tutuista kavereiksi

["Minttu"]

Olen tässä viime aikoina miettinyt, että olisi mukavampi, jos olisi enemmän kavereita ja perhetuttuja, joita voisi joskus pyytää kylään ja ehkäpä jopa viettää vappua tai juhannusta yhdessä. Meillä on yksi tuttavapariskunta, ja jos heillä on muuta menoa vapuksi/juhanukseksi, niin muita kaverivaihtoehtoja ei sitten ole. Minulla on joitain tuttuja ja aika läheisiä työkavereitakin, mutta sitten mietin, että miten tämän tuttavuuden saisi vietyä edelleen perhetuttavuuden tasolle. En tiedä miksi minulla on kynnys pyytää heitä käymään miehensä ja lastensa kanssa. Mietin jotenkin, että miten luontevaa tapaaminen sitten olisi, miten miehet tulisivat keskenään toimeen yms. Ehkä pohdin turhaan ja pitäisi vain esittää kyläilykutsu. Onko teillä ollut vastaavia pohdintoja ja käytännön kokemuksia..?

 

["ihmettelijä"]

Eiköhän tämä ole niitä asioita, jotka muuttuu järkevämpään suuntaan vain sillä, että ruvetaan toimimaan spontaanimmin. Eli kun kaikki ymmärtää, että kylään kutsuminen ei tarkoita sitoutumista ikuiseen ystävyyteen, niin voitaisiin sujuvasti käydä kylässä monessa paikassa, ja ne suhteet sitten syvenisivät jotka siltä tuntuisivat. Samaten ei olisi mitään noloa siinä, että ollaan joidenkin kanssa kerta viiteen vuoteen -tasolla. Joidenkin kanssa ehtii ja haluaa olla tekemisissä sen verran, ja asia on ok.

Kukaanhan ei voita tässä nykysysteemissä, jossa nolouden pelossa jätetään suhteet luomatta kokonaan, ja sitten kärsitään vahinko kukin tykönään.

 

[Saraldo]

Mä tutustuin yhteen mukavaan ihmiseen muutama vuosi sitten juurikin työn kautta. Huomattiin, että meidän oli hauska tehdä töitä yhdessä ja ajatusmaailmakin oli aika samanlainen. Sitten yhtenä kertana hän kertoi, että heille on tullut koiranpentu. Siinä sitten katseltiin kuvia ja huokailtiin, kuinka söpö se onkaan. Sitten hän vaan kysyi, että haluttaisko me tulla pentua katsomaan heille? Siitä se sitten lähti, sen jälkeen hekin ovat käyneet meillä ja me ollaan tämän naisen kanssa käyty kahdestaan mm. teatterissa.

Se vaan vaatii sen ensimmäisen tuuppauksen eteenpäin. Mulla on yleensä hirveän korkea kynnys pyytää ketään kylään, kun ajattelen että ei se kuitenkaan varmaan halua olla enempää missään tekemisissä. Mutta joskus riski kannattaa!

 

["Minttu"]

Kiitos, nämä olivat kyllä ajatuksia herättäviä vastauksia. Mietin itsekin, että olisi mukavaa, jos kulttuuri muuttuisi enemmän siihen suuntaan, että kevyemmin voisi kyläillä puolin ja toisin muidenkin kuin niiden erittäin pitkäaikaisten tuttujen kanssa. Kiitos Saraldo omasta esimerkistäsi Taidan ainakin yrittää. Olemme järjestämässä tupareita kesällä, joten sinne voisin kutsua pari uutta tuttavapariskuntaa. Tulevat sitten jos pääsevät ja jos eivät, niin en mitään häviäkään..

 

[Saraldo]

Tuparit on oikein hyvä tilaisuus kutsua uutta väkeä! Siellä kun on muitakin ihmisiä, niin vältytään yleensä sellaiselta kiusalliselta hiljaisuudelta, jos mitään sanottavaa ei yhtäkkiä löydykään.