Otimme tutin pois pojalta kun oli noin 1 v 7 kk vanha. Ei koskaan syönytkään tuttia kuin nukkuessa ja joskus rattaissa, mutta tossa vaiheessa alkoi kapine tulla turhan tärkeäksi. Leikkasin tutista palan pois ja jätin sängyn reunalle, josta poika sen ihan itse löysi. Tuli näyttämään, että tutti rikki. Totesin, että niinpäs on, ei sitä enää voi käyttää, pitää viedä roskikseen. Poika vei tutin roskikseen ihan itse, kävi sitä välillä siellä katsomassa ja toteamassa, että tutti rikki. Hoidin asian näin, koska halusin pojan tietävän ja muistavan, mitä tutille oli käynyt. Illalla halusi tuttia ja itkeskeli kymmenisen minuuttia rikkinäistä tuttia, mutta sitten nukahti. Kyllä se otti koville, minusta tuntui niin pahalta poika rukan vuoksi. Vieroitus meni kuitenkin suht helposti siis. Seuraavana iltana vain kysyi tuttia, muttei enää itkenyt. Puhui kyllä tutistaan silloin tällöin vielä pitkään.