Turhauttavaa keskustella

[ap]

miehen kanssa asioista, kun hän on jo päättänyt, mitä mieltä minä olen. Aina sama jankutus, aina. Keskustelut, koski se mitä tahansa, menee aina saman kaavan mukaan, eli ei mitenkään, kun ensimmäisen lauseen jälkeen alkaa se sama fraasi.

Tässä talossa on nyt mököttämiset mökötetty. Nostan kissan pöydälle tästä lähtien heti, kun tilanne on päällä. Jos toi helvetin saman levyn soittaminen loppuis vihdoin ja viimein ja saatais nää helvetin asiat joskus käsiteltyäkin. Meidän suhteessa on lähes jokainen riita haudattu mykkäkoulun alle. Asioita ei ole koskaan selvitetty.

Lasinen, rikkinäinen lapsuus. Sieltä saatanasta tuokin käyttäytymismalli tulee. "Ei mun sanoilla oo mitään merkitystä", "Ei mun teoilla oo mitään merkitystä". Niin, hän oppi nuo asiat jo lapsena ja nyt toistelee niitä mulle ja multa alkaa päreet pikkuhiljaa palaa!

On turha varmaan sanoa, että keskustelu ei auta

 

[ap]

Meillä tilanteet menee aina niin, että joko asiat lakaistaa maton alle ja mökötetään, tai sitten mies suuttuu silmittömästi ja mä alan pelätä, kiitos oman lapsuuteni. Älkää ihmiset jääkö niihin suvun kirouksiin kiinni. Valitkaa kumppaninne aivan toisin, kuin mitä haluaisitte.

 

[ap]

Täytyy toivoa, että asian heti puheeksi ottamisesta ei synny sellaista riitaa jota pelkäänkin eli riehumista, tavaroiden hajottamista tai jotain vielä pahempaa. Joskus aikoinaan (suhteen alussa) hän saattoi suuttuessaan laittaa kaiken halki poikki ja pinoon. Hän ei ole toiminut näin sen alun jälkeen ja siitä on jo melkoisesti aikaa. Mutta se että kohtaan hänet riidan merkissä heti siinä tilanteessa kun tunteet nousee pintaan, saattaako se syötä tuon miehen käyttäytymään vaarallisesti?

 

[ap]

Tämä keskustelu on aivan samanlainen, kuin silloin kun yritän kertoa miehelle jotain Mikä hitto mussa on vikana! No joo, sepä se, kasvatus.

 

[LisaMarie]

Koittakaa avata keskustelu niin, että sovitte kummankin aloittavan lauseet "minusta tuntuu että..." ja keskitytte siihen, että vaikka se toinen sanoisi mitä, se nyt tosiaan kertoo miltä hänestä tuntuu, eikä väitäkkään että asia on totta.
Mikään ei ole niin vaikeaa kun kommunikoinnin opettelu, ei vaikka siihen olisi saanu jonkunlaista opastusta.
Al-anon ja AAL ryhmät auttavat vaikka ei olisi alkoholistiperheestä, jos ongelma on kyvyttömyys kommunikoida ja läheisriippuvuus, se että pysritään olettamaan ja arvaamaan mitä toinen tahtoo ja eletään sen mukaan ja sitten suututaan kun toinen ei tahtonukkaan sitä mitä mä luulin ja sitten saadaankin jo pystyyn kaaos.
Puolison valitseminen toisin on kovin vaikeaa, kun me tunne-elämältä läheisriippuvuuden vaurioittamat ihmiset veretään magneetin tavoin toisiamme puoleensa ja toisaalta hylitään ns. normaaleja, mitä ikinä se onkin. Ainoa keino on, että joku jossain vaiheessa tajuaa tietoisesti katkaista tuon kierteen, muuten se jatku sukupolvelta toiselle.