Tutista vieroitus, argh!!

[Mis Mis]

Nyt mä sen päätin, tuo 2v3kk poika ei enää ime tuttia. Heitti viimesenkin tuttinsa aamulla tv-tason taakse ja minä en sitä sieltä saa pois millään keinolla, joten en vaan voi antaa periksi enää.
Nyt se sitten on toista tuntia huutanut ja raivonnut tuttinsa perään, saa nähdä kauanko tätä kestää. Mikään ei kelpaa korvikkeeksi ja jos mä edes ehdotan sille jotain kivaa tekemistä, niin raivo vaan yltyy, huoh..
Tätä on yritetty ennenkin, mutta yleensä on siinä kolmen tunnin raivoomisen jälkeen tullut se tutti jostain kaivettua. Tällä kertaa se ei onnistu, joten on vaan kestettävä. Kauhulla odotan miten yö menee. Poika saattaa nukahtaa kyllä ilman tuttia, mutta jossain kohtaa yöllä herää aina. Ja kun tuttia ei olekaan, niin saapa nähdä nukutaanko sen jälkeen enää ollenkaan. Pitäs varmaan käydä naapureille ilmotteleen, että olis meteliä yöllä luvassa :/

 

["vieras"]

Jaaha, se on sitten kerrasta poikki Joo, voi olla, et on muutama itkuinen yö tai sitten ei.

Meillä tyttö 2v2kk ja tuttia saa vielä yöllä. Päiväksi se jätetään sänkyyn.

 

[Mis Mis]

Meilläkin oltiin jo jonkun aikaa ihan hienosti päivät ilman tuttia, mutta kun alkoi uhma painaa päälle kunnolla, niin tuli vähän takapakkia. Aina kun vähänkin herraa kiukuttaa, niin tutti pitäis saada. Nyt se jo tuosta ekasta raivaristaan tokeni ja touhuaa taas omiaan, mutta lisää on luvassa aivan varmasti. Ja se yö... Hrr.. Eipä taideta paljon nukkua.

 

[Mis Mis]

Ja nyt huudetaan taas.. Olihan se 10 minuuttia hiljaa, huoh..

 

["äippä"]

Meillä jätettiin tutti reilu puolitoista vuotta sitten pois (tyttö nyt 3,5v). Se vietiin yhdessä "oravalle", eikä tullut huutoa ja yöt meni hyvin. Se on niin yksilöllistä, meillä on neljä lasta, vanhin on 15v, eikä se tutista luopuminen ole kaikilla ollut yhtä helppoa.

 

[Susimieli]

On se kumma miten uhmaikäinen saa ostettua itsellee tutin/tietää ja osaa etsiä äidin tutinkätköpaikan.. Eihän se lapsi sitä ole suuhunsa tunkenut vaan sinä antanut sen.
Ei lapsen itkua kannata pelätä, jos se kiukuttelee niin anna kiukutella, turha alkaa perumaan hyvin mennyttä tutittomuutta uhman takia, tai saat olla antamassa tuttia vielä 15 vuotiaalle.

Helpommin menisi yötkin ilman tuttia kun ensin olisi tottunut päivällä olemaan ilman, mutta nyt se sen sijaan on oppinut että kun tarpeeksi huudan niin äiti antaa tutin.

Sori, ärsyttää vaan välillä kun vanhemmat antaa taaperon karjumalla komentaa. Lykkyä tykö silti ensiyölle, ole vaan tiukkana äläkä anna tuttia vaikka kuinka huutaisi, muuten se huutaa seuraavalla kerralla kaksi kertaa kauemmin koska tietää tutin olevan palkinto. Äkkiä se sitten lopulta unohtuu se tutti kun muutama yö on mennyt.

 

[:))]

Voi että, toivottavasti huutoja ei ole kauaa tiedossa. Pidät vaan pääsi kun kerran olet niin päättänyt, lapsikin on jo sen ikäinen että ymmärtää asioista..
Meillä luovuttiin vasta 2,5v tutista, olikin kyllä vain unitutti. Alettiin muutamaa päivää ennen luopumista juttelemaan että nyt on jo niin iso tyttö että on aika viedä tutit pois. Ja niinpä tyttö itse keräsi kaikki tutit kippoon ja vei puun juurelle omalle pihalle, oravanpoikasia varten. Ja ei mitään ongelmaa tullut illalla, olin aika kummissani. Ei itkun itkua ja seuraavana aamuna käytiin kurkistamassa kippoon johon oravat olivat tuoneet kävyn kiitokseksi ja vieneet tutit. Vieläkin joskus katselee pihan oravia ja miettii näkyykö tutteja (3v2kk).

 

["tuttiritari"]

Meilllä tutit vietiin oravanpoikasille. Pohjustin asiaa viikkotolkulla, kun tutti oli superrakas meidän 2 vuotiaalle. Oli käytössä siis vain unilla. Lopulta vietiin tutti kerrallaan parin viikon aikana (niitä oli siis muutamama) oravanpoikasille ja lapsi ilmoitti yksi aamu, että haluaa viedä viimeisenkin tuttinsa oraville. Iltapäivällä käytiin sitten katsomassa ja viimeinen tutti oli vaihtunut leluksi. Nukkunimen sujui hyvin alusta asti ja ei ole tuttia kaivannut. Välillä kyllä muistelee mitä tuteille tapahtui. Eli omalta kohdaltani suosittelen lämpimästi tällaista hidasta tutista luopumiskeinoa. Meni huudoitta ja lapsi teki "itse päätöksen".

 

[Mis Mis]

Niin kuin mä sanoin, se on yleensä annettu siinä kolmen tunnin huutamisen jälkeen. Se on muuten aika helvetin rankkaa varsinkin yöllä kuoleman väsyneenä kuunnella sitä korvat rikkovaa karjuntaa tuntikaupalla, sitä vaan ei jaksa. Kyllähän mä sen tiedän, että oma vika se on, kun on antanut periksi. Mutta tosiaan, nyt en voi antaa periksi, kun se viimenenkin tutti on sellasessa paikassa, mistä sitä en saa kaivettua.
Tää vaan on todella hermoja raastavaa, tosta pojasta lähtee aivan kamala ääni, korvat halkee.
Mutta, nyt se on vaan kestettävä...

 

["Minerva"]

Meillä sama juttu edessä loppuviikosta. Viedään tutit siilinpoikasille ja olen puhunut viikon ajan siitä pojalle. Siilit tuovat jonkun palkinnon pojalle Tottakai lapsi suree ja itkee tutin perään, mutta se on normaalia. Kuvitelkaa itse että joku tärkeä tavara otettaisi pois ja sanottaisiin että pärjää nyt ilman. Lapsi tarvitsee nyt aikaa, kärsivällisyyttä ja syliä.

 

[Mis Mis]

Meillä siis tosiaan noi tutit on pikkuhiljaa katoillut, kun jätkä on niitä heitellyt ympäriinsä ja aina on sanottu, että tutti menee roskiin, jos ei pidä huolta siitä. Ja ne tosiaan on menneet roskiin. Ja poika tietää sen, mitä tuttien heittelystä seuraa. Tota viimestä tuttia on sit yritetty varjella hätätapauksia varten, mutta nyt sekin on sit menetetty. Tuo poika vaan ei oikeen nyt tunnu tajuavan, että se tosiaan oli viimenen, vaikka on monen monta kertaa yritetty sille selittää, että tämä on viimenen tutti, jos sen hukkaat, niin sitten ei ole tuttia. On vähän kovapäinen tapaus meillä..

 

["Minerva"]

Mis Mis: Entä jos keksit jotain kivaa, jolla saat ajatukset muualle. Lähdette leikkipuistoon tms. Auttaa ainakin vähäksi aikaa

 

["vieras"]

Toivottavasti jaksat vain kestää huutoa, koska ensi kerralla vieroitus olisi vielä vaikeampaa. Lapsi oppii, että huudolla saa tahtonsa läpi. Meillä meni tutit rikki ja vietiin ne yhdessä roskiin. Tuo toimi ainakin meillä ja lapsen oli se helppo ymmärtää.

 

[Mis Mis]

[QUOTE="Minerva";24243380]Mis Mis: Entä jos keksit jotain kivaa, jolla saat ajatukset muualle. Lähdette leikkipuistoon tms. Auttaa ainakin vähäksi aikaa [/QUOTE]

Kyllä me tossa kohta pihalle päin ollaankin menossa, kun tuo nyt taas rauhottui hetkeksi. Mutta tosiaan, siinä vaiheessa, kun raivari on päällä, ei auta mikään. Jos katsonkin kohti, raivari yltyy vaan ja auta armias, jos jotain menen sanomaan.. Tuon päätä ei niin vaan käännetä, pitää antaa rauhoittua itsekseen.

 

[pypylleröinen]

Meillä toi poika vierotti vuos sitten itte ittensä tutista. Oltiin jo miehen kanssa mietitty, että kun poika täyttää vuoden, lähtee tutti. Oli käytössä vaan öisin, mutta oli tosi iso asia, ei nukahtanut ilman, että toinen tutti oli kädessä ja toinen suussa, ja heräs, jos jompi kumpi tippu.
Yhtenä iltana se raivos nukahtamisensa kanssa pari tuntia, mikään ei auttanut. Lopulta heitti tutit pois, pyysi kerran takasin, ja kun ei annettu, nukahti. Sen jälkeen ei pyytänyt kertaakaan ees seuraavana iltana. Kävi yllättävän hyvin siis meillä...

 

[Mis Mis]

Huoh.. Käytiin äsken tällainen "keskustelu"
minä: Mennäänkö ulos?
poika: TUTTI!!!
minä: Ei ole enää tuttia..
poika: TUUUTTTIIIII!!!!!!!
minä: Saat mennä liukumäkeen, sähän tykkäät laskee mäkee.
poika: YYÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄTUTTIIIIIÄÄÄÄÄÄÄÄ!!!!!

Jätkän korvat meni lukkoon, mun ääni ei taida enää kuulua ja huudolle ei näy loppua. Jesh, kokeillaan taas kohta uudestaan, ei viittis raivoovaa lasta väkisinkään ulos raahata..

 

["vieras"]

meillä jäi tutti kun poika oli 1v 2kk. Piilotti oman tuttinsa jonnekki yks aamu ja päiväunille mennessä ei sitä löydetty. Sanoin vain, että tutti meni hukkaan. Tyytyi siihen ja nukahti päiväunille hyvin ilman sitäkin. Päiväunien jälkeen ei mainittu ollenkaan tutti sanaa ja illalla nukkumaan mennessä ei sitä edes kyselly. Yö meni niinku yleensä, heräs joskus 2 aikaan meidän viereen ja nukkui loppuyön siinä ihan rauhassa =)

 

[Mis Mis]

Huoh, ja huuto vaan jatkuu ja jatkuu ja jatkuu.. Puoli kasilta alko ja sen jälkeen on ollut muutama n. 10 min tauko.. Musta alkaa tuntuun, että tuo saa jotkut elinikäset traumat tällasesta huutamisesta
Siis oikeesti, poika vaan kierii lattialla ja huutaa ihan hysteerisenä. Siihen ei saa mitään kontaktia. Sille ei saa sanoa mitään, siihen ei saa koskea, eikä edes katsoa kohti, ilman että desibelit tuplaantuu.
Melkein tekis mieli lähtee hakeen kaupasta tuttia :/

 

["vieras"]

Meillä vieroitettiin kohta 2v. tutista 2,5 viikkoa sitten. Edelleen on projekti kesken nukahtaminen kestää pari tuntia ja välillä ei nuku ollenkaan. Öisin on jouduttu välillä lähtemään pois kotoa kun ei ole rauhoittunut millään. Parempia päiviä ja öitä ollut onneksi välissä, joten uskoa on että kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu.

Tsemppiä ja hermoja teille! Älä vaan anna periksi!!

 

[Mis Mis]

Wuuhuuuu!!! Eka yö ilman tuttia takana ja ollaan vielä suurin piirtein järjissään! Eihän tuota meinannut millään saada nukkumaan, piti mennä viereen itekin nukkuun ja pari tuntia sitten siinä pyörittiin ja hyörittiin, mutta poika ei huutanut ollenkaan Muutaman kerran heräsi yöllä ja kysyi tuttia, mutta tyytyi mun vastaukseen, kun sanoin vaan, että ei sitä ole enää.
Nyt ei ole ainakaan vielä koko aamuna kysellyt tutin perään kertaakaan, jeiii!!!