tutin pois jättö tuskaa!!!!

Tutti katosi viime viikon keskiviikkona. ensimmäiset pari yötä meni itkiessä mutta sitten ne alkoivat helpottaa, tällähetkellä illat ovat yhtä tuskaa ja huutoa... tyttö itkee ja raivoaa tutin perään useita tunteja ja se haittaa syömistä yms. tätä on jatkunut nyt kohta viikon... olen jo muutaman kerran meinannut antaa tutin takaisin ja ajtellut että ehkä vielä ei ollut hyvä aika. tyttöllä ikää 2v 5kk. Onko muillla kokemusta tutin takaisin antamisesta onko uusi yritys mennyt kivuttomammin sitten myöhemmin? tai kuinka kauan on muilla kestänyt tutti itkut? Tätä ei meinaa polla kestää....
 
meillä jätettiin joulukuussa tutti pois 3 vee tytöltä..ekat viikot (ehkä 2-3 viikkoa) oli yhtä tuskaa ja olinkin jo luovuttamassa , mutta sitten se alko helpottaan. Edelleen havittelee pikkuveljensä tuttia ja käy imuttelemassa sitä salaa. eli selvästi tietää jo että tutti on vauvoja varten ja häpeää sitä..vieroituoireet on ollut kovat ;)

jaksuja tutin vieroittamiseen!
 
Ranja
Meillä jäi tutti tällä viikolla pois. Tyttö on nyt 3v2kk ja halusi itse antaa tutin prinsessavauvoille, keräsi sitten itse kaikki tutit isoon kirjekuoreen johon piirsin prinsessalinnan ja kirjoitin "osoitteen", tyttö oli tyytyväinen :heart: Meidän lapsi on niin voimakastahtoinen ettei ole käynyt mielessäkään väkisellä ottaa tuttia pois, arvasin että kun tyttö saa rauhassa itse tehdä päätöksen tutista luopumiseen, menee se kaikista helpoiten. Ensimmäisenä yönä kaipasi tuttia, mutta nukahti kuitenkin nopeaa. Sen jälkeen ei ole tuttia kaivannut ollenkaan, on itsekkin tosi ylpeä siitä kuinka iso ja reipas tyttö jo on, kun ei tarvi enää tuttiakaan.

Mä melkeen Florje tekisin niin, että antaisin tutin takaisin ja sitten muutaman kuukauden-puolen vuoden päästä pikkuhiljaa alkaisin puhua lapselle tutista luopumisesta, lukemaan aiheesta kirjoja lapselle (kirjastossa monia hyvin kirjoja joissa lopetetaan tutin imeminen) ja miettimään lapsen kanssa yhdessä kenelle/mille hän itse haluaisi tutit antaa.

Käytiin vasta hammaslääkärissä, joka totesi että tytön hampaat ovat tutista hieman kääntyneet, mutta palautuvat kyllä itsestään kun tutin imeminen loppuu. Ei sanonut näinkään pitkällä tutin imemisellä olleen suurempaa haittaa, siksikään ei olla kiireellä vieroitettu tutista.

 
eilis ilta meni ilman kiukku huutoa, se tuli sitten yöllä. alkoi kello kolme ja kesti 1 tunnin 35 min. lapsi huusi luppuvaiheessa (viimeiset puolituntia) ihan hysteerisenä, kädet tärisi ja lapsi raapi ja läpsi miuta kun yritin pitää selkäkaarella jäykkänä huutavaa lasta väkisin sylissä (kun ei ollt sylissä pyrki sinne, muttei se auttanut) mikkään rauhoittelu ei auttanut.
Lopulta annoin tutin takaisin ja voi että sitä imun määrää... Sidoin tutin narulla nyt pinnasänkyyn kiinni että sen kanssa ei kuljeskella ympäri taloa, laitoin siihen tuttiketjun viimeiseksi että saa nukkuessa irti. täytyy varmaan uudestaan tehdä se sitten yhteis ymmärryksessä....
 
Ranja
Teit kyllä mun mielestä ihan oikein! Ei ollut vielä teidän tyttö valmis luopumaan tutista, kun noin kovasti protestoi.

Meille ehti jo monet tutut vihjailla, kun "iso tyttö" syö tuttia, mutta silti olen tosi tyytyväinen että luovuttiin tutista tytön kanssa yhteisymmärryksessä ja ilman traumoja. Me muuten kans siirryttiin vieroituksen alussa ensin siihen, että tutti oli saatavilla vain päivä- ja yöunilla ja jos sattui joku oikeasti kipeä muksahdus tms.
 
