllähän mä sen tiedän/tiedostan että itsestäni se on kiinni. Kun saisinkin suuni auki sellaisissa tilanteissa, mutta kun ei. Mun on niin vaikea puhua ihmiselle, jota en yhtään tunne. Siksipä mua ei kauhan helposti sellaisiin paikkoihin sitten saakaan. Tuosta MLL:n jutusta en tiedä, onkohan, pitänee jostain tarkistaa. Sinne voisin (kai) syksyllä yrittää suunnistaa kun olen tuon vauvelin sitten saanut. Ainakin srk:n perhekerho täällä on, mutta sinne en mene (nimittäin olen siellä 17-vuotiaana töissä ollut, kokemus puhuu).