Turhautuminen ADHD-lapsen koulunkäyntiin

Miten te muut, joiden lapsella keskittymisvaikeuksia, jaksatte lapsen koulunkäynnin suhteen? Meillä 8-v tyttö, joka juuri ollut neurologilla ja neuropsykologisissa testeissä (yksityisellä puolella), mutta vastauksia emme ole vielä saaneet. Eniten pelkään, että mitäs jos diagnoosia ei tulekaan, eikä saada lääkkeitä? Tää meidän arki on jo aivan toivotonta, ja joka kerta kun esim on matikan koe, mulla meinaa oma pää posahtaa harjoittelussa, kun en saa mitään yhteyttä tytön aivoihin.

Esim. jos on sanallinen tehtävä: Kuusi kynttilää jaetaan kahteen pöytään. Montako kynttilää yhteen pöytään tulee? Niin sitten yritän kerrata tehtävää lapselle: kuinka moneen pöytään kynttilät piti jakaa? Niin hän ei edes tajua milloin kerrataan tehtävänantoa, ja milloin pitää laskea, vaan heittelee lukuja päästään. Viisi? Neljä? Kerran isä sanoi, että nyt sinä et keskity, ja lapsi vastasi : kymmenen. Tämä oli just hyvä esimerkki, siis just tyypillistä häntä.

Mua niin harmittaa, kun en pysty pitämään sisälläni sitä turhautumista, olen varma, että tuhoan lapsen itsetunnon. Lisäksi harmittaa todella kovin pikkusiskon puolesta, joka on täysin paitsiossa.

En usko, että kyse on kyvyttömyydestä oppia matematiikkaa, koska toisina päivinä sujuu aivan eri tavalla. Aivan kuin eri lapsi olisi kyseessä. Toisinaan ei tule MITÄÄN, siis todellakaan. Aivot on totaalijumissa.

Tyttö soittelee 1,5 km kotimatkalta neljä kertaa mulle, vaikka on sovittu noin sata kertaa, että puhelin on vain hätätapauksia varten. Joskus soittelee koko puhelimen yhteystietolistan läpi koulumatkalla (kyllä todellakin ollaan kielletty). Välillä häviää kaverin (josta me vanhemmat emme edes tiedä missä asuu, eikä ole vanhempien yhteystietoja) luokse suoraan iltiksestä, vaikka tietää hyvin, ettei ole lupaa. Tänään palasi 5 min käveltyään TAKAISIN kotiin koulumatkalta, kun hokas että on sittenkin pissahätä (olin just kysynyt sitä ennen kuin lähti, ei ollut hätä). No totta kai 10 min lisää matkaan tarkoittaa että myöhästyi.

Pölöttää koko ajan itsekseen kun on yksin omassa huoneessa, iltaisin sängyssä kuiskii itsekseen n. 15 min, siis yksin! Läksytehtäviä tehdessä valuu koko ajan tuolilta alas, tai lattialla esim keinuu selällään kuin vauva.

Tyttö ei ole mikään uhmakas, vaan ihan höntti tonttu, en usko että tietoisesti tekee tuhmasti. Ja koulun suhteen todella ahkera, yrittämisen puutteesta ei ole kyse.

Ihan oikeasti mua niin stressaa. Sanokaa, että saamme apua. Miten te muut jaksatte?

 

Toivon todella että saatte apua. Jo ihan lapsen itsetunnon kehityksen vuoksi. Meillä poika 10v on nyt ADHD lääkityksellä ollut vajaan vuoden ja voi kyllä se on auttanut. Vaikka sellainen yleishärö on silti mutta paljon lievempi nyt kuin saa hoitoa. Tsemppiä! Ja kärsivällisyyttä.

 

Toivon todella että saatte apua. Jo ihan lapsen itsetunnon kehityksen vuoksi. Meillä poika 10v on nyt ADHD lääkityksellä ollut vajaan vuoden ja voi kyllä se on auttanut. Vaikka sellainen yleishärö on silti mutta paljon lievempi nyt kuin saa hoitoa. Tsemppiä! Ja kärsivällisyyttä.

Kiitos!

 

Kuulostipa aika paljon meidän 9v tytöltä! ADHD epäilyjä ei meidän tytöllä ole, psykologi ja neurologi aika ymmällään, kun tytön oireet ei oikein sovi mihinkään!! Tarkemmat tutkimukset alkamassa....
Juurikin tuollaista "epätasaisuutta" suorituksissa koulussa, yhtenä päivänä ei mitään hajua matikan laskuista tai enkun sanoista, toisena osaa kaikki kotitwhtävät ihan ittekseen.
Pääsääntöisesti vaatii tosi paljon aikuisen tukea tekemisiin, yksinoloa alkanut vasta nyt kolmosluokalal harjoittelemaan. J. Puhelin soi meilläkin työpäivän aikana....
Enkun sanoja luettiin sanakokeeseen tosi paljon ja osasi ne kotona, sanakokeeseen pari sanaa muisti oikein.
Tuo muukin huolettaa ja surettaa, että itellä joskus vaan menee hermo läksyjä tehdessä....ja se, miten se vaikuttaa tytön itsetuntoon.
Ja muista sisaruksista myös samanlaiset fiilikset ap:n kanssa....väkisin muut jää vähemmälle huomiolle, kun yksi vie niin kamalan paljon vanhempien aikaa ja voimavaroja.

Mä toivon todella, että tutkimuksissa jotain selviää ja tyttö sais apua! Ja koko perheen elämä helpottuisi!!

 

Kuulostipa aika paljon meidän 9v tytöltä! ADHD epäilyjä ei meidän tytöllä ole, psykologi ja neurologi aika ymmällään, kun tytön oireet ei oikein sovi mihinkään!! Tarkemmat tutkimukset alkamassa....
Juurikin tuollaista "epätasaisuutta" suorituksissa koulussa, yhtenä päivänä ei mitään hajua matikan laskuista tai enkun sanoista, toisena osaa kaikki kotitwhtävät ihan ittekseen.
Pääsääntöisesti vaatii tosi paljon aikuisen tukea tekemisiin, yksinoloa alkanut vasta nyt kolmosluokalal harjoittelemaan. J. Puhelin soi meilläkin työpäivän aikana....
Enkun sanoja luettiin sanakokeeseen tosi paljon ja osasi ne kotona, sanakokeeseen pari sanaa muisti oikein.
Tuo muukin huolettaa ja surettaa, että itellä joskus vaan menee hermo läksyjä tehdessä....ja se, miten se vaikuttaa tytön itsetuntoon.
Ja muista sisaruksista myös samanlaiset fiilikset ap:n kanssa....väkisin muut jää vähemmälle huomiolle, kun yksi vie niin kamalan paljon vanhempien aikaa ja voimavaroja.

Mä toivon todella, että tutkimuksissa jotain selviää ja tyttö sais apua! Ja koko perheen elämä helpottuisi!!

Ovatko perustelleet, miksi oireet eivät sovi ADHD:seen tai mihinkään?

Itse epäilin ensin vain ADD:tä meidän tytöllä (sitähän voi olla vaikea huomata), mutta tässä tutkimusten aikana, viimeisen kuukauden aikana, olen tajunnut, että itse asiassa kyllä hän koko ajan liikkuu tai pitää ääntä. Hän vaan 99 % ajasta ei häiritse ketään, niin ei sitä huomaakaan, tai ei kiinnitä huomiota kun on tottunut. Koulussa ei häiritse koskaan, ja jännittäviin tilanteisiin / uusiin ihmisiin reagoi jäätymällä, eli on hyvinkin hiljainen ja passiivinen. Pikkulapsena hän oli aivan täydellinen täystuho ja 100 % vahdittava, erittäin vilkas, mutta jälleen esim kylässä jäätyi ja oli hiljaa eikä tehnyt mitään, kukaan ei uskonut kun sanoimme että hän on erittäin vilkas.

Kun luemme esim satua, hän on täysin omissa maailmoissaan välillä, esim alkaa yhtäkkiä kesken kaiken puhua jostain viime kesän mökkireissusta tai kaverin lelusta.

Iltatoimilla toiminta keskeytyy koko ajan, jos en vahtisi vieressä ja koko ajan ohjaisi (ja todellakin tarkoitan jatkuvasti) oikeaan suuntaan, niin hammaspesuun ja suihkuun menisi vähintään tunti.

Hän ei osaa ollenkaan arvioida aikaa, eikä tunne mitään kiireen tunnetta, vaikka pää punaisena jo karjuisin että nyt kouluun.

Eikä osaa arvioida, mikä on pikkujuttu ja mikä huono huono juttu. Välillä saa ihan hirveät hepulit jos on vaikka vahingossa jättänyt pipon kouluun ja itkee sitä vartin putkeen mulle puhelimessa ja pyytelee anteeksi, välillä ei ollenkaan tajua, miksi äiti ja isä on vihaisia kun ei ilmestynyt kotiin (kaiken lisäksi ne kaverit asuu autotien toisella puolella, koulumatkaan ei kuulu yhtään autotien ylitystä, joten hänellä ei ole rutiinia siihen).

Kiitos paljon kun olette vastailleet! Vaikka ei oo kiva että kenelläkään lapsella on vaikeuksia, niin on kiva tietää ettei paini yksin ongelmien kanssa.

 

Ja se piti vielä sanoa että kun negatiivista palautetta tulee väkisinkin vähän väliä niin muistaa aina kehua jos on vähänkin tehnyt oikein. Säännölisyys elämässä on yksi mikä auttaa. Ei paljon saisi poiketa rutiineista koska pakka menee niin helposti sekaisin lapsella. Ja selkeät rajat. Vaikka on toki ns. normaalillakin lapsella oltava mutta ADHD lapsella erityisesti.

ADHD pojan äiti

 

Mulla on 8v ADHD lapsi ja lääkityksen myötä kouluun on saatu ote ja kotonakin helpompaa. Syö siis vain kouluaamuina lääkkeensä. Mutta se tasoittaa kokopäivän kun se hirveä kaaos päässä ei pääse valloilleen ollenkaan. Kotona on tukikuvat ja puhelimessa hälyt pukemista+kouluunlähtöä varten. Tarvitsee paljon tukea ja ohjausta toimiakseen siten kun pitäs. Rutiinit ovat tarkat arjessa ja hankalaa suhtautua muutoksiin. Haluaa tietää tulevan ja mitä tulee tapahtumaan. Koulussa pärjää hyvin nyt kun kykenee opiskelemaan. Matikka on vahva, lukemaan oppiminen oli tuskaa ja käsinkirjoitus edelleen tosi vaikeaa. Koneella kirjoittaa hyvin. Itse olen todella rauhallinen joten mallista ei ainakaan ole kiinni se että poika on kun sähköjänis ja on sitä aina ollut jo syntyjään. Paljon positiivista palautetta aina kun edes hitunen menee oikein. Tällainen lapsi saa ja kohtaa paljon negatiivista joten itsetunto helposti kärsii. Meistäkin ap tutkimus ja ihmettelyvaiheessa tuntu että mistään ei tuu mitään ja mikä tuota lasta vaivaa ja miten sen kanssa pitäs tehä. Kunnes tutkimusten, diagnoosin ja sopivien tukimuotojen avulla alko hahmottua. Viimekeväänä sai diagnoosin 7v ihmettelyn jälkeen ja ekaluokan oltua hullunmyllyä' kaikista tukikeinoista huolimatta.

 

Tämmöisenkin asian kuulin ADHD-liiton kurssilla että ADHD-lapsella joissain asioissa aivojen kehitys on 2v jäljessä omaa ikäänsä. Mikä tekee sen että on vaikeuksia esim ajanhahmotuksessa yms. Eli ei voi ajatella lasta aivan ikäisenään jokasuhteessa. Toki ikä auttaa ja muuttaa asioita.

 

Uskokaa et kaikki pääsee lopulta koulusta läpi. Mun tytölle tehtiin niin kauan samoja kokeita että se pääsi läpi. se vastaili että liian vaikeeta tee helpompia kokeita ja jotain vaan mitä päähän tuli. Lukeminen kokeisiin oli aina pelkkää ulkoa lukemista. Mä oon 100 % varma ettei se tajunnut yhtään mitä se luki ja kun se luki niin joinain päivinä se itki ja raivos tauotta jos tekstiä oli liian paljon. Vaikka sillä oli merkitty ne kohdat mitä pitää lukea niin se luki kaiken ja yritti opetella ulkoa. Sillä menee edelleen toisesta korvasta ulos jos sille jotain selittää jos se kestää yhtään kauemmin. Se on oikeesti enemmän apina kun ihminen mut ollaan totuttu siihen sen hyppimiseen ja räkättämiseen ja niihin ääniin joita se aina välillä pitää. Mun mielestä lääkitykset on ihan roskaa ja ne muuttaa persoonaa oudoks.

 

Uskokaa et kaikki pääsee lopulta koulusta läpi. Mun tytölle tehtiin niin kauan samoja kokeita että se pääsi läpi. se vastaili että liian vaikeeta tee helpompia kokeita ja jotain vaan mitä päähän tuli. Lukeminen kokeisiin oli aina pelkkää ulkoa lukemista. Mä oon 100 % varma ettei se tajunnut yhtään mitä se luki ja kun se luki niin joinain päivinä se itki ja raivos tauotta jos tekstiä oli liian paljon. Vaikka sillä oli merkitty ne kohdat mitä pitää lukea niin se luki kaiken ja yritti opetella ulkoa. Sillä menee edelleen toisesta korvasta ulos jos sille jotain selittää jos se kestää yhtään kauemmin. Se on oikeesti enemmän apina kun ihminen mut ollaan totuttu siihen sen hyppimiseen ja räkättämiseen ja niihin ääniin joita se aina välillä pitää. Mun mielestä lääkitykset on ihan roskaa ja ne muuttaa persoonaa oudoks.

No sekö se on tarkoituksen mukaista että koulu mennään rimaa hipoen ja alta vaikka lapsella olisi älyä kyllä muttei kykyä opiskella? Hukkaan vaan taidot ja väkisin läpi. Meillä lapsikin oli todella turhautunut siihen että kaikki energia menee selviämiseen. EI lääke vaikuta tuon persoonallisuuteen. Se vain poistaa ne miljoona muurahaista pöksystä ja karusellin päästä. Se on tutkittu että lääke laittaa aivot toimimaan normaalisti mitä ne eivät ADHD-lapsella ole.

 

Kiitos sullekin termospullo!

Vierailijalle: No jos kyse olisikin pelkästään koulutuloksista, mutta ei ole. Kaikista raskainta on, kun tuntuu, ettei ole omaan lapseen ollenkaan yhteyttä, kun sillä päässä surisee. Mä puhun ja se vastaa puhumalla aivan eri asiasta. Tai mä puhun ja se lausuu runoa. Tilanne on tyystin erilainen toisen, nuoremman lapseni kanssa, jonka kanssa voin keskustella asioista.

Ja lisäksi olen sitä mieltä, että eri päivien/hetkien vaihteleva suoritustaso osoittaa, ettei lapsella ole tällä hetkellä kuin pieni osa potentiaalistaan käytössä. Mielestäni olisi väärin, jos en yrittäisi auttaa häntä.

Elämässä vaaditaan aika paljon muutakin kuin koulutaitoja. Ei tällainen ihminen opi ilman apua hoitamaan asioitaan itsenäisesti, hankkimaan myöhemmin työpaikkaa ja pitämään sitä. Kaikissa näissä asioissa vaaditaan toiminnanohjauskykyä, suunnittelukykyä, ajan hahmotusta, jne. Tytön huonekin on kuin kaatopaikka ilman vanhempien apua.

 

Ovatko perustelleet, miksi oireet eivät sovi ADHD:seen tai mihinkään?

Itse epäilin ensin vain ADD:tä meidän tytöllä (sitähän voi olla vaikea huomata), mutta tässä tutkimusten aikana, viimeisen kuukauden aikana, olen tajunnut, että itse asiassa kyllä hän koko ajan liikkuu tai pitää ääntä. Hän vaan 99 % ajasta ei häiritse ketään, niin ei sitä huomaakaan, tai ei kiinnitä huomiota kun on tottunut. Koulussa ei häiritse koskaan, ja jännittäviin tilanteisiin / uusiin ihmisiin reagoi jäätymällä, eli on hyvinkin hiljainen ja passiivinen. Pikkulapsena hän oli aivan täydellinen täystuho ja 100 % vahdittava, erittäin vilkas, mutta jälleen esim kylässä jäätyi ja oli hiljaa eikä tehnyt mitään, kukaan ei uskonut kun sanoimme että hän on erittäin vilkas.

Kun luemme esim satua, hän on täysin omissa maailmoissaan välillä, esim alkaa yhtäkkiä kesken kaiken puhua jostain viime kesän mökkireissusta tai kaverin lelusta.

Iltatoimilla toiminta keskeytyy koko ajan, jos en vahtisi vieressä ja koko ajan ohjaisi (ja todellakin tarkoitan jatkuvasti) oikeaan suuntaan, niin hammaspesuun ja suihkuun menisi vähintään tunti.

Hän ei osaa ollenkaan arvioida aikaa, eikä tunne mitään kiireen tunnetta, vaikka pää punaisena jo karjuisin että nyt kouluun.

Eikä osaa arvioida, mikä on pikkujuttu ja mikä huono huono juttu. Välillä saa ihan hirveät hepulit jos on vaikka vahingossa jättänyt pipon kouluun ja itkee sitä vartin putkeen mulle puhelimessa ja pyytelee anteeksi, välillä ei ollenkaan tajua, miksi äiti ja isä on vihaisia kun ei ilmestynyt kotiin (kaiken lisäksi ne kaverit asuu autotien toisella puolella, koulumatkaan ei kuulu yhtään autotien ylitystä, joten hänellä ei ole rutiinia siihen).

Kiitos paljon kun olette vastailleet! Vaikka ei oo kiva että kenelläkään lapsella on vaikeuksia, niin on kiva tietää ettei paini yksin ongelmien kanssa.

Hmmm...paljon kyllä samankuuloisia oireita meidänkin tytöllä...ajantaju hyvin heikko, ei osaa vielä kelloa tai ei osaa hahmottaa kuinka kauan on vaikka tunti....aamuisin ei osaa lähteä yksin kouluun ( meillä on sellaiset työt, että aina jompikumpi vanhempi on ainakin osan aamusta kotona, eli hoputtaa pukemisesta,msyömiset, ym., max. puoli tuntia on yksin kotona ennen kouluunlähtöä ja aikuinen soittaa kun pitää lähteä).
Koskaan ei ole ollut mikään "häslä", ei mikään juoksentelija tai pienempänäkään mitenkään erityisen vahdittava. Tekee kyllä hommat vauhdilla ja esim. Piirtämisessä tai kirjoituksessa jälki ky llä on sen mukaista. On vähän sellainen "norsu posliinikaupassa", maitolasi kaatuu, ruokaa tippuu.
Jaksaa keskittyä kotona ja koulussa, esim. Lukee kirjaa pitkiäkin aikoja.
Vieraisiin juttuihin suhtautuu erittäin varautuneesti.

Itse en koskaan ole osannut ADHD:ta ajatella, ennemminkin asperger tms. Psykologi ja erinäiset terapeutit ovat myös assin kannalla, toisaalta on paljon juttuja, jotka ei assiin sovi.
Joku tuolla kirjoitti, että ADHD lapsilla kehitys olis pari vuotta jäljessä, meidän tyttö todettiin laajoissa psyk.testeissä nyt 9v olevan n.7v tasolla....
Psykologi ei tietenkään anna mitään diagnoosia, johtuuko sit siitä, että ei uskalla sanoa mitään. Mutta hän sanoi, että ei oireet oikein selkeästi viittaa mihinkään ja neurologikin ihmeissään, kun on niin paljon erilaista oireilua ja esim.koulussa ongelmat erilaisia kuin kotona ja toisaalta koulun kertoma ja psyk,testit isossa ristiriidassa.
Sosiaaliset suhteet on meidän tytöllä myös erittäin haastavia, omanikäinen kavereita ei juurikaan ole

Mutta tosiaan nyt toivottavasti lähiaikoina olis alkamassa neuropsykologiset laajemmat tutkimukset ja kyllä toivoisin, että joku "syy", diagnoosi löytyisi. Olisi ehkä helpompi ymmärtää lapsen käytöstä ja isovanhemmille ym.myös voisi sukulaisille ja tutuillekin sanoa jonkun syyn tytön välillä omituiseen käytökseen.

 

No sekö se on tarkoituksen mukaista että koulu mennään rimaa hipoen ja alta vaikka lapsella olisi älyä kyllä muttei kykyä opiskella? Hukkaan vaan taidot ja väkisin läpi. Meillä lapsikin oli todella turhautunut siihen että kaikki energia menee selviämiseen. EI lääke vaikuta tuon persoonallisuuteen. Se vain poistaa ne miljoona muurahaista pöksystä ja karusellin päästä. Se on tutkittu että lääke laittaa aivot toimimaan normaalisti mitä ne eivät ADHD-lapsella ole.

Kyllä ne lääkkeet vaan vaikuttaa moneen asiaan. Menee terveys ja muuttuu luonne ihan oudoksi. Mä annan mieluummin lasteni olla sellasia kun ne on vaikka se oliskin joillekin ihmisille pikkasen raskasta.

 

Kiitos sullekin termospullo!

Vierailijalle: No jos kyse olisikin pelkästään koulutuloksista, mutta ei ole. Kaikista raskainta on, kun tuntuu, ettei ole omaan lapseen ollenkaan yhteyttä, kun sillä päässä surisee. Mä puhun ja se vastaa puhumalla aivan eri asiasta. Tai mä puhun ja se lausuu runoa. Tilanne on tyystin erilainen toisen, nuoremman lapseni kanssa, jonka kanssa voin keskustella asioista.

Ja lisäksi olen sitä mieltä, että eri päivien/hetkien vaihteleva suoritustaso osoittaa, ettei lapsella ole tällä hetkellä kuin pieni osa potentiaalistaan käytössä. Mielestäni olisi väärin, jos en yrittäisi auttaa häntä.

Elämässä vaaditaan aika paljon muutakin kuin koulutaitoja. Ei tällainen ihminen opi ilman apua hoitamaan asioitaan itsenäisesti, hankkimaan myöhemmin työpaikkaa ja pitämään sitä. Kaikissa näissä asioissa vaaditaan toiminnanohjauskykyä, suunnittelukykyä, ajan hahmotusta, jne. Tytön huonekin on kuin kaatopaikka ilman vanhempien apua.

Toi on ihan tavallista että huoneet on tosi sekaisin ja mitään ei meinaa löytyä. Me ollaan aina eletty sekavassa ja sotkusessa kämpässä joka sitten siivotaan porukalla kun pinna alkaa loppua vähän kaikilla kun ei löydä omia tavaroitaan. Sen jälkeen se alkaa taas menemään kohti sotkua mut on ainakin jonkun aikaa vähän siistimpi.

 

Meillä ekaluokkalainen adhd-tyttö. Loppuvuodesta syntynyt, joten eroa esim helmikuussa syntyneeseen on jonkin verran, mutta pärjää koulussa taas montaa ikätoveriaan paremmin. Näissä diagnooseissa kirjo on iso, eli toinen pärjää, toinen ei. Meille taas neurolta ja psykiatrialta ovat painottaneet sitä, ettei missään tapauksessa add/adhd-lapset ole jälkeenjääneitä, vaan se johtuu jostain muusta vammasta, jos ei yllä ikätovereitten tasoon yleisellä vaaditulla tasolla. Eri asioissa on isoja eroja ihan terveilläkin lapsilla!

Kokeista on tullut täysiä tai melkein täysiä pisteitä. Meillä suurin ongelma on aloitekyvyn puute ja impulsiivisuus. Tyttö on yltiösosiaalinen, mutta oudoissa tilanteissa ja muutosten sattuessa tosi kova jumittaja. Kaikkeen sopeutumiseen menee aikaa ja kauan. Yksin ei osaa aamuisin lähteä, unohtuu leikkimään joka välissä, vaikka puhelin hälyttäisikin. Onneksi työnantajat on joustaneet.

Meilläkin on välillä hyviä ja huonoja kausia, yhtenä viikkona kaiki sujuu kuin tanssi ja seuraavalla taas ei saa edes vaatteita päälle, jos ei vieressä opasta. Välillä pienikin pettymys tuo tosi pitkän itkun ja usein tulee koulusta viestiä, että kavereiden kanssa tulee hankauksia tytön omalaatuisuuden takia. On kuitenkin paljon kavereita.
Lukemisessa/kirjoituksessa on tosi taitava, matematiikassa myös, jos saa tehdä tehtävät rauhassa. On yleensä kirjastossa matikan tunnit ja tekee siellä tehtävät hyvin avustajan annettua alkusysäyksen.

Puhelimen kanssa oli aluaikoina myös hankaluutta, meidän ratkaisu oli ottaa puhelimesta kaikki muut numerot pois, paitsi äiti, isä ja mummu. Yksin höpöttelyyn ja muuhun ei- toivottuun käytökseen on ollut apuna ihan keskustelu, eli on kerrottu, että se on vähän hassua käytöstä, ettei niin yleensä tehdä ja joku voi nauraa ja pitää sitä outona. Pissallakäynneistä jne meillä ei edes keskustella, siellä vessassa käydään ennen lähtöä ja sillä hyvä. Jos menee jonnekin luvatta tai ei vastaa puhelimeen jne, seuraa rangaistus. Yleensä arestia tai karkkipäivä pois tai telkku/tietokonekielto pari päivää. Tehoaa. Adhd/Add- lapsi tajuaa yleensä oikean ja väärän eron. Kuri ja johdonmukaisuus on iso apu ja meidän ihana, kokenut lastenlääkärikin painotti, kuinka paljon meillä on tehty jo oikein ennen diagnoosiakin, nyt on siksi tietyllä lailla helpompaa. Hyvästä käytöksestä rasti kalenteriin päivän kohdalle, kymmenestä rastista joku kiva ylläri, esim uusi dvd tai uimahallireissu tai käydään kahvilassa jätskillä jne.

Säännöt, säännöllisyys, johdonmukaisuus ja palkkio. Halaus ja huumori, niillä pääsee pitkälle! Muistakaa, ettei se lapsi tee ilkeyttään (kaikkea) sähläystä .

 

Minä olen myös sitä mieltä, että antaa lapsen olla sellainen kuin on. Älkää alkako lääkecocktaileilla lasten aivoja pilaamaan. Kannattaa tutkia ADHD-lääkkeitten vaikuttavat ainesosat, on meinaan täysin sama kuin antaisi puhdasta huumetta lapselle!.. Enpä sano enempää...

 

Kyseessä ei välttämättä ole adhd, vaan kuulostaa enemmän hahmotushäiriöltä. Silloin tietyt asiat matematiikassa ovat vaikeita oppia, samoin kellon käyttö jne. Tuolilta valuminen viittaa syvätuntoaistin (proprioseptiivien aistin) toiminnan häiriöön, joka voi viitata esim.si häiriöön tai esiintyä yksin motoriikkaan liittyvänä vaikeutena. Toimintaterapeutti voi tutkia hahmotuksen osuuden asiaan.