Meillä tyttö 2v7kk ja tutti jäi kolme päivää sitten.
Mä oon pelännyt tuota tutin pois ottamista jo kauan, se on ollut tytölle niin rakas.
Nyt huomasin aika pahan avo purennan hampaissa ja päätin että tutti lähtee heti !
Leikkasin sen saksilla ja näytin tytölle että tutti on mennyt rikki. Sillon heti tuli itku, mutta ei itkenyt kauaa... Ihmeen hyvin on mennyt, illalla ei muutenkaan ole ikinä nukahtanut omaan sänkyynsä joten siinä ei muutosta tullut. Yöllä jos herää tulee viereen, ihan niinkun aina ennenkin. Ei ole yöllä itkenyt tuttia lainkaan. Ainoastaan pari kertaa päivällä on kiukunnut tuttia kun meinais väsyttää, sanon vaan että muistatko miten tutille kävi???
Aikaisemmin meilläkin olis ollut mahdoton ottaa tutti pois nyt kai sitten oikea aika =)

Pikkuveli 1v5kk syö tuttia kyllä, eikä neiti ota veljen tuttia ollenkaan omaan suuhun!!! Käy ottamassa veljeltä tutin pois suusta ja heittää kauas =)
 
Meidän pojalta jäi tutti pois noin parivuotiaana seuraavasti (sitä oli käytetty vain päiväunille ja yöunille käydessä, mutta nukahtaessa tutti oli jo sitten tippunut suusta...): kerran viikonloppuna päiväunien aikana otin tutin tyynyltä ja leikkasin palan pois. Poika heräsi sitten ja näytin tuttia, että katopas mitä on käynyt: tuttihiiri on käynyt puremassa tutista palan pois. Voi sitä järkytystä ja itkua - minäkin suorastaan järkytyin ja ajattelin että olinkohan sittenkään niin viisas äiti. Mutta se meni kohta ohi ja ei sitä tuttia sitten enää tarvittu, siis kun eihän sitä voinut imeä. Kyllä siitä puhuttiin monta kertaa, mutta se meni kuitenkin ihan kivuttomasti sen ensi shokin jälkeen. Mutta varmaan pitää ottaa huomioon se, miten lapsi suhtautuu.
 
Joo kaksi viikkoa oli nukahtaminen meilläkin vaikeaa, kun jätimme tutin pois eli leikkaisin siitä pään pois ja sanoin, että tuli vahinko tiskatessa. Hellyttävää oli, kun tyttö etsi sen tutin roskiksesta ja yritti vielä lupsuttaa sitä, mutta eihän se enää ollutkaan hyvä.. Ikää hänellä oli jotain 3 vuotta. Parempi jättää se pois hyvissä ajoin, meillä hammashoitaja sanoi jo, että on tulossa avopurentaa. Onneksi meni ohi ilman muita toimenpiteitä !
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ranja:
Meillä jäi tutti tällä viikolla pois. Tyttö on nyt 3v2kk ja halusi itse antaa tutin prinsessavauvoille, keräsi sitten itse kaikki tutit isoon kirjekuoreen johon piirsin prinsessalinnan ja kirjoitin "osoitteen", tyttö oli tyytyväinen :heart: Meidän lapsi on niin voimakastahtoinen ettei ole käynyt mielessäkään väkisellä ottaa tuttia pois, arvasin että kun tyttö saa rauhassa itse tehdä päätöksen tutista luopumiseen, menee se kaikista helpoiten. Ensimmäisenä yönä kaipasi tuttia, mutta nukahti kuitenkin nopeaa. Sen jälkeen ei ole tuttia kaivannut ollenkaan, on itsekkin tosi ylpeä siitä kuinka iso ja reipas tyttö jo on, kun ei tarvi enää tuttiakaan.

Mä melkeen Florje tekisin niin, että antaisin tutin takaisin ja sitten muutaman kuukauden-puolen vuoden päästä pikkuhiljaa alkaisin puhua lapselle tutista luopumisesta, lukemaan aiheesta kirjoja lapselle (kirjastossa monia hyvin kirjoja joissa lopetetaan tutin imeminen) ja miettimään lapsen kanssa yhdessä kenelle/mille hän itse haluaisi tutit antaa.
Peesaan kyllä tätä vaihtoehtoa! Meillä jäi tutti pois 2v 5kk, eli muutama kuukausi ennen pikkuveljen syntymää. Aloin puhumaan asiasta jo paria kuukautta ennen. Sitten eräänä kesäpäivänä lähdimme etsimään pihalta sopivaa paikkaa, mistä "hiirivauvat" voisivat tutit löytää. Tutit laskettiin pitkän pohdinnan jälkeen kuuliljan alle, ja aamulla; Voi ihmetys! Hiiret olivat hakeneet tutit!
Eipä ole tyttö tuttien perään kertaakaan kysynyt. Meillä oli ilmeisesti aivan nappi ajoitus!
Käytiin vasta hammaslääkärissä, joka totesi että tytön hampaat ovat tutista hieman kääntyneet, mutta palautuvat kyllä itsestään kun tutin imeminen loppuu. Ei sanonut näinkään pitkällä tutin imemisellä olleen suurempaa haittaa, siksikään ei olla kiireellä vieroitettu tutista.



 
onkohan niin että on helpompi luopua tutista mitä pienempi lapsi on?
Esikoiselta otettiin tutti pois hiukan yli vuoden ikäisenä. Pari yötä meni tuttia itkiessä,sitten se loppui..
Keskimmäisen aikaan arvellutti,kun likka oli niin kiinni tutissa,mutta vieroitus kävikin helpommin kuin esikoisen aikaan--likan ollessa myös vähän reilu 1v.
Eli todellakaanhan vaikka kuinka vaikeaa tuntuu tutista luopuminen olevan,niin ei kannata luovuttaa ja sitä lutteroa takaisin enää antaa,sillä sehän olisi vain lapsen kiusaamista.
Tsemppiä =)
 
Meidän kaksivuotias poikamme antoi tuttinsa naapurin orava-vauvoille. Tutti oli enää unituttina ja joulun välipäivinä 2007 hän luopui tutista. Pohjustimme tutista luopumista viikon verran ja kerroimme hänelle että naapurin orava oli saanut vauvoja jolle voimme unitutit antaa. Samalla kertasimme moneen kertaan kuka tuttavistamme nukkuu ilman tuttia. Luopumispäivänä leikkasimme yhdessä pojan kanssa unitutin imuosan irti,tyvestä lähtien, ja hän sai kokeilla että unitutti oli tarpeeksi pieni orava-vauvoja varten. Hän sai pakata leikatut tutit pieneen lahjapussiin,otettiin oikein valokuva. Sitten vietiin lahjapussi aidalle roikkumaan. Parin tunnin päästä kävimme yhdessä katsomassa onko orava noutanut tutit ja kappas vaan tutit oli noudettu ja pojalle oli oravat tuoneet lahjapussin jossa oli puuvärikynät. Päiväunille poika meni tuteista luopumispäivänä yllättävän hyvin.Olin varautunut hurjaan itkuun ja huutoon, mutta hyvin meni nukkumaan. Samoin yöunille meno meni hyvin, höpötti sängyssä kolme varttia ennen kuin nukahti. Poika kertoo vieläkin kenellä hänen unituttinsa ovat ja pikkuveljensä tutti saa olla rauhassa. En tiedä onko tuteista luopuminen helpompaa nuoremmalla iällä, meillä riitti kun poika ymmärsi minne tutit vietiin. Joten tsemppiä teille tutista luopumiseen :heart:
 
Meillä 2v 8kk tutittelija. Välillä ehdottelen, josko vietäis tutti oraville, hirille tms... Meillä tutti todella tärkeä "turvan" tuoja, joten miksi lähteä sitä lapselta väkisin pois viemään :( . Ajattelin että kesällä kun tyttö täyttää 3v, niin vois alkaa ehdottelemaan pois jättöä. Kesäisin on niin paljon puuhaa ja tekemistä, että kukaties tutti lähtis suosiolla :)

Siitä en tykkää kun kaikki tutut ja naapurit sitten voivottelee, "Isolla tytöllä vielä tutti, oletkos ihan vauva vielä" ja muuta vastaavaa! Lapset kun ovat niin erilaisia joka suhteessa. Ja kyllä meidän 2v vielä vauva saa ollakkin ;)
 
Meillä 3v vaihtoi tutin serkkunsa lahjaan eli uimalaseihin. Oltiin synttäreille menossa ja halusi ne lasit. Serkulle sitten haettiin uudet kaupasta. Hetken päästä oli hakemassa tuttia roskista pois, mutta hiiret olivat viisastuneet ja vieneet sen pois heti, ettei niinkuin eellisellä kerralla että tyttö hakee sen pois. Huutoa oli noin 1/2 tuntia ja illalla kysyi saako hän sen tutin nyt. Parina iltana kysyi tuttia ja se oli siinä.

Tyttö kyllä sanoi että se meni nyt kyllä vahingossa hiirivauvoille kun edellisellä kertaa muutti mielensä ja luuli että sama onnistuu nytkin.

Tytöllä oli jo hampaissa tuttikolo, mutta viikossa se meni normaaliasentoon, eli olen sitä mieltä että jos tuntikausia sitä kaipaillaan ei olla vielä valmiita luopumaan tutista. Meillä meni melko kivuttomasti.
 

Yhteistyössä