tupakointi..

sellaista vain ajattelin kysäistä, että kuinka moni teistä raskaana olevista tupakoi? jos niin kuinka paljon? ja erittäin hyviä vinkkejä otetaan lopettamisesta vastaan.
itse en vielä kokonaan ole pystynyt lopettamaan, vaikka vähentänyt olen runsaasti, mikä harmittaa todella.. mutta se tuntuu vain välillä olevan niin vaikeaa.. :headwall:
kiitoksia etukäteen!
 
Mä en ole raskaana,mutta silloin,kun olin niin en päässyt kokonaan eroon tupakasta.Olin välillä useita päiviä polttamatta,mutta sitten taas sorruin. :| Poltin ehkä 5 tupakkaa per päivä.

Mä sain tosi hyvää henkistä tukea mun neuvolatädiltä.Se jaksoi aina kannustaa mua eikä syyllistänyt lainkaan,niinkuin jotkut tuntuvat tekevän.Mä ainakin olisin luovuttanut silloin,kun joku olisi alkanut vain saarnaamaan tupakan vaaroista.Ihankuin sitä ei itse tietäis... :kieh:
Se on tosi vaikeaa!!Hermoilee vielä siihen päälle vauvan vointia ja jos itse vielä voi jotenkin kurjasti,niin johan tekee taas röökiä mieli.En voi muuta sanoa kuin koeta päivä kerrallaan,ehkä jopa tunti kerrallaan.Ajattelet niin,että kun tekee mieli tupakkia,että tämän jätän nyt polttamatta mutta sallin itselleni ehkä sen seuraavan.

Tsemppiä!!
 
Hmph. Minä poltin siihen päivään asti kunnes raskaustestiin ilmestyi positiivinen tulos, sen jälkeen tupakat roskiin eikä mieli ole edes tehnyt. Se oli vaan niin ilmiselvä juttu mulle, että jos raskaaksi tulee niin tupakan poltto loppuu. :p
 
mulla on kanssa ollut tuo sama, noin 5 röökiä menee päivässä ja aina sen tupakan jälkeen tulee huono omatunto. Alkuraskaudessa ei tehnyt juuri ollenkaan mieli, mutta nyt taas alkanu vähän enemmän. Nyt mennään rv 14+2.
meilläkään neuvolassa ei syyllistetä vaan täti sanoi että varmasti itsekkin tiedän jo hyvin että mitä haittoja siitä on. kuten sanoit, Dumb, syyllistämisestä ei ole hyötyä.. :)
 
mä en ole raskaana, mutta olin poika nyt 5,5kk. Minä poltin osan raskaudesta varmaan n. puolet olin välillä viikon, parikin polttamatta ja sitten taas, kylläkin määrä oli vähäinen, koko raskaus oli sitä, että syytti tavallaan itseään, että on huono ihmine, mutta en usko, että sekään on hyväksi jos kokoajan stressaa sitä asiaa, ei se stressikään hyvää sikiölle tee. Nyt myös imetysajan olen kamppailua tupakoinnista käynyt välillä polttamatta ja välillä polttaen, kuitenkin olen yrittänyt pitää mahd. pitkää väliä tupakoinnin ja imettämisen välillä. Ja kaikesta huolimatta minulla on TERVE ja suht helppo lapsi :) :) :) :)
 
Anteeks..tarkoitus ei ole v****illa tai mitään semmoista, mutta en vaan voi käsittää, miksi joku polttaa odotusaikana. Oikein selkäpiitä karmii, jos tämmöisen tapauksen satun näkemään. :(

Mä poltin aika monta vuotta (eli kokemusta riippuvuudesta on), ennen ku tulin raskaaksi ja heti, ku sain tietää olevani raskaana tupakointi loppui kuin seinään. Eikä ees tehnyt tiukkaa, sillä aina kun tupakka kummitteli mielessä, niin ajatteli vaan sitä pikkuista vauvaa siellä massussa. Tupakanhimo meni ohi, kun sitä ajatteli ja kun tiesi ne haitat joita vauvalle koituu. Mun mielestä tupakoinnin lopettaminen ei oo tasan mistään muusta kiinni ku omasta halusta lopettaa, itsekurista ja tahdonvoimasta. Itsestään se on vaan kiinni.

Ei vaan sytytä sitä tupakkaa - niin yksinkertaista se on. Keksi tilalle jotain muuta. Mielummin vaikka syöminen tai liikunta.

VOIMIA LOPETTAMISEEN! |O
 
Esikoisesta lopetin heti kun pissasin positiivisen, eikä tehny yhtään mieli koko raskauden aikana. Kuitenkin pari viikkoa synnytyksen jälkeen tuli "maistettua" taas, ja siitä se sit lähti taas lipsumaan.. Imetyskään ei oikeen onnistunut, ni ei ollut sellasta syyllisyyden tunnetta mitä ajattelin et vois olla. Pari kuukautta myöhemmin pissasin taas epäselvän positiivisen, ja lopetin sit pari päivää myöhemmin kun tuli selvä plussa.. Tässä raskaudessa on tehnyt melkeen koko ajan mieli tupakkaa, mut vielä ainakin oon pystynyt olemaan sortumatta. Viikkoja nyt 39+5, et tuskimpa enää sorrun :) Asiaan varmaan on vaikuttanut kyllä sekin, et mies lopetti ko aloin odottaa esikoista, mut sit tossa välissä sekin alko taas (tai koko ajanhan se on reippaillut "viemään roskia" tms.., mut ei kuitenkaan kotona polttanut) polttamaan kotona ja muutenkin. Tsemiä nyt kuitenkin teille ko haluaa lopettaa!!!!
 
Hei!

En itse polta, enkä osaa ehkä siksi oikeanlaisia vinkkejä antaa, mutta tuli mieleeni, että ainakin se varmaan auttaa, että asiasta on paljon tietoa. Jos polttaisin ja haluaisin lopettaa, etsisin kaiken mahdollisen faktatiedon tupakoinnin vaaroista sikiölle ja palauttelisin niitä mieleeni, kun tupakkaa tekisi mieli.

Esim. neuvolasta saadussa Vau'kirjassa sanotaan mm.näin:
Sikiön veri sitoo kaksi kertaa niin paljon häkään kuin äidin veri. Lisäksi häkä vaikuttaa sikiössä pidempään kuin äidissä. Jos äiti polttaa päivän viimeisen savukkeen ko 23, on häkä poistunut klo 6 seuraavana aamuna. Lapsen elimistöstä häkä ei poistu yhtä nopeasti - sitä on puolet jäljellä seuraavana aamuna. Jos äiti polttaa useita kertoja päivässä, on sikiön veressä koko ajan häkää.

Mitä sikiö tekee, kun äiti tupakoi?
Ultraäänitutkimus näyttää, kuinka sikiö reagoi, kun äiti polttaa savukkeen. Kuvissa näkyy selvästi, kunka lapsi vääntelehtii voimattomana ja epätoivoisena. Lapsen sydän alkaa lyödä nopeammin. Liikkeet vähenevät ja hengitysliikeet muuttuvat. Se voi vääntelehtiä jonkun aikaa, kunnes pysähtyy kokonaan. Tämä saattaa kestää puoli tuntia äidin tupakoinnin jälkeen.


Kirjan artikkeli on aika laaja, enkä viitsi sitä tähän kokonaan kopioida, mutta kehotan tutustumaan.

Toivottavasti tämä ei ollut nyt sitä syyllistämistä ja saarnaamista, mitä ei kaivattu. Uskon, että meillä kaikilla olisi parannettavaa odottajina, eikä siksi ole varaa tuomita toisten tekoja. Mutta minua varmasti ainakin auttaisi kaikkien tupakoinnin vaarojen tunteminen (ja tarvittaessa niiden kertaaminen) lopettamispäätöksessä.

Paljon tsemppiä teille, jotka yritätte lopettaa! Kukaan ei tiedä, miten helppoa tai vaikeata riippuvuudesta eroon pääseminen kullakin yksilöllä on, mutta on hienoa, jos kaikki yrittävät ihan parhaansa!

:heart: piip
 
Alkuperäinen kirjoittaja Iida- maria:
mä en ole raskaana, mutta olin poika nyt 5,5kk. Minä poltin osan raskaudesta varmaan n. puolet olin välillä viikon, parikin polttamatta ja sitten taas, kylläkin määrä oli vähäinen, koko raskaus oli sitä, että syytti tavallaan itseään, että on huono ihmine, mutta en usko, että sekään on hyväksi jos kokoajan stressaa sitä asiaa, ei se stressikään hyvää sikiölle tee. Nyt myös imetysajan olen kamppailua tupakoinnista käynyt välillä polttamatta ja välillä polttaen, kuitenkin olen yrittänyt pitää mahd. pitkää väliä tupakoinnin ja imettämisen välillä. Ja kaikesta huolimatta minulla on TERVE ja suht helppo lapsi :) :) :) :)

Edelleen ihmettelen sitä kun ne jotka ovat raskaana ja polttavat, vetoavat aina siihen samaan älyttömään syyhyn että stressi lopettamisesta on muka haitallisempaa kuin lopettaminen :eek: En ole tyhmempää syytä ikimailmassa kuullut. Stressiä voi potea milloin mistäkin syystä koko raskausajan ja silti tupakointi on haitallisempaa. Itse olen stressannut koko raskaus ajan ihan muista syistä esim. pelosta menettää lapsi, niin tuntuu aika kamalalta että jotkut sitten ehdointahdoin haluavat vauvojaan myrkyttää tupakalla ja vedota STRESSIIN!
Itse olen myös polttanut ennen esikoista ja reippasti ja olin todella pahasti riippuvainen tupakasta enkä ollut pystynyt aikaisemmin millään lopettamaan, mutta lopetin kuin seinään heti kun testi näytti positiivista. Ei tehnyt tuskaa kun tietää tupakoinnin vaarat raskausaikana. Mielestäni se on todella itsekästä vetää raskaus aikana tupakkaa.
Ja siksi toiseksi kun lapsi on vasta 5.5kk niin ei voi TODELLAKAAN sanoa varmaksi ettei tupakoinnista ole ollut sille mitään haittaa. Oppimisvaikeudet ym. muut huomataan joskus vasta kouluiässäkin
 
Minä olen ennen raskautta polttanut aika reilusti, 15-20 tupakkaa/ päivä. Raskauden aikana vähentänyt ihan hyvällä menestyksellä, ja nyt rv 9+4 on ensimmäinen täysin savuton päivä. Tupakanhimo on kamala, mutta eipä kai se lopettaminen muuta vaadi kuin vakaan päätöksen. Minulla ainakin omatunto kolkutti niin pahasti jokaisesta tupakasta, että siinä jo motivaatiota jonkin verran. Ja yritän vain ajatella, että jossain vaiheessa tämä on kuitenkin edessä, miksi siirtää sitä yhtään päivää eteenpäin.
Tuskaista on ja tulee olemaan, mutta yritän vain olla ajattelematta asiaa sen enempää ja keksiä jotain muuta tekemistä tilalle!
Sinänsä lopettamisvinkkejä on vaikea antaa, kun minusta ainoa tapa se tehdä on vain PÄÄTTÄÄ. itse ainakin tiedän, että kun kerran vihdoinkin sain vain päätettyä, niin onnistun siinä myös! Kyllä siitä aina saa jonkinlaista intoa lopettaa, kun lukee miten sikiö kärsii jokaisen tupakan aikana ja sen jälkeenkin, eihän kukaan halua pienen masu-asukkinsa kärsivän, joten tässä tapauksessa on itse kärsittävä, jottei vaavin tarvitse.
Toivottavasti margaretha saat tästä vähän lisää lopettamisintoa, jos kaipaat juttuseuraa niin kerro vain!
 
MLL
Minäkin kannattaisin tota mahdollisimman laajan tiedon hankintaa ja mahdollisista korvaushoidoistakin kannattaisi keskustella esim. neuvolassa tai lääkärissä. Itsekin olen polttanut pienen ikäni, "lapsenteko" projektin takia olen ajoittain vähentänyt ja välillä ollu kokonaan lopettanutkin. Projektin venyessä tuli lipsahdeltua. Nyt kun olen raskaana niin en ole polttanut ja jos tekisikin mieli, niin perustelen asian itselleni niin, etten voi tehdä tupakointi valintaa lapseni puolesta. Tämä on hyvä tilaisuus opetella sitä "uhrautumista" mitä lapsi vaatii äidiltään. Myös tuo vau-kirjan selvitys lapsen vääntelehtimisestä ja sydämmen toiminnan häiriintymisestä vakuutti minut päätöksestäni.

Toivottavasti margaretha löydät oman tapasi lopettaa ja ne mielikuvat jotka pitää sinut savuttomana heikkonakin hetkenä! :hug:
 
Esikoisen aikaan poltin, mutta sain lopetettua kokonaan rv18 laastarien avulla...kyllä, tiedän mitä niistä sanotaan, mutta mielestäni niiden vaikutus sikiöön silti pienempi riski, kuin se, että polttaa tupakkaa, josta saa kaikki mahdolliset myrkyt.

Joka tapauksessa...
Minun ei tarvinnut käyttää niitä kuin 3pv ja niistä tuli tosi huono olo...ystävien tupakanpoltto sai oksennus refleksit toimimaan, jos satuin hengittämään savua. Neljäntenä päivänä en laittanut enään laastaria lainkaan ja olin tosi yllättynyt, ettei minun tehnyt sen pahemmin mieli tupakkaa...tavallista purkkaa sitten jauhoin niinä hetkinä, kun normaalisti olisin himoinnut tupakkaa, eli ruoan tai kahvin jälkeen.
Ja onnistuin olemaan polttamatta.

Ratkesinkin sitten imetyksen epäonnistuessa, mutta lopetin viime uutenavuotena ennen raskaaksi tuloa.

Nuo laastarit oli minulle tehokkain, purkkia joita kokeilin ei ollut mitään hyötyä, sillä niiden välillä ehti aina tulla niin kutsutut nikat ja ajatus pyöri tupakassa...laastaria käyttäessä, himoa ei tullut missään vaiheessa ja pää sai olla vapaa tupakan poltto seremonioista.
 
tästä aiheesta voisi kyllä perustaa jonkinlaisen "tsemppi-ketjun", itselleni ei ainakaan tekisi ollenkaan huonoa lukea muiden tuntemuksista lopettamisen jälkeen/ sen aikana.
Itsellä "mahtavat" 18 täysin savutonta tuntia takana, lukemattomia edessä :)
Päivä kerrallaan, tai tunti kerrallaan, mutta eiköhän se siitä koko ajan helpottamaan rupea!
Odotan jo innolla huomista, kun voin todeta selvinneeni ekasta vuorokaudesta ilman yhtäkään imua :)
Tsemppiä siis muillekin lopettajille!
 
MLL
Temple tsemppiä! :) Huomenna voit sitten ajatella, että selvisit tästäkin päivästä ja mitään kamalaa ei tapahtunut vaikket polttanutkaan :D Kirjastossa on muutes lainattavana rentoutuskasetteja auttamaan eroon tupakasta, kuuntelin yhtä sellaista kerran. Oikeen rentouttavaa ja varmasti hyödyllinen jos useamman kerran kuuntelisi.
 
kiitoksia paljon kaikille vastaajille, oli kiva lukea ihmisten eri näkökulmia.
piip, kiva kun laitoit tuosta vau-kirjasta nuita juttuja, oikein sydän sykähti lukiessani kuinka sikiö kärsii ja vääntelee.. :(
Olemme puhuneet paljon miehen kanssa lopettamisesta ja hänkin on luvannut lopettaa mahdollisimman nopeasti, aina se jotenkin on jäänyt, en ole vielä saanut häntä kunnolla mukaan yhteiseen päätökseen. Helpottaisi tietenkin suuresti kun kukaan tässä huushollissa ei tuolla pihalla kävisi sauhuttelemassa.

Tsemppiä Temple päätökseen, toivottavasti pian minäkin voin kertoa täällä, kuinka olen ollut ilman! :)
 
vaikeuttaa kyllä varmasti lopettamista, jos mies käy sauhuttelemassa vähän väliä, itsekin olen yrittänyt pysytellä tänään vain omissa oloissani, etten esim. päädy samaan seuraan tupakoivien kanssa (herkästi olisi päässyt suustani lause "heitätkö yhden röökin").

Millä viikoilla margaretha? Luulenpa, että siinä vaiheessa, kun oikeasti sisäistää, että masussa on pieni vauvanalku, ja lukee uudestaan ja uudestaan sitä vau-kirjan kammotusta, niin eiköhän se siitä viimeistään lähde :)
Tsemppiä myös sinulle, toivotaan, että saat miehesi mukaan lopettamisaikeissasi, ja muista, älä syyllistä itseäsi liikaa, yritä ajatella asia vauvan kautta. Eihän se itsensä moittiminen mitään hyödytä!
 
Mä haluaisin tulla tsemppaamaan Margarethaa ja Templeä! Lopetin itse plussattuani pikkuhiljaa. Saatoin olla viisikin päivää polttamatta ja sitten poltin yhden tupakan. Viimeinen oli varmaan jossain viikon 9 aikana. Sitten tulin siihen tulokseen että pystyn kyllä olemaan ilmankin. Varsinkin kun ultrassa näki vauvan ja sit mä mietin aina kuinka se kärsii mun tupakoinnista.
Mutta vaikeaa on ollut. Vielä muutama viikko sitten mun on viimeksi tehnyt mieli tupakkaa. Ja nyt olen jo viikoilla 37+. Sortunut en ole kuitenkaan enkä pystyisikään. Nyt vaan täytyy toivoa, että pystyn imetyksenkin jälkeen olemaan polttamatta.
Tsemppiä tosissaan kaikille jotka pohtii lopettamista. Helppoa se ei ole.



:heart:
 
kannattaa kokeilla apuna esi. noita imeskely tapletteja. itse nyt onnistuin lopettamaan ilman mitään, tosin syynä oli oksennustauti yhdistettynä raskauspahoinvointiin, oksensin niin rajusti että 6h aikana paino tippu 2,5kg ja pariin päivään en kunnolla pysyny tolpillani.
KAhden edellisen raskauden aikana en pysytynyt kokonaan lopettamaan, eli päivässä meni max.3 tupakkaa.
JA ei en ole ylpeä siitä että tupakoin raskausaikana.
 

Yhteistyössä