Tuttuni harjoittamasta "hyväntekeväisyydestä".

[jak]

Tuttuni on sellainen, että tekee paljon "hyvää". Ostelee paljon muille ilman pyytämistä, käy verenluovutuksessa ja harrastaa vapaaehtoistoimintaa. Mutta onpa todella pyyteetöntä ja hyväsydämmistä! Hän nimittäin odottaa hirveää suitsutusta ja palvontaa näiden "armollisten" tekojensa johdosta.

Esim. vei lastenvaatteita tutulleen, jonka oletti tarvitsevan. Jälkikäteen sitten marmatti, kun tämä tuttu ei ollut kiittänyt tarpeeksi vuolaasti. Oli kiittänyt siis kuitenkin, mutta olisi ilmeisesti pitänyt ylistää tätä armollista lahjoittajaa maasta taivaseen.

Kun kävi verenluovotuksessa marmatti siitä, kuinka vähäsanaisesti hoitaja oli siellä kommunikoinut, kun "kyllähän nyt voisi vähän yrittää enemmän, kun ihminen sinne hyvää hyvyyttään tulee verta luovuttamaan".

Ja hyväntekeväisyysjärjestöjen kanssa samajuttu. Aina kun hän osallistuu johonkin vapaaehtoistyöhön pitäisi hänelle suurinpiirtein omistaa muistomerkki laupeuden työstään.

Pakko oli avautua, kun taas naamakirjassa marttyyrina marisee, kuinka kiittämättömiä ihmiset ovat.

 

[Turbojurpo]

Jeesus sanoisi, että tuttusi on jo saanut korvauksen hyvistä töistään, eikä enää voi odottaa niiden kasvavan korkoa Taivaassa. Neuvon siis lukemaan hänelle Jeesuksen viisaita ajatuksia. Aamen.

 

["auttaja"]

Kyllä tuttusi voi olla osittain ihan oikeassa. Nykymaailmassa ei osata kiittää. Jos toinen hyvää hyvyyttään jotain tekee, niin kyllä siitä ihan rehellinen aito kiitos kuuluu saadakin. Itse vein tutulle säkillisen lastenvaatteita ja odotin saavani kiitoskahvit tai vastaavaa... mitä vielä... tuttu sanoi vain "kiitti, jätä se johonkin tonne nurkkaan".

Olen myös huomannut, että kaltaisiasi ihmisiä on yllättävän paljon, jotka ärsyyntyvät toisen auttamisesta. Ehkä se on joku alemmuuskompleksi, että kun itsellä ei ole resursseja auttaa, niin se pistää ärsyttämään.

 

["vieras"]

Meillä on yksi sukulaismummeli samanlainen, eli vuolaita kiitoksia vailla aina. Kun hän tulee kylään, tuo lapsille yliampuvat määrät vaatteita, leluja, rahaa... Jos tulee synttäreille, päivänsankari saa ainakin 5 pakettia ja sisarukset tietysti saman verran lohtulahjoja. Eli haluaa aina että nimenomaan hänen lahjansa noteerataan ja että hänen antamansa ovat ne parhaimmat. Normaali kiitos ei riitä, vaan hänelle täytyy vähintään soittaakin vielä jälkikäteen ja kiittää, täytyy lähettää kiitoskortti ja valokuvia iso nippu. Sama juttu kaikessa muussakin auttamisessaan.

 

["Mami"]

Eli kun kaverisi pyyteettömästi ihmisiä auttaa, hänen on ihan turha odotella vuolaita kiitoksia. Itse kiitän kohteliaasti, jos joku minua pyytämättä auttaa, mutta en ala ylistää. Sen sijaan jos olisin itse pyytänyt apua, niin kiittäisin avusta kyllä vuolaammin ja saattaisin tehdä jonkin vastapalveluksen.

Itse autan joskus pyytettömästi, enkä odota siitä minkäänlaista kiitosta. Auttamisesta saatu hyvä mieli itselle riittää, ja se on myös merkki siitä, että auttaa oikeista syistä. Ja ei kai kukaan käy luovuttamassa verta siksi, että saisi jotain hemmetin kehuja siellä!?!

 

[Turbojurpo]

Kyllähän verenluovutuksessa lopuksi kiitetään. Se kuuluu normaaliin käytäntöön. Ylitsevuotavia kiitoksia sen sijaan on turha odottaa. Useimmat luovuttajat eivät niitä odotakaan. Eniten lämmittää se tieto, että noin joka kymmenellä luovutuskertallaan tulee pelastaneeksi yhden ihmishengen, noin tilastoihin tuijottaen siis.

 

[pääasia]

että luovuttaa verta ja yleensäkin tekee hyväntekeväisyyttä. on liikaa niitä, jotka eivät laita tikkua ristiin vähäosaisten yms. eteen vaikka saisivat minkämoiset kiitokset. se on pieni hinta tuo "ylikiittäminen" jos luovuttamansa veri pelastaa oman tai lapsesi hengen. että kiittäkää ja kehukaa vaan noita hyväntekijöitä etteivät vaan lopeta!

 

["a p"]

[QUOTE="auttaja";26846960]Kyllä tuttusi voi olla osittain ihan oikeassa. Nykymaailmassa ei osata kiittää. Jos toinen hyvää hyvyyttään jotain tekee, niin kyllä siitä ihan rehellinen aito kiitos kuuluu saadakin. Itse vein tutulle säkillisen lastenvaatteita ja odotin saavani kiitoskahvit tai vastaavaa... mitä vielä... tuttu sanoi vain "kiitti, jätä se johonkin tonne nurkkaan".

Olen myös huomannut, että kaltaisiasi ihmisiä on yllättävän paljon, jotka ärsyyntyvät toisen auttamisesta. Ehkä se on joku alemmuuskompleksi, että kun itsellä ei ole resursseja auttaa, niin se pistää ärsyttämään.[/QUOTE]

No voi herran pieksut! Autan kuule itsekin, mutten todellakaan odota mitään kiitoskahveja tai vastaavia Ihan riittää sana "kiitos" ja tieto siitä, että apu on mennyt tarpeeseen.

 

["vieras"]

Tuttuni on sellainen, että tekee paljon "hyvää". Ostelee paljon muille ilman pyytämistä, käy verenluovutuksessa ja harrastaa vapaaehtoistoimintaa. Mutta onpa todella pyyteetöntä ja hyväsydämmistä! Hän nimittäin odottaa hirveää suitsutusta ja palvontaa näiden "armollisten" tekojensa johdosta.

Esim. vei lastenvaatteita tutulleen, jonka oletti tarvitsevan. Jälkikäteen sitten marmatti, kun tämä tuttu ei ollut kiittänyt tarpeeksi vuolaasti. Oli kiittänyt siis kuitenkin, mutta olisi ilmeisesti pitänyt ylistää tätä armollista lahjoittajaa maasta taivaseen.

Kun kävi verenluovotuksessa marmatti siitä, kuinka vähäsanaisesti hoitaja oli siellä kommunikoinut, kun "kyllähän nyt voisi vähän yrittää enemmän, kun ihminen sinne hyvää hyvyyttään tulee verta luovuttamaan".

Ja hyväntekeväisyysjärjestöjen kanssa samajuttu. Aina kun hän osallistuu johonkin vapaaehtoistyöhön pitäisi hänelle suurinpiirtein omistaa muistomerkki laupeuden työstään.

Pakko oli avautua, kun taas naamakirjassa marttyyrina marisee, kuinka kiittämättömiä ihmiset ovat.

Ihminen ei tee mitään pyytteettömästi... hyväntekijätkin tekevät niitä tekojaan siksi, että heille tulee siitä hyvä mieli tmv. Ei ole olemassa pyytteettömiä hyviä tekoja, ihmisillä on aina tavalla tai toisella oma agenda taustalla.

 

[Phoebsi]

[QUOTE="Mami";26847118]Eli kun kaverisi pyyteettömästi ihmisiä auttaa, hänen on ihan turha odotella vuolaita kiitoksia. Itse kiitän kohteliaasti, jos joku minua pyytämättä auttaa, mutta en ala ylistää. Sen sijaan jos olisin itse pyytänyt apua, niin kiittäisin avusta kyllä vuolaammin ja saattaisin tehdä jonkin vastapalveluksen.

Itse autan joskus pyytettömästi, enkä odota siitä minkäänlaista kiitosta. Auttamisesta saatu hyvä mieli itselle riittää, ja se on myös merkki siitä, että auttaa oikeista syistä. Ja ei kai kukaan käy luovuttamassa verta siksi, että saisi jotain hemmetin kehuja siellä!?![/QUOTE]

Kiitos auttamisesta kuitenkin kuuluu sanoa. Ei ylitsevuotavasti, mutta edes että "kiitos". Se, ettei odota moista on minusta jo outoa.