Täälläkin usein kinastellaan, mihin suuntaan lapsen kasvot pitäis autossa osoittaa, niin lainaanpa tähän pätkän liikenneturvan sivuilta (joita kannattaa muutenkin lukea!):
Liikenneturvan Kysyttyä-palstalle on tullut kysymyksiä siitä, miksi Keski-Euroopassa suositaan lasten kuljettamista kasvot menosuuntaan turvaistuimissa. Onko se jossain kolarityypissä turvallisinta? Juuri julkaistussa turvaistuintestissähän hyvin pärjäsivät myös nuo kasvot menosuuntaan asennettavat istuimet?
Ruotsalaiset lääkärit havaitsivat jo 1960-luvulla, että lapset tarvitsevat kokonsa, painonsa ja muiden ominaisuuksiensa mukaiset turvalaitteet. Erityisesti alle kouluikäiset ovat näitä ja mitä pienemmistä lapsista on kysymys, sitä välttämättömämpää on, että hän matkustaa mahdollisimman suojaavassa laitteessa.
Kun suunnitellaan mahdollisimman turvallista laitetta, otetaan huomioon, millaisia ovat autot, onnettomuudet ja lapset. Autot määrittävät tilat ja perussuojarakenteet. Onnettomuuksia on monenlaisia. Yleisimpiä ja samalla tuhoisimpia ovat etupäätörmäykset, koska yleensä ajetaan eteenpäin ja eteenpäin ajossa nopeudet ovat suuria. Mitä pienempi lapsi, sitä heiveröisempi kaularakenne on. Lapsen suhteellisen raskas pää on kaularakenteiden varassa. Jos lapsi matkustaa kasvot eteenpäin turvavyöllä kiinnitettynä, hänen päänsä on tukematon etupäätörmäyksessä. Samalla kun vyöt pitävät muuta kehoa paikallaan pään jatkaessa matkaansa, niin kaulaan syntyy voimakasta rasitusta, joka saattaa olla liian suuri kehon kestää.
Tätä kaulaa venyttävää voimaa ei mitata eikä sille ole eurooppalaisissa vaatimuksissa mitään arvoa. Ainoastaan ruotsalaisessa T-hyväksymisessä kaulaa venyttävä voima mitataan. Se ei saa ylittää 20 g:n (9,8 m/s
kiihtyvyyttä. Tämä vaatimus on aiheuttanut sen, että yksikään kasvot eteenpäin kiinnitetty istuin ei ole toistaiseksi läpäissyt T-hyväksymistä.
Selkä ajosuuntaan ollessaan lapsen pää tuetaan selkänojalla, eikä kaulaan synny liiallista rasitusta. Tämä teoria hyväksytään ympäri maailmaa, mutta vain alle 13-kiloisilla lapsille, jotka matkustavat kaikkialla vauvojen turvakaukaloissa selkä ajosuuntaan. Kaularakenne ei kuitenkaan välttämättä kestä kolarivoimia senkään jälkeen, kun lapsen paino ylittää 13 kg. Siksi lasta tulisi kuljettaa selkä ajosuuntaan niin pitkään kuin se on mahdollista. Pohjolassa valtaosa istuimista onkin juuri tällaisia.
Isompia lapsia kuljetetaan lähinnä Pohjoismaissa, Kanadassa ja USA:ssa sekä jonkun verran myös Englannissa (Volvosta ja Saabista johtuen) selkä ajosuuntaan. Tämä johtuu kahdesta seikasta: Pohjoismaissa (ja osin Englannissakin) turvallisuus ja siten myös lasten turvallisuus asetetaan korkeammalle tasolle kuin muualla. Lisäksi asiassa saattaa vaikuttaa myös se, että sekä teoria että käytäntö on kehitetty "pienehkössä maassa". Selkä ajosuuntaan kiinnitettävät turvaistuimet aiheuttavat myös jonkun verran enemmän vaivannäköä käyttäjilleen ja autojen suunnittelijoille, paria poikkeusta lukuunottamatta autotehtaat eivät ole vaivautuneet.
Liikenneturvan Kysyttyä-palstalle on tullut kysymyksiä siitä, miksi Keski-Euroopassa suositaan lasten kuljettamista kasvot menosuuntaan turvaistuimissa. Onko se jossain kolarityypissä turvallisinta? Juuri julkaistussa turvaistuintestissähän hyvin pärjäsivät myös nuo kasvot menosuuntaan asennettavat istuimet?
Ruotsalaiset lääkärit havaitsivat jo 1960-luvulla, että lapset tarvitsevat kokonsa, painonsa ja muiden ominaisuuksiensa mukaiset turvalaitteet. Erityisesti alle kouluikäiset ovat näitä ja mitä pienemmistä lapsista on kysymys, sitä välttämättömämpää on, että hän matkustaa mahdollisimman suojaavassa laitteessa.
Kun suunnitellaan mahdollisimman turvallista laitetta, otetaan huomioon, millaisia ovat autot, onnettomuudet ja lapset. Autot määrittävät tilat ja perussuojarakenteet. Onnettomuuksia on monenlaisia. Yleisimpiä ja samalla tuhoisimpia ovat etupäätörmäykset, koska yleensä ajetaan eteenpäin ja eteenpäin ajossa nopeudet ovat suuria. Mitä pienempi lapsi, sitä heiveröisempi kaularakenne on. Lapsen suhteellisen raskas pää on kaularakenteiden varassa. Jos lapsi matkustaa kasvot eteenpäin turvavyöllä kiinnitettynä, hänen päänsä on tukematon etupäätörmäyksessä. Samalla kun vyöt pitävät muuta kehoa paikallaan pään jatkaessa matkaansa, niin kaulaan syntyy voimakasta rasitusta, joka saattaa olla liian suuri kehon kestää.
Tätä kaulaa venyttävää voimaa ei mitata eikä sille ole eurooppalaisissa vaatimuksissa mitään arvoa. Ainoastaan ruotsalaisessa T-hyväksymisessä kaulaa venyttävä voima mitataan. Se ei saa ylittää 20 g:n (9,8 m/s
kiihtyvyyttä. Tämä vaatimus on aiheuttanut sen, että yksikään kasvot eteenpäin kiinnitetty istuin ei ole toistaiseksi läpäissyt T-hyväksymistä. Selkä ajosuuntaan ollessaan lapsen pää tuetaan selkänojalla, eikä kaulaan synny liiallista rasitusta. Tämä teoria hyväksytään ympäri maailmaa, mutta vain alle 13-kiloisilla lapsille, jotka matkustavat kaikkialla vauvojen turvakaukaloissa selkä ajosuuntaan. Kaularakenne ei kuitenkaan välttämättä kestä kolarivoimia senkään jälkeen, kun lapsen paino ylittää 13 kg. Siksi lasta tulisi kuljettaa selkä ajosuuntaan niin pitkään kuin se on mahdollista. Pohjolassa valtaosa istuimista onkin juuri tällaisia.
Isompia lapsia kuljetetaan lähinnä Pohjoismaissa, Kanadassa ja USA:ssa sekä jonkun verran myös Englannissa (Volvosta ja Saabista johtuen) selkä ajosuuntaan. Tämä johtuu kahdesta seikasta: Pohjoismaissa (ja osin Englannissakin) turvallisuus ja siten myös lasten turvallisuus asetetaan korkeammalle tasolle kuin muualla. Lisäksi asiassa saattaa vaikuttaa myös se, että sekä teoria että käytäntö on kehitetty "pienehkössä maassa". Selkä ajosuuntaan kiinnitettävät turvaistuimet aiheuttavat myös jonkun verran enemmän vaivannäköä käyttäjilleen ja autojen suunnittelijoille, paria poikkeusta lukuunottamatta autotehtaat eivät ole vaivautuneet.