Sain ainokaiseni 41-vuotiaana, on nyt 6kk, terhakka, "pienisuurimies". Raskausaika oli erittäin vaikea, kaikki muut raskauteen liittyvät "sairaudet" tulivat, paitsi raskausmyrkytys, mutta oireet olivat jo siihenkin. Huom! minulla ylipainoa jo ennestään, sekä sydämessä pientä vikaa. Vauvan syntymää yritettiin aikaistaa, mutta lapsivesipunktio näytti keuhkojen kypsymättömyyttä, joten riskejä eivät uskaltaneet ottaa. Sitten pariviikkoa etuajassa ottivat ulos, kun oma kuntoni meni niin heikoksi. Minulta otettiin joskus viikolla 16, ns. veriseulat, mutta ne antavat vain viitettä vammaisuuteen, niskapoimu-ultra kertoo myös jotain, kuten muutkin ultrat. Tiedän kyllä tapauksia, joissa ei kertonut mikään koe vammaisuudesta ja syntyi downin syndrooma lapsi. Kai se pitää laittaa vain asiat tärkeysjärjestykseen. Onhan siinä myös pieni keskenmenon riski, kun otetaan se lapsivesinäytteestä.
Vaikka oli kuuma kesä ja vaikea raskaus, sekä vielä synnytyksen jälkeen seuraavat 4kk, niin mikään ei vedä vertoja äitiydelle. Vielä ainutlaatuisemmaksi asian tekee, kun minun ei pitänyt saada lapsia ja tämäkään ei ollut hedelmöityshoidolla.