Toggle sidebar

Tuskallisista toimenpiteista (vauvalle)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ms
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
M

ms

Vieras
Pieni vastasyntynyt vauvani tarvitsi hoitoa keskolassa ja joutui kestamaan monenlaisia tuskallisia toimenpiteita ja kokeita. Olisin saanut olla mukana kun ne tehtiin mutta en oman hatani keskella tiennyt mita tehda enka pystynyt katsomaan. Olin aivan poissa tolaltani ja laakari vihjaisi etta voi olla parempi jos en olisi paikalla. Nyt jalkeenpain olen ajatellut etta olisiko sittenkin minun paikkani silloin ollut vauvani lahella? Vauvahan siina eniten karsi ja olisin voinut ainakin yrittaa rauhoitella pienta ja antaa rintaa valilla?
Onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia ja mita silloin teit?
 
Itse olin vauvani luona vastasyntyneiden teholla liki koko ajan päivisin.
Ei siinä tietty muuta voi tehdä kun olla läsnä, mutta vaistoohan pieni äidin lähellään, turvakseen.
 
Mielestäni olet tehnyt juuri niin kuin siinä tilanteessa oli parasta. En usko että sinusta olisi ollut hyötyä jos vointisi oli niin huono. Turha näitä on jälkikäteen miettiä, toimimme kaikki vauvojemme parhaaksi, omien voimavarojemme mukaan. Minulla ei imetys lähtenyt sujumaan kaikkien vakuuttelusta huolimatta, ja vauva laihtui ensimmäisinä päivinä kun ei saanut tarpeeksi ruokaa. Tästä olen itseäni syyttänyt (kun uskoin muita enkä antanut pullosta korviketta). Kauheaa ajatella että vauva on itkenyt nälkäänsä jne., mutta toimin silloin parhalla katsomallani tavalla, ja se on nyt vaan hyväksyttävä!
 
Muulloin olin vauvani vieressa melkein koko ajan ja tein hoitotoimenpiteista sen minka pystyin. valilla hoitajat komensivat minut osastolle nukkumaan ja silloinkin vannotin niita soittamaan minut paikalle jos vauvani oli rauhaton tai itki. En vain kyennyt menemaan mukana toimenpidehuoneeseen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sinttu81:
Kuulostaa hyvältä hoivaamiselta. Teit raskaassa tilanteessa kaiken mihin voimavarasi riittivät =)
Click to expand...


Kiitos sanoistasi.
Tata nykya vauvalla on kaikki hyvin ja aidillakin. Kayn naita asioita lapi mielessani, muovaan raskaita kokemuksia kevyemmiksi tavallani.

 
Alkuperäinen kirjoittaja äiti myös:
Mä olisin ollut ja OLEN OLLUT vauvani rinnalla!
Click to expand...


No niin, turha jeesustella siellä ja tieten tahtoen tälle toiselle äidille aiheuttaa pahaa mieltä. Hyi sinua!

Ketjun aloittajalle: Älä missään nimessä itseäsi soimaa. Varmasti olet ollut alusta saakka juuri se paras äiti lapsellesi. Se ettet pystynyt olemaan lähellä toimenpiteiden aikana, ei sinua äitinä huononna mitenkään. Kaikki voimiensa mukaan. Se olisi jopa saattanut pahentaa tilannetta, jos olisit huonovointisena joutunut toimenpiteiden tekemistä seuraamaan. Vauva kyllä aistii myös äidin pelon ja ahdistuksen. Paha mieli tulee puolestasi, että olet moista edes joutunut miettimään. Olet varmasti osoittanut lapsellesi kuinka rakas hän on sinulle. Senhän nyt näkee jo kirjoituksesi "rivien välistä" :0)
 
ap:n lapsi on ollut niin pieni ettei edes tajua mikä äiti on tai missä on. Mun esikoisella työnnettiin letku ruokatorvesta alas nenän kautta se laitettiin, menin käytävälle odottamaan koska romahdin täydellisesti.
Ei pienet lapset muista näitä asioita vai saiko teidän mielestä nyt ap:n vauva draumat siitä että äiti ei ollut läsnä??

Just joo, saanenko epäillä. Joissakin on hyvä äidin olla mukana mutta ei ihan kaikessa. Mun keskimmäiseni sairasti 2 vuotta elämästänsä, sitä on piikitetty,leikattu jne mutta ei se muista mitä hänelle on tapahtunut kahden ensimmäisen elinvuotensa aikana

Menkää kuule itseenne jotka luulette olevanne niin täydellisiä
 
Silloin kun esikoinen syntyi ja sairastui heti vakavasti( lääkärit käskivät varautua kaikkein pahimpaan ) ja joutui vauvojen teholle, niin siellä en saanut olla läsnä toimenpiteiden aikana.Tehtiin myös tuskallisia kokeita mm selkäydinpunktio, kättä punkteerattiin ym

Nyt nuorella miehellä ikää 17v ja on Luojan kiitos terve.

Sinä teit juuri niin kuin katsoit parhaaksi
 
Mun poika syntyi rv:lla 29+5 ja joutui olemaan 2kk teholla. Olin mukana välillä kun tehtiin toimenpiteitä mutta osassa lääkäri pyysi menemään ulkopuolelle kun tehtiin jotain sellaista mitä en välttämättä olisi kestänyt nähdä.
 
Olisin toiminut samoin kuin aloittaja. en pysty katsomaan hoitotoimenpiteitä ja näin ollen olisin vain ammattitaitoisen henkilökunnan tiellä jos vaikka pyörtyisin kesken toimenpiteen tai hätäännyttyä vauvan kivusta halunnut keskeyttää toimenpiteen.
en tosiaan olisi halunnut olla katsomassa kun esikoiselle laitettiin päähän tippa, muutenkin oli vaikeaa katsoa tippaa päässä kun pahaa teki.
 
Meillä osastollamme (lasten) on ihan yleinen käytäntö että vanhemmat odottavat käytävässä ja tulevat toimenpiteen jälkeen vauvaa lohduttamaan. Näin vauvan kipukokemukset eivät heijastu venhempiin eli vauva ei yhdistä kipuaistimusta vanhempien läsnäoloon vaan tietävät että aina kun äiti ja isi on läsnä, kipua ei aiheuteta ja silloin ollaan turvassa. Erittäin järkevää minusta.

Minusta ap:n syyllistäjät saisivat kyllä hävetä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Minusta näin:
Meillä osastollamme (lasten) on ihan yleinen käytäntö että vanhemmat odottavat käytävässä ja tulevat toimenpiteen jälkeen vauvaa lohduttamaan. Näin vauvan kipukokemukset eivät heijastu venhempiin eli vauva ei yhdistä kipuaistimusta vanhempien läsnäoloon vaan tietävät että aina kun äiti ja isi on läsnä, kipua ei aiheuteta ja silloin ollaan turvassa. Erittäin järkevää minusta.

Minusta ap:n syyllistäjät saisivat kyllä hävetä.
Click to expand...

Tälle vastaukselle peesi!!! Meidän poikaa jouduttiin leikkamaan useasti pienenä. Minut hoitaja ohjasi odottamaan, jos jouduttiin tekemään vauvalle jokin kipeä toimenpide. Sitten pääsin lasta lohduttamaan.
 
Yleinen käytäntöhän on, että vanhemmat pistetään ulos toimenpiteiden ajaksi. No, päässä olleen tiputusletkun korjaamisen ajaksi riitti, että siirtyi vähän syrjemmälle - hoitavat mieluummin lasta kuin tämän vanhempaa, joka saattaa vaikka pyörtyä nähdessään tapahtuman.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Minusta näin:
Meillä osastollamme (lasten) on ihan yleinen käytäntö että vanhemmat odottavat käytävässä ja tulevat toimenpiteen jälkeen vauvaa lohduttamaan. Näin vauvan kipukokemukset eivät heijastu venhempiin eli vauva ei yhdistä kipuaistimusta vanhempien läsnäoloon vaan tietävät että aina kun äiti ja isi on läsnä, kipua ei aiheuteta ja silloin ollaan turvassa. Erittäin järkevää minusta.
Minusta ap:n syyllistäjät saisivat kyllä hävetä.
Click to expand...
Täysin samaa mieltä.
Omalle 4kk ikäiselle vauvalle tehtiin kipeä toimen pide useana päivänä (ilman kipulääkitystä,prkl! :kieh: ) ja en pystynyt,vaikka itsekkin hoitaja olen, olemaan paikalla sitä katsomassa.
Sydäntä raastoi kuulla se itku pitkän matkan päähän ja vauvaani ei varmasti ois paljoa helpottanu se että minä itken siinä vieressä...
Heti kun toimen pide oli ohi, niin hoivasin ja lohduttelin lasta.
Jatkossa kyllä seurasin toimenpidettä ja tein sitten parin viikon jälkeen itse sen toimenpiteen, mutta tosiaan sydän ei olisi kestänyt katsoa sitä alkukidutusta. :'(
 
Meillä poika kun oli 2vko vanha niin joutui teholle.Häneltä otettiin selkäydin näyte,virtsaa suoraan tuosta alavatsan läpi neulalla,nenämaha letku laitettiin,tippa päähän ja jalkaan ja voin sanoa että tosi kauheeta kateltavaa se on ädille vierestä :ashamed:
Sitten sitä vauvan itkua,sitä itkua :'( Ja kun mitään ei voi tehdä :ashamed:
Hoitajat vaan käskevät pysyä sivussa,toki ymmärrettävää se on koska äidille voi tulla sellainen ajatus mieleen että kaappaanpa lapseni tuosta syylini tai alkaa hoitajia muksii kun menee tunteet niin sekaisin
 
Mun mielestä vanhemmat voisi aina suosiolla käskeä käytävään. Näin se vauva ei yhdistä sitä kurjaa kokemustaan niihin vanhempiinsa. Ja näin säästytään myös siltä, että joudutaan ehkä herättelemään pökertyneitä vanhempia lattialta ;)
 
Meille ei edes ehdotettu et oltais menty käytävälle odottelemaan kun pojalle syntymän jälkeisenä päivänä laitettiin nenä-mahaletku. Oli tuoreen äidin mielestä varsin rankan näköinen toimenpide jonka olisin mieluusti jättänyt synnytyksen jälkeisissä hormonihuuruissa näkemättä.
 
En minäkään pysytynyt olemaan vauvani vierellä kun hänelle tehtiin toimenpide. Olin kyllä samassa tilassa mutta odottamassa että homma loppuu ja pääsen lohduttamaan. Ei se lapselle ole hyvä jos äiti siinä panikoi ja sössää eikä pysty olemaan vahva kun toiseen sattuu ja pitää pakolla tehdä. Ei oo yhtään huono valinta jos ei kykene olemaan vieressä tuollasessa tilanteessa.
 
Mä en pystynyt olemaan paikalla,kun tyttö oli 1,5 ja keuhkokuumeessa ja pistettiin monta kertaa päivässä,ja se huuto oli kammottava..
Lääkäri sanoi että onkin parempi että menen pois siksi aikaa,koska kuitenkin minua alkaa itkettää ja sitten lapsi ihmettelee että miksi äiti ei auta häntä kun sattuu.sitten pääsin heti sylittämään.
mä uskon että sä olet maailman paras äiti vauvallesi :heart:
 
Meidän lapset on molemmat aloittaneet elämänsä lasten teho-osaston kautta, molemmilla ollut antibioottitippa päässä, kuopuksella nenämahaletku (en ollut paikalla kun se laitettiin) ja verikokeita otettiin kantapäästä (silloin olin paikalla). Kuopukselta otettiin verinäyte myös päästä, silloin hoitajat sanoi että ei saa olla vanhemmat paikalla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sinttu81:
Mielestäni olet tehnyt juuri niin kuin siinä tilanteessa oli parasta. En usko että sinusta olisi ollut hyötyä jos vointisi oli niin huono. Turha näitä on jälkikäteen miettiä, toimimme kaikki vauvojemme parhaaksi, omien voimavarojemme mukaan. Minulla ei imetys lähtenyt sujumaan kaikkien vakuuttelusta huolimatta, ja vauva laihtui ensimmäisinä päivinä kun ei saanut tarpeeksi ruokaa. Tästä olen itseäni syyttänyt (kun uskoin muita enkä antanut pullosta korviketta). Kauheaa ajatella että vauva on itkenyt nälkäänsä jne., mutta toimin silloin parhalla katsomallani tavalla, ja se on nyt vaan hyväksyttävä!
Click to expand...

Näin se vaan menee. Ja kymmenessä vuodessa ehtii tehdä monta miljoonaa asiaa 'väärin'. Ei kannata surra.

 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa