"Tutkimus: Jengiytyminen ja ”nuorisojoukot” huolettavat helsinkiläisiä aiempaa enemmän"

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
"Asuinalueisiin ja niiden eriytymiseen liittyvät ilmiöt mainittiin useimmiten huolenaiheena tuoreimman helsinkiläisten turvallisuustutkimuksen tuloksissa."


Kahden kuukauden kuluttua on vaalit ja on olemassa vaihtoehto nykyiselle huonolle politiikalle.
 
vierailija
Onneksi on näitä, jotka haluavat ja jaksavat tehdä pitkäjänteistä työtä tällaisten nuorten parissa!

”Me emme ole sammuttamassa mitään tulipaloa. Mitkään nopeat ja uudet hankkeet eivät tätä ratkaise, vaan tarvitsemme pitkäjänteistä toimintaa. Se alkaa siitä, että pyritään yhteiskunnallisesti ehkäisemään ylipäätään jengiytymisen ja radikalisaation tarvetta. Mitä vähemmän ihmisillä on tarvetta liittyä jengeihin, sitä vähemmän sitä on olemassa. Pitää kasvattaa varhaisen puuttumisen keinoja, pitää vahvistaa ennaltaehkäisyä ja nykyistä korjaavaa toimintaa”, Salakka kuvaa.



SALAKAN mukaan moni nuorista kokee ulkopuolisuutta, mikä osaltaan houkuttelee jengeihin. Valtaosa jäsenistä on maahanmuuttajataustaisia.
”Nuori ei ole päässyt kiinni suomalaiseen yhteiskuntaan, mutta samalla irtaantunut vanhempiensa kulttuurista. Eli hän on siinä välivaiheessa. Häntä ei oikein kiinnosta vanhempien kulttuuri, mutta hän ei myöskään ole tullut hyväksytyksi tai halunnut, syystä tai toisesta, sisälle suomalaiseen valtakulttuuriin.”

Katujengistä haetaankin usein omaa paikkaa ja yhteisöllisyyttä.

”Katujengit ovat tällöin houkutteleva paikka. Koetaan, että jengi antaa sinulle turvan, samanmielisen yhteisön, jota et muualta ole löytänyt. Monet kuvittelevat, että jengi tarjoaa seikkailua ja materialistisia etuja. Tämä perustuu mielikuviin”, mitkä usein romuttuvat.

Aseman Lapsien bunkkeritiimin tiimipäällikkö Heikki Turkka sanoo, että jengiytymistä tulee estää jo kouluista lähtien.

Fakta on kauhean usein se, että nämä nuoret, jotka käyttävät väkivaltaa, eivät ole tulleet hyväksytyksi koulussa omana itsenään tai osaamisensa kautta. He kokevat ja tuntevat, että heistä ei välitetä.”

JULKISUUDESSA ratkaisuina on väläytelty muun muassa kovempia rangaistuksia, lisää poliiseja ja myös panostuksia sosiaali- ja lastensuojelutyöhön.
Salakan mukaan rikokset harvoin vähentyvät kovempien rangaistuksien myötä. Päinvastoin, monelle jengiin liittyvälle vankila on pikemminkin osa urapolkua.

”Rangaistuksien koventaminen on harvoin rikoksia estänyt
. Katujengin ”uravaiheessa”, jossa haetaan mainetta, vankila on itse asiassa polku katu-uskottavuuteen. Ei se hirveänä pelotteena toimi.”

TURKKA kohtaa päivittäin kadulla nuoria, joiden kanssa luottamuksen rakentaminen vie aikaa.
”Aika paljon pitää kestää vittuilua, ennen kuin yhteys syntyy. Eikä siitä saa loukkaantua”
, hän kuvaa.

”Ennen kuin nuori luottaa meihin, hänen pitää hyötyä meistä. Käytän sellaista termiä kuin pitsamittari.”

Tällä Turkka tarkoittaa sitä, että yhteyden rakentaminen alkaa esimerkiksi viemällä nuoria pitsalle. Siellä nuorille ei vielä aleta ohjeistamaan, miten heidän tulisi elää, vaan kysytään lähinnä, mitä heille kuuluu. Keskustelu aloitetaan vasta, kun nuori itse antaa siihen luvan.

”Erään porukan kanssa piti käydä kuusi kertaa pitsalla, että saimme luottamuksen. Nämä nuoret eivät ole eläneet maailmassa, jossa aikuisiin voisi luottaa ja toisin päin
.”



 
vierailija
Onneksi on näitä, jotka haluavat ja jaksavat tehdä pitkäjänteistä työtä tällaisten nuorten parissa!

”Me emme ole sammuttamassa mitään tulipaloa. Mitkään nopeat ja uudet hankkeet eivät tätä ratkaise, vaan tarvitsemme pitkäjänteistä toimintaa. Se alkaa siitä, että pyritään yhteiskunnallisesti ehkäisemään ylipäätään jengiytymisen ja radikalisaation tarvetta. Mitä vähemmän ihmisillä on tarvetta liittyä jengeihin, sitä vähemmän sitä on olemassa. Pitää kasvattaa varhaisen puuttumisen keinoja, pitää vahvistaa ennaltaehkäisyä ja nykyistä korjaavaa toimintaa”, Salakka kuvaa.



SALAKAN mukaan moni nuorista kokee ulkopuolisuutta, mikä osaltaan houkuttelee jengeihin. Valtaosa jäsenistä on maahanmuuttajataustaisia.
”Nuori ei ole päässyt kiinni suomalaiseen yhteiskuntaan, mutta samalla irtaantunut vanhempiensa kulttuurista. Eli hän on siinä välivaiheessa. Häntä ei oikein kiinnosta vanhempien kulttuuri, mutta hän ei myöskään ole tullut hyväksytyksi tai halunnut, syystä tai toisesta, sisälle suomalaiseen valtakulttuuriin.”

Katujengistä haetaankin usein omaa paikkaa ja yhteisöllisyyttä.

”Katujengit ovat tällöin houkutteleva paikka. Koetaan, että jengi antaa sinulle turvan, samanmielisen yhteisön, jota et muualta ole löytänyt. Monet kuvittelevat, että jengi tarjoaa seikkailua ja materialistisia etuja. Tämä perustuu mielikuviin”, mitkä usein romuttuvat.

Aseman Lapsien bunkkeritiimin tiimipäällikkö Heikki Turkka sanoo, että jengiytymistä tulee estää jo kouluista lähtien.

Fakta on kauhean usein se, että nämä nuoret, jotka käyttävät väkivaltaa, eivät ole tulleet hyväksytyksi koulussa omana itsenään tai osaamisensa kautta. He kokevat ja tuntevat, että heistä ei välitetä.”

JULKISUUDESSA ratkaisuina on väläytelty muun muassa kovempia rangaistuksia, lisää poliiseja ja myös panostuksia sosiaali- ja lastensuojelutyöhön.
Salakan mukaan rikokset harvoin vähentyvät kovempien rangaistuksien myötä. Päinvastoin, monelle jengiin liittyvälle vankila on pikemminkin osa urapolkua.

”Rangaistuksien koventaminen on harvoin rikoksia estänyt
. Katujengin ”uravaiheessa”, jossa haetaan mainetta, vankila on itse asiassa polku katu-uskottavuuteen. Ei se hirveänä pelotteena toimi.”

TURKKA kohtaa päivittäin kadulla nuoria, joiden kanssa luottamuksen rakentaminen vie aikaa.
”Aika paljon pitää kestää vittuilua, ennen kuin yhteys syntyy. Eikä siitä saa loukkaantua”
, hän kuvaa.

”Ennen kuin nuori luottaa meihin, hänen pitää hyötyä meistä. Käytän sellaista termiä kuin pitsamittari.”

Tällä Turkka tarkoittaa sitä, että yhteyden rakentaminen alkaa esimerkiksi viemällä nuoria pitsalle. Siellä nuorille ei vielä aleta ohjeistamaan, miten heidän tulisi elää, vaan kysytään lähinnä, mitä heille kuuluu. Keskustelu aloitetaan vasta, kun nuori itse antaa siihen luvan.

”Erään porukan kanssa piti käydä kuusi kertaa pitsalla, että saimme luottamuksen. Nämä nuoret eivät ole eläneet maailmassa, jossa aikuisiin voisi luottaa ja toisin päin
.”



Nämä hyysääjät eivät saa mitään aikaan. Ainoa kieli mitä jengit ymmärtää on kovat rangaistukset ja karkoitukset. Toisen tuomion jälkeen automaattisesti karkoitus
 
  • Tykkää
Reactions: KalaMies
Onneksi on näitä, jotka haluavat ja jaksavat tehdä pitkäjänteistä työtä tällaisten nuorten parissa!

”Me emme ole sammuttamassa mitään tulipaloa. Mitkään nopeat ja uudet hankkeet eivät tätä ratkaise, vaan tarvitsemme pitkäjänteistä toimintaa. Se alkaa siitä, että pyritään yhteiskunnallisesti ehkäisemään ylipäätään jengiytymisen ja radikalisaation tarvetta. Mitä vähemmän ihmisillä on tarvetta liittyä jengeihin, sitä vähemmän sitä on olemassa. Pitää kasvattaa varhaisen puuttumisen keinoja, pitää vahvistaa ennaltaehkäisyä ja nykyistä korjaavaa toimintaa”, Salakka kuvaa.



SALAKAN mukaan moni nuorista kokee ulkopuolisuutta, mikä osaltaan houkuttelee jengeihin. Valtaosa jäsenistä on maahanmuuttajataustaisia.
”Nuori ei ole päässyt kiinni suomalaiseen yhteiskuntaan, mutta samalla irtaantunut vanhempiensa kulttuurista. Eli hän on siinä välivaiheessa. Häntä ei oikein kiinnosta vanhempien kulttuuri, mutta hän ei myöskään ole tullut hyväksytyksi tai halunnut, syystä tai toisesta, sisälle suomalaiseen valtakulttuuriin.”

Katujengistä haetaankin usein omaa paikkaa ja yhteisöllisyyttä.

”Katujengit ovat tällöin houkutteleva paikka. Koetaan, että jengi antaa sinulle turvan, samanmielisen yhteisön, jota et muualta ole löytänyt. Monet kuvittelevat, että jengi tarjoaa seikkailua ja materialistisia etuja. Tämä perustuu mielikuviin”, mitkä usein romuttuvat.

Aseman Lapsien bunkkeritiimin tiimipäällikkö Heikki Turkka sanoo, että jengiytymistä tulee estää jo kouluista lähtien.

Fakta on kauhean usein se, että nämä nuoret, jotka käyttävät väkivaltaa, eivät ole tulleet hyväksytyksi koulussa omana itsenään tai osaamisensa kautta. He kokevat ja tuntevat, että heistä ei välitetä.”

JULKISUUDESSA ratkaisuina on väläytelty muun muassa kovempia rangaistuksia, lisää poliiseja ja myös panostuksia sosiaali- ja lastensuojelutyöhön.
Salakan mukaan rikokset harvoin vähentyvät kovempien rangaistuksien myötä. Päinvastoin, monelle jengiin liittyvälle vankila on pikemminkin osa urapolkua.

”Rangaistuksien koventaminen on harvoin rikoksia estänyt
. Katujengin ”uravaiheessa”, jossa haetaan mainetta, vankila on itse asiassa polku katu-uskottavuuteen. Ei se hirveänä pelotteena toimi.”

TURKKA kohtaa päivittäin kadulla nuoria, joiden kanssa luottamuksen rakentaminen vie aikaa.
”Aika paljon pitää kestää vittuilua, ennen kuin yhteys syntyy. Eikä siitä saa loukkaantua”
, hän kuvaa.

”Ennen kuin nuori luottaa meihin, hänen pitää hyötyä meistä. Käytän sellaista termiä kuin pitsamittari.”

Tällä Turkka tarkoittaa sitä, että yhteyden rakentaminen alkaa esimerkiksi viemällä nuoria pitsalle. Siellä nuorille ei vielä aleta ohjeistamaan, miten heidän tulisi elää, vaan kysytään lähinnä, mitä heille kuuluu. Keskustelu aloitetaan vasta, kun nuori itse antaa siihen luvan.

”Erään porukan kanssa piti käydä kuusi kertaa pitsalla, että saimme luottamuksen. Nämä nuoret eivät ole eläneet maailmassa, jossa aikuisiin voisi luottaa ja toisin päin
.”



Ruotsissa ei taida olla tällaisia hienoja ihmisiä, jotka tekevät pitkäjänteistä työtä nuorten parissa
 
vierailija
Ruotsissa ei taida olla tällaisia hienoja ihmisiä, jotka tekevät pitkäjänteistä työtä nuorten parissa
Varmasti on. Olet varmaan lukenut, että ainakin yhtä näistä huumeporukoista johdetaan Ruotsin ulkopuolelta ja että osallisina Ruotsissa on ihan lapsia. Haluaisitko sinä, että he jatkavat samalla tiellä vai olisiko heitä syytä ohjata paremmalle polulle?

 
vierailija
Onneksi on näitä, jotka haluavat ja jaksavat tehdä pitkäjänteistä työtä tällaisten nuorten parissa!

”Me emme ole sammuttamassa mitään tulipaloa. Mitkään nopeat ja uudet hankkeet eivät tätä ratkaise, vaan tarvitsemme pitkäjänteistä toimintaa. Se alkaa siitä, että pyritään yhteiskunnallisesti ehkäisemään ylipäätään jengiytymisen ja radikalisaation tarvetta. Mitä vähemmän ihmisillä on tarvetta liittyä jengeihin, sitä vähemmän sitä on olemassa. Pitää kasvattaa varhaisen puuttumisen keinoja, pitää vahvistaa ennaltaehkäisyä ja nykyistä korjaavaa toimintaa”, Salakka kuvaa.



SALAKAN mukaan moni nuorista kokee ulkopuolisuutta, mikä osaltaan houkuttelee jengeihin. Valtaosa jäsenistä on maahanmuuttajataustaisia.
”Nuori ei ole päässyt kiinni suomalaiseen yhteiskuntaan, mutta samalla irtaantunut vanhempiensa kulttuurista. Eli hän on siinä välivaiheessa. Häntä ei oikein kiinnosta vanhempien kulttuuri, mutta hän ei myöskään ole tullut hyväksytyksi tai halunnut, syystä tai toisesta, sisälle suomalaiseen valtakulttuuriin.”

Katujengistä haetaankin usein omaa paikkaa ja yhteisöllisyyttä.

”Katujengit ovat tällöin houkutteleva paikka. Koetaan, että jengi antaa sinulle turvan, samanmielisen yhteisön, jota et muualta ole löytänyt. Monet kuvittelevat, että jengi tarjoaa seikkailua ja materialistisia etuja. Tämä perustuu mielikuviin”, mitkä usein romuttuvat.

Aseman Lapsien bunkkeritiimin tiimipäällikkö Heikki Turkka sanoo, että jengiytymistä tulee estää jo kouluista lähtien.

Fakta on kauhean usein se, että nämä nuoret, jotka käyttävät väkivaltaa, eivät ole tulleet hyväksytyksi koulussa omana itsenään tai osaamisensa kautta. He kokevat ja tuntevat, että heistä ei välitetä.”

JULKISUUDESSA ratkaisuina on väläytelty muun muassa kovempia rangaistuksia, lisää poliiseja ja myös panostuksia sosiaali- ja lastensuojelutyöhön.
Salakan mukaan rikokset harvoin vähentyvät kovempien rangaistuksien myötä. Päinvastoin, monelle jengiin liittyvälle vankila on pikemminkin osa urapolkua.

”Rangaistuksien koventaminen on harvoin rikoksia estänyt
. Katujengin ”uravaiheessa”, jossa haetaan mainetta, vankila on itse asiassa polku katu-uskottavuuteen. Ei se hirveänä pelotteena toimi.”

TURKKA kohtaa päivittäin kadulla nuoria, joiden kanssa luottamuksen rakentaminen vie aikaa.
”Aika paljon pitää kestää vittuilua, ennen kuin yhteys syntyy. Eikä siitä saa loukkaantua”
, hän kuvaa.

”Ennen kuin nuori luottaa meihin, hänen pitää hyötyä meistä. Käytän sellaista termiä kuin pitsamittari.”

Tällä Turkka tarkoittaa sitä, että yhteyden rakentaminen alkaa esimerkiksi viemällä nuoria pitsalle. Siellä nuorille ei vielä aleta ohjeistamaan, miten heidän tulisi elää, vaan kysytään lähinnä, mitä heille kuuluu. Keskustelu aloitetaan vasta, kun nuori itse antaa siihen luvan.

”Erään porukan kanssa piti käydä kuusi kertaa pitsalla, että saimme luottamuksen. Nämä nuoret eivät ole eläneet maailmassa, jossa aikuisiin voisi luottaa ja toisin päin
.”



Juu, mutta ei kannata kuitenkaan ottaa enää lisää porukkaa pahentamaan ongelmaa, hoidetaan nää mitä nyt on, lisää ei tarvita. Ei myöskään ole kansalaisten vika jos tähän ongelmaan ei ole herätty aiemmin tai haluttu nähdä koko asiaa. Huolissaan saa ja pitääkin olla.
 
Varmasti on. Olet varmaan lukenut, että ainakin yhtä näistä huumeporukoista johdetaan Ruotsin ulkopuolelta ja että osallisina Ruotsissa on ihan lapsia. Haluaisitko sinä, että he jatkavat samalla tiellä vai olisiko heitä syytä ohjata paremmalle polulle?

Alaikäisten tapauksessa koko perheen karkoitus ratkaisee kaikki ongelmat. Eiköhän ongelmat lopu, kun ongelmista hankkiudutaan eroon.
 
vierailija
Nämä hyysääjät eivät saa mitään aikaan. Ainoa kieli mitä jengit ymmärtää on kovat rangaistukset ja karkoitukset. Toisen tuomion jälkeen automaattisesti karkoitus
Minkä ihmeen toisen tuomion? Ensimmäisen tuomion jälkeen karkotus! On se nyt perkele, jos ei ihminen selviä hyvinvointiyhteiskunnassa ilman ensimmäistäkään tuomiota. Sitä paitsi suomalaisessa järjestelmässä tuomio tulee yleensä vasta siinä vaiheessa kun rikollista elämää on jo muutama vuosi takana.
 
vierailija
Nämä hyysääjät nimenomaan ylläpitää ongelmaa. Päänsilittelyt ei ikävä kyllä auta.
Ahaa, sinulla on siis varmasti tästä ihan näyttöä. Olen aina sanonut, että tälläkin palstalla on niin paljon tietoa ja ennen kaikkea osaamista, että kaikki tuo valuu hukkaan, jos sitä ei toteuteta.

Tässä muuten ihan mielenkiintoinen kirjoitus.

 
  • Tykkää
Reactions: Lispetti
vierailija
Minkä ihmeen toisen tuomion? Ensimmäisen tuomion jälkeen karkotus! On se nyt perkele, jos ei ihminen selviä hyvinvointiyhteiskunnassa ilman ensimmäistäkään tuomiota. Sitä paitsi suomalaisessa järjestelmässä tuomio tulee yleensä vasta siinä vaiheessa kun rikollista elämää on jo muutama vuosi takana.
Mihin karkottaisit Suomen kansalaisen?
 
vierailija
Ahaa, sinulla on siis varmasti tästä ihan näyttöä. Olen aina sanonut, että tälläkin palstalla on niin paljon tietoa ja ennen kaikkea osaamista, että kaikki tuo valuu hukkaan, jos sitä ei toteuteta.

Tässä muuten ihan mielenkiintoinen kirjoitus.

"Rikosten seuraamukset ja rangaistukset näyttävät olevan ristiriidassa kansalaisten oikeustajun kanssa. Lähes joka viikko voi iltapäivälehdistä, gallupeista ja mielipidepalstoilta lukea kansalaisten tyytymättömyydestä tuomioistuinten lievää rangaistuskäytäntöä kohtaan. Rikollisuusongelman ratkaisuksi kansalaiset tarjoavat rangaistusten koventamista, useiden mielestä ankarammat rangaistukset ehkäisisivät ihmisiä syyllistymästä rikoksiin.

Yleinen mielipide on usein se, että voimassaolevat lait ja tämänhetkinen tuomioistuinten linja rangaistusten ankaruuden suhteen on liian lievä madaltaen kynnystä rikosten tekemiseen. Erityisesti ennen vaaleja tämä ilmiö on selvästi nähtävissä. Kansanedustajaehdokkaat vetoavat kansalaisten tunteisiin omien poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi, vaatien rangaistusten koventamista, koska kansakin vaatii, käyttäen rikollisuutta yhtenä välineenä tarkoitusperiensä toteuttamiseksi. Mutta rangaistusten koventamisen vaatimukset johtavat helposti ainoastaan populistiseen yhteiskuntapolitiikkaan.

Näyttöä siitä, että vankila kuntouttaisi tai vähentäisi riskiä rikoksen uusimiseen ei löydy, itse asiassa vankila lisää riskiä rikoksen uusimiseen ja aiheuttaa valtava taloudellisia kustannuksia yhteiskunnalle. Mutta tästäkin huolimatta ihmisiä lukitaan vankilaan. Tässä blogissa tarkastellaan rangaistuksen vaikutuksia rikollisuuteen, argumentteja vankeusrangaistuksen puolesta ja vastaan sekä pohditaan löytyykö vankeusrangaistuksille muita vaihtoehtoja."
 
Sitä saa mitä äänestää. Jos ei tajua omaa parasta, niin se on sitten oma vika.
Näinpä.

Kyllä tähän maahan tarvitaan ihan radikaaleja muutoksia.
Ei tulisi ajatella niin, että tämä on tekemätön paikka, vaan tulisi äänestää ihan muita puolueita, ja antaa muutoksen tapahtua. Järki on kaukana nykyhallituksen ja suurpuolueiden päätöksistä ja ehdotuksista, lukuunottamatta Persut. Mutta eivät yksin Persut saa tässä muiden puolueiden yhdensuuntaisessa ideologiassaan omia järkeviä ratkaisija läpi. Tarvitaan tueksi VKK:a ja Vapaudenliittoa ym. pienpuolueita jotka luonnollisesti on demonisoitu, mutta heillä on järkeviä ratkaisuja, jotka tukevat enemmän Persujen linjaa kuin muiden isojen puolueiden linjaa.
Pienpuolueiden koalitiolla toivottavasti saadaan eduskuntaan lisää järjenääniä muun muassa tukemaan Persuja.👍
 
vierailija
"Ongelmaan pitää löytää ratkaisut. On kuitenkin tärkeää muistaa se, että rangaistusten ennaltaehkäisevää vaikutusta on tutkittu Pohjoismaissa pitkään. Perusfakta tutkimuksissa on ollut, että pitkät rangaistukset eivät yksin vähennä rikollisuutta.

Rangaistuksilla voidaan pyrkiä ehkäisemään tai vähentämään rikoksia joko yleisesti tai kohdistaa ne tiettyihin rikostyyppeihin tai tekijöihin. Yksittäisiin tekijöihin kohdistetulla erityisennaltaehkäisyllä pyritään ehkäisemään eritoten uusintarikollisuutta. Rangaistukset voivat myös toimia pelotteena tai moraalisena ohjenuorana kaikille yhteiskunnan jäsenille, jolloin niiden toivotaan ehkäisevän rikollisuutta yleisesti.

Suomessa tavoitteena on rangaistuksen suorittaneen rikoksentekijän palauttaminen rikoksettomaan elämään

Suomessa on rangaistusten ohella korostettu muita keinoja rikollisuuden vähentämisessä ja ehkäisyssä. Kriminaalipolitiikassa on pyritty korostamaan rikoksentekijän kuntouttamista ja rikoskäyttäytymiseen liittyvien sosiaalisten ongelmien kitkemistä. Tavoitteena on rangaistuksen suorittaneen rikoksentekijän palauttaminen rikoksettomaan elämään. Rikollisuuden ja uusintarikollisuuden ehkäisy vaatii toimivien rangaistusten lisäksi monia yhteiskunnan palveluita ja kolmannen sektorin ja viranomaisten yhteistyötä.

Etnisen rikollisuuden osalta palautuminen rikoksettomaan elämään voi olla haasteellista, jos sellaista elämää ei ole Suomessa vielä juurikaan elänyt. Jos yhteiskuntaan integroitumista ei ole tapahtunut ennen rikollisen elämän alkamista, herää kysymys miten realistista sellaisen saavuttaminen on rikollisen elämän aloittamisen jälkeen? Nuorisorikollisuuden osalta tilanne on toinen. Tällöin etenkin lastensuojelullisten toimien merkitys ja tärkeys korostuu.


Tanskan mallin hyötyjä ei ole vielä tutkittu

Oppositio teki jengirikollisuudesta välikysymyksen ja moni kansanedustaja puhui Tanskan mallista ja sen käyttöönotosta myös Suomessa. Tanskanmallin toimivuutta ei ole vielä tutkittu tieteellisesti ja vähentynyt rikollisuus ei yksin perustu koventuneisiin rangaistuksiin. Kovennettuja rangaistuksia on pidetty tehokkaina, koska niiden ansiosta jengien jäsenet on mahdollista saada pois rikollisesta toiminnasta pitkäksi aikaa, mikä vaikeuttaa jengien rikollista toimintaa. Entäpä kun rangaistus päättyy? Jos kuntoutus vankilassa ei onnistu ja jengiytymisen kierrettä ei vankilassa katkaista, vankilasta tuskin putkahtaa ulos tapansa parantanut kriminaali.

Näyttääkin siltä, että tieteellinen tutkimus on unohdettu keskustelussa ja on keskitytty nopeisiin voittoihin huutelemalla suoraan Tanskan mallin ja kovempien rangaistuksien perään. Huutelu perustuu enemmän tunteisiin kuin tieteeseen. Tanskan jengilakipaketilla on kovennettu rangaistuksia ja lisätty poliisin toimivaltuuksia. Poliisi voi esimerkiksi määritellä tietyn alueen sellaiseksi, jolla se voi tehdä ruumiintarkastuksia ilman rikosepäilyjä. Lisäksi poliisi voi määritellä alueen sellaiseksi, jolla tehdyistä rikoksista langetaan kovempia tuomioita. Keskeinen Ruotsissa ja Suomessa huomiota saanut Tanskan lakimuutos on jengirikollisille langetettavat tuplarangaistukset. Syyt ovat kuitenkin moninaisemmat."

 
vierailija
Onneksi on näitä, jotka haluavat ja jaksavat tehdä pitkäjänteistä työtä tällaisten nuorten parissa!

”Me emme ole sammuttamassa mitään tulipaloa. Mitkään nopeat ja uudet hankkeet eivät tätä ratkaise, vaan tarvitsemme pitkäjänteistä toimintaa. Se alkaa siitä, että pyritään yhteiskunnallisesti ehkäisemään ylipäätään jengiytymisen ja radikalisaation tarvetta. Mitä vähemmän ihmisillä on tarvetta liittyä jengeihin, sitä vähemmän sitä on olemassa. Pitää kasvattaa varhaisen puuttumisen keinoja, pitää vahvistaa ennaltaehkäisyä ja nykyistä korjaavaa toimintaa”, Salakka kuvaa.



SALAKAN mukaan moni nuorista kokee ulkopuolisuutta, mikä osaltaan houkuttelee jengeihin. Valtaosa jäsenistä on maahanmuuttajataustaisia.
”Nuori ei ole päässyt kiinni suomalaiseen yhteiskuntaan, mutta samalla irtaantunut vanhempiensa kulttuurista. Eli hän on siinä välivaiheessa. Häntä ei oikein kiinnosta vanhempien kulttuuri, mutta hän ei myöskään ole tullut hyväksytyksi tai halunnut, syystä tai toisesta, sisälle suomalaiseen valtakulttuuriin.”

Katujengistä haetaankin usein omaa paikkaa ja yhteisöllisyyttä.

”Katujengit ovat tällöin houkutteleva paikka. Koetaan, että jengi antaa sinulle turvan, samanmielisen yhteisön, jota et muualta ole löytänyt. Monet kuvittelevat, että jengi tarjoaa seikkailua ja materialistisia etuja. Tämä perustuu mielikuviin”, mitkä usein romuttuvat.

Aseman Lapsien bunkkeritiimin tiimipäällikkö Heikki Turkka sanoo, että jengiytymistä tulee estää jo kouluista lähtien.

Fakta on kauhean usein se, että nämä nuoret, jotka käyttävät väkivaltaa, eivät ole tulleet hyväksytyksi koulussa omana itsenään tai osaamisensa kautta. He kokevat ja tuntevat, että heistä ei välitetä.”

JULKISUUDESSA ratkaisuina on väläytelty muun muassa kovempia rangaistuksia, lisää poliiseja ja myös panostuksia sosiaali- ja lastensuojelutyöhön.
Salakan mukaan rikokset harvoin vähentyvät kovempien rangaistuksien myötä. Päinvastoin, monelle jengiin liittyvälle vankila on pikemminkin osa urapolkua.

”Rangaistuksien koventaminen on harvoin rikoksia estänyt
. Katujengin ”uravaiheessa”, jossa haetaan mainetta, vankila on itse asiassa polku katu-uskottavuuteen. Ei se hirveänä pelotteena toimi.”

TURKKA kohtaa päivittäin kadulla nuoria, joiden kanssa luottamuksen rakentaminen vie aikaa.
”Aika paljon pitää kestää vittuilua, ennen kuin yhteys syntyy. Eikä siitä saa loukkaantua”
, hän kuvaa.

”Ennen kuin nuori luottaa meihin, hänen pitää hyötyä meistä. Käytän sellaista termiä kuin pitsamittari.”

Tällä Turkka tarkoittaa sitä, että yhteyden rakentaminen alkaa esimerkiksi viemällä nuoria pitsalle. Siellä nuorille ei vielä aleta ohjeistamaan, miten heidän tulisi elää, vaan kysytään lähinnä, mitä heille kuuluu. Keskustelu aloitetaan vasta, kun nuori itse antaa siihen luvan.

”Erään porukan kanssa piti käydä kuusi kertaa pitsalla, että saimme luottamuksen. Nämä nuoret eivät ole eläneet maailmassa, jossa aikuisiin voisi luottaa ja toisin päin
.”



Tämäkin porukka tekee rahaa mamuilla ja heille olisi kauhistus jos mamut olisivat rehellistä porukkaa.
 
vierailija
Annettu kansalaisuus otetaan pois ja muukalaispassi menolipun kera kouraan.
Ahaa, kerrotko vielä miten tuo käytännössä tapahtuu, siis lain näkökulmasta ym. ja vielä jos kyseessä on Suomessa syntynyt henkilö?

Voit laittaa lainkohdat ihan rauhassa, niiden tutkiminen kun vie aikaa, mutta toki jos osaamista on, niin vastusten pitäisi tulla aika nopeasti. Tokihan tiedät myös, että karkotuksia toteutetaan jo nyt.
 
vierailija
"Helsingissä nuorisojengit ilmestyivät katukuvaan 1900-luvun alussa, jolloin sakilaiset tappelivat toisiaan vastaan joko kaupunginosittain tai kieliryhmittäin.




1950-luvulla otsikoihin pääsivät pääkaupunkiseutua terrorisoineet lättähatut, joita rauhoittaakseen kaupunki avasi Siltasaarenkadulle ja Lauttasaareen Otavantielle ensimmäiset nuorisokahvilat. Se ei estänyt Rööperin ja Sörkan lättähattujengejä jatkamasta vihanpitoaan.




1960-luvulla huomiota herättivät keskenään nahistelevat lähiöjengit. Myllypurolaiset kävivät mukiloimassa puotinharjulaisia. Maunulan metsissä nuoret imppasivat tinneriä.

Poliisin mukaan vuoden 1978 syksyllä alkaneet jengitappelut olivat uusi ilmiö, kertoi Ilta-Sanomat tuoreeltaan. Helsingin Sanomien mielipideosasto täyttyi huolestuneiden vanhempien ja nuorten kirjeistä. Kuuma jengisyksy päättyi lopulta Johanneksen puistossa 3. marraskuuta, kun Eiran ja Kallion jengit ottivat yhteen. Eiralaisten vahvistuksena tuomat vanhemmat miehet hakkasivat ja potkivat 15-vuotiaan kalliolaispojan hengiltä. Se oli leikin loppu.

1980-LUVULLA jengit tappelivat lähiöissä, mutta myös keskustan hulinoiva nuoriso herätti keskustelua. Helsingin ylipormestari Raimo Ilaskivi maalaili uhkakuvia villistä lännestä syksyllä 1983.

Villiä länttä Helsingistä ei tullut, vaikka keskustan kortteleista tuli nuorten pysyviä ajanviettopaikkoja.

MORAALIN PERÄÄN on huudeltu myöhemminkin, mutta 1990-luvulla ja viime vuosina jengeistä kirjoittelu on ollut vaisumpaa. Eniten huomiota saivat Kontulassa 1997 jalkapalloa pelanneiden somalien kimppuun hyökänneet skinit."



 

Yhteistyössä