Tuosta alemmasta siivousaloituksesta tuli kanssa itselle mieleen, että miten

[äire]

todella kotiäidit klaaraatte yhtä aikaa sekä kodin ylläpidon että tenavien kanssa olemisen (leikkimistä, laulamista, askartelua jne...)?

Täällä on kanssa kesäretkien jäljiltä melkoinen kaaos kanssa yllä, mitä olen nyt tässä muutaman päivän aikana yrittänyt selvittää, mutta ei tahdo talttua - ei mitenkään. Tässä sopassa häärii myös "avulias Anselmi" ikää 1vee ja hällä on taas - tietysti - omat mielenkiinnon kohteensa, mistä syystä sitten usein pitää jättää omat hommat syrjemmälle ja keskittyä katsomaan mitä pikkuinen oikein häärää + puuhaa, ettei satu hälle mitään vahinkoja.

Usein sitten kieltämäti syyllisyys iskee päälle ja lujaa illalla, kun pikkuinen on unilla, että "voi voi tämäkin päivä meni kaikenlaisten kotihommien setvimiseen ja ei pahemmin pienen kanssa kerennyt taaskaan olemaan."

Mutta kun en vain osaa olla aloillaan ja keskittyä pieneen, kun kaaos "vyöryy" päälle ja kaaos on koko ajan näkysällä. Toisinaan tulee turhaan kiukkuiltua pienellekin, kun omista hommista ei tahdo tulla mitään, kun toinen (kuuluu tietysti ikään) häärää ja puuhaa kaikkea sellaista mitä ei saisi tehdä. Välillä oikein iltasella pysähdyn miettimään, että voi kun ei ne ajat vain palaisi takaisin mitä oli vuosia vuosia sitten, kun eka oli taaperoikänen. Silloin tuli ekalle turhaan huudettua ja äksyiltyä ja annettua turhia tukkapöllyjä + luunappeja. Kun ei vain ollut hyvä olla itsellä. Ei siinä ollut taatusti taaperon hyvä olla ja elää. Niin en missään nimessä haluaisi muuttua samanlaiseksi äidiksi.

 

[TiiBii]

Mä en suuremmin leikkinyt, laulanut, saati askarrellut!

Vaan otin lapset pienestä pitäen auttamaan kotipuuhissa. Tiskeissä, leