Tutista vieroitus vajaa 2v ja uhmaikä

Hei, nyt kaikki neuvot ja kokemukset olisi kullanarvoisia kun meillä viikko sitten päätettiin pupulle antaa tutti. Tähän asti nukkuessa sai syödä tuttia. Poika on nyt 22kk ja ajateltiin sen olevan oikea hetki vieroitukselle. Toisin kävi....

Uhmaikä alkoi ilmeisesti pari vkoa aikaisemmin ja se tästä varmaan on tehnyt vielä vaikeampaa.(?)

Tähän asti pojan laittoi vain sänkyyn, jäi sinne ja nukahti.

Tutin jätti mielellään pupulle mutta ekasta yöstä lähtien on laittanut vastaan kaikilla voimillaan nukkumaan menoa ja ei nuku päikkäreitä enää. Eli tulee pinnasängystä pois, alkaa leikkimään leluilla ja laittaa valot päälle. Tätä jatkunut joka ilta jopa 2,5h. !! On sit yhtenä yönä saatu sammumaan viereemme ja kahtena iltana olen vienyt rattailla ulos ja nukahtanut siihen.

Nyt alkaa hermot olemaan kireällä kun mikään ei auta. Ei huuda tuttia mutta nukkumaan ei suostu menemään. Mummolla oli yökylässä viime yönä ja siellä meni kiltisti nukkumaan. Nyt sitten tänäkin iltana ollaan 1,5h taas kamppailtu ja neuvot vähissä...! Annetaanko periksi ja tutti takaisin vai mitä tehdään? Annetaanko huutaa niin kauan kuin menee uneen vai ruvetaanko tässä ulkona kävelemään iltaisin. En haluaisi antaa periksi ja antaa tuttia takaisin koska se karhunpalvelus. Enkä halua taas huudattaa kun tekee nyt jo niin pahaa.

Ensi viikolla takaisin hoitoon ja siellä nukuttava pakosti päiväunet koska muitakin lapsia ja nyt nukuttu 12h yöunia ja tätä menoa ne ovat kohta alle 10h.

Aletaan olemaan tosi epätoivoisia ja neuvolasta ei saanut mitään vastausta puoleen tai toiseen.

Kiitos avusta!

 

Ei tästä kyllä varmaan mitään apua ole tohon tuttiasiaan mutta meillä on kanssa 2v tyttö nyt viime aikoina alkanu temppuileen nukkumaan menon kanssa. 1,5h kesti eilenkin ennen kuin nukahti! Tulee monta kertaa sängystään pois, välillä mun viereen(nukutaan samassa huoneessa) ja taas omaan ja välillä juostaan olkkariin karkuun! Tuli mieleen että johtuiskohan näistä helteistä toi levottomuus vai onko joku ikävaihe!? Meillä olis kans edessä tutista luopuminen pikkuhiljaa, oon ite sitä siirtäny ja siirtäny. Pitäs ottaa niskasta kiinni senkin asian kanssa itteeni! Tyttö on aina menny suht kiltisti nukkuun ja aina laitetaan samaan aikaankin mut en tiä mikä nyt on. Tsemppiä ja koitetaan jaksaa, eiköhän se joskus helpota! :/

 

Moro!
Kuulostaa niin tutulta tuo nukkumaanmenorumba! Tässä tarinaa meidän elosta. Meillä esikoinen nyt viikkoa vajaa 2v. ja kesän alussa alkoi nukkumaanmenovaikeudet. Vuoden iästä lähtien on nukahtanut sänkyynsä itekseen, mutta nyt ei mitään toivoakaan. Pinnasängystä heitteli patjaa myöten kaikki petivaatteet pois. Tuttia ja unileliua sai olla kaivelemassa milloin mistäkin nurkasta tai sängyn alta. Meillä tutista luopuminen lähtikin tästä tutin heittelystä; eihän sitä tuttia tarvittu, kun se kerran pois heitettiin. (Äidillä myös ajatuksena, että kun muutenkin on illat nyt vaikeita, otetaans se tutti pois samalla. Ei tule sitten heti uutta iltavaikeutta tutista luopumisen takia, kun tämä tästä joskus helpottaa. ) Meillä sitten tähän samaan rytäkkään vaihdettiin "isojen" sänkyyn. Kuvittelin, että pinnasängyn kalteritkin jo ahdistavat ja vaihto voisi helpottaa. (Pinnasänkyä myös tarvittiin kohta 6kk pikkusikolle, joka jo jonkun tovin kerkisi nukkumaan matkasängyssä ). Lakanat ja petivaatteet saivatkin nyt olla, mutta uudesta sängystäpä pääsikin paljon näppärämmin loikkaamaan pois (pinniksestä oli kiivennyt vaan ihan muutaman kerran pois). Edessä siis uudenlaisia ongelmia. Niinpä päätettiin miehen kanssa, että rauhotellaan ja nukutetaan tyttö hänen vieressään maaten ja silitellen. Iltaisin nukuttajana on yleensä isä ja nukahtamiseen kuluu joskus 15 min joskus 1½tuntia. Päiväunille nukahtaa yleensä helpommin. Uskon, että tämä tästä jossain vaiheessa helpottaa ja myöhemmin päästään taas takaisin itsekseen nukahtamiseen. Meillä myös vieraasa paikassa (ja varsinkin vieraan =yleensä mummun tai tädin nukuttaessa) nukahtamisessa ei ole ongelmia.

Minä kuvittelen, että tämä iltapelleily on ikään ja orastavaan uhmikseen liittyvä juttu. Rajoja siis testaillaan ja mikäs siihen sen parempi paikka kuin oma koti ja omat vanhemmat. Muistaakseni 2 vuotiaana lapsi myös alkaa näkemään unia. Voi siis hyvin olla, että nukkumaanmeno pelottaa, jos näkee painajaisia. Oli mitä oli, niin hermoja tässä todellakin koitellaan ja kyllä on pinna välillä nasahtanut niin railakkaasti poikki.

Tuosta päiväkodista: Älä ole huolissasi, luultavasti päiväunet sujuvat siellä ihan ok. Lapset toimivat päiväkodissa usein ihan eri tavoin kuin kotona. (Olen lastentrahanope) Ja jos lapsi temppuileekin myös päiväkodissa, voit siitäkin ollan onellinen. Tuolloin lapsi tuntee olonsa siellä niin turvalliseksi, että uskaltaa näyttää uhansa myös siellä!

Voimia teille taisteluun! Älkääkä todellakaan antako tuttia takaisin!!!!! :hug:

 

Älä anna tuttia takaisin, varmasti uhmaan kuuluvaa, koska meillä oli samaa! Kyselin vähän samasta aiheesta n. kk sitten täällä. Meillä siis kesti n. kuukauden pahin vaihe, edelleenkin kyllä vastustelee aina nukkumaan menoa, mutta kun olemme pysyneet tässäkin asiassa tiukkoina, niin illat ovat jo rauhoittuneet ja nukahtaa 15-30 minuutissa itsekseen omassa huoneessa omaan sänkyyn, niin kuin on tehnyt jo 1-vuotiaasta lähtien. Myös päiväunille olen saanut nukahtamaan taas rattaisiin ulos, kun olen myöhästänyt päikkäreille menoa nyt tunnilla, että on varmasti väsynyt.

Kun pysyt tiukkana nukkumisen suhteen ja sen että sängystä ei saa nousta, niin ajan kanssa alkaa helpottamaan. Näin lapsi oppii, että sinä olet se joka asettaa rajat ja lapsikin kokee sen lopulta turvalliseksi. Tiedän että tämä on rankka vaihe, kun lapsi hakee rajojaan ja se vanha unille rauhoittaja eli tutti on viety lapselta pois, kestää taas hetken että lapsi uskaltaa luottaa tähän maailmaan ja siihen että nukkua voi ilmankin. Meillä myöskin ilmennyt alkavaa pimeän pelkoa, eli pieni yövalo jätetty nyt huoneeseen päälle kunnes nukahtaa.

Tässä vielä linkki tuohon edelliseen keskusteluun samasta aiheesta:
http://kaksplus.fi/keskustelu/t1107147

Voimia sinulle! :hug: