B
been there
Vieras
tuli mieleen AlleyRatin ketjusta oma elämä. mies sanoo että nainen valittaa kaikesta, mutta kun kysytään että mistä, niin kuulema kaikesta. ei siis selvästikään enää tiedetä mitä toinen haluaa ja mistä toinen puhuu ja kumpikaan ei kuuntele toisiaan.
mun mies aiemmin valitti, että mä vaan valitan. olen hullu ja sairas.
kai nyt, mies ei tehnyt mitään, ei käynyt edes töissä. mä hoidin lasten syömiset, pesut, pukemiset, nukuttamiset, leikittämiset, kävin kaupassa, pesin pyykit, hoidin koiran, siivosin kaiken, myös miehen sotkut ja sit vielä luultiin että sängyssäkin jotain jaksaisin ja viitsisin tehdä. kaiken tuon jälkeen olisi vielä pitänyt olla hyvällä tuulella ja kiva vaimo.
meillä meni tosi huonosti, mies valitti jopa siitä että ostin pari perunaa liian vähän, kaapissa ei ole mitään, en osaa hoitaa lapsia ja niin edelleen. samalla valitti jos kauppaan meni yli 15e. ja huom. hänen mielestään hän ei valittanut, minussa oli kuulema vain vikaa ja mun pitäis muuttua. oltiin jo eron partaalla ja mä tunsin olevani umpikujassa. olin masentunut. kotona olin koko ajan varpaillani, milloin mies karjuu missä hänen vaatteensa ovat, paljonko mulla on mennyt rahaa ja ties mitä.
sitten tapahtui perheessä ja suvussa paljon, kuolemaa ynnä muuta. mies alkoi tulla stressistä fyysisesti kipeäksi. mä olin jo aiemmin käynyt puhumassa ja mun olisi miehen mielestä pitänyt jäädä hoitoon koska olin sairas ja hullu. kaikki piti miestä mahdottomana tapauksena, jopa miehen äiti sanoi että poikansa on kävelevä aikapommi. vain mies itse ei tajunnut että hänkin tarvitsee apua. aiemmin niihin pyyntöihin hän vain vittuili ja kaikki muut olivat hänen mielestään valittavia ja sairaita.
yhtäkkiä mies itse tajusi, fyysisten oireisen myötä, että hän tarvitsee apua.
en voi edes sanoin kuvailla, kuinka ihmeellistä se oli. iso helpotus koko perheelle!!! kaikki on sanoneet, että nyt mies on kuin eri ihminen, se mukava ja rauhallinen tyyppi kuin joskus vuosia sitten. arvatkaa mikä helpotus minulle, kaikkien stressaavien vuosien jälkeen. meillä on viime kuukausina mennyt paremmin kuin koskaan ja olen miehellekin sanonut kuinka onnellinen olen, kun olen saanut sen ihmisen takaisin jota rakastan.
halusin vain kertoa että joskus kaikki voi päättyä hyvinkin, vaikka ensin olisi ollut paljon vaikeuksia, masennusta tai muuta vastaavaa.
mun mies aiemmin valitti, että mä vaan valitan. olen hullu ja sairas.
kai nyt, mies ei tehnyt mitään, ei käynyt edes töissä. mä hoidin lasten syömiset, pesut, pukemiset, nukuttamiset, leikittämiset, kävin kaupassa, pesin pyykit, hoidin koiran, siivosin kaiken, myös miehen sotkut ja sit vielä luultiin että sängyssäkin jotain jaksaisin ja viitsisin tehdä. kaiken tuon jälkeen olisi vielä pitänyt olla hyvällä tuulella ja kiva vaimo.
meillä meni tosi huonosti, mies valitti jopa siitä että ostin pari perunaa liian vähän, kaapissa ei ole mitään, en osaa hoitaa lapsia ja niin edelleen. samalla valitti jos kauppaan meni yli 15e. ja huom. hänen mielestään hän ei valittanut, minussa oli kuulema vain vikaa ja mun pitäis muuttua. oltiin jo eron partaalla ja mä tunsin olevani umpikujassa. olin masentunut. kotona olin koko ajan varpaillani, milloin mies karjuu missä hänen vaatteensa ovat, paljonko mulla on mennyt rahaa ja ties mitä.
sitten tapahtui perheessä ja suvussa paljon, kuolemaa ynnä muuta. mies alkoi tulla stressistä fyysisesti kipeäksi. mä olin jo aiemmin käynyt puhumassa ja mun olisi miehen mielestä pitänyt jäädä hoitoon koska olin sairas ja hullu. kaikki piti miestä mahdottomana tapauksena, jopa miehen äiti sanoi että poikansa on kävelevä aikapommi. vain mies itse ei tajunnut että hänkin tarvitsee apua. aiemmin niihin pyyntöihin hän vain vittuili ja kaikki muut olivat hänen mielestään valittavia ja sairaita.
yhtäkkiä mies itse tajusi, fyysisten oireisen myötä, että hän tarvitsee apua.
en voi edes sanoin kuvailla, kuinka ihmeellistä se oli. iso helpotus koko perheelle!!! kaikki on sanoneet, että nyt mies on kuin eri ihminen, se mukava ja rauhallinen tyyppi kuin joskus vuosia sitten. arvatkaa mikä helpotus minulle, kaikkien stressaavien vuosien jälkeen. meillä on viime kuukausina mennyt paremmin kuin koskaan ja olen miehellekin sanonut kuinka onnellinen olen, kun olen saanut sen ihmisen takaisin jota rakastan.
halusin vain kertoa että joskus kaikki voi päättyä hyvinkin, vaikka ensin olisi ollut paljon vaikeuksia, masennusta tai muuta vastaavaa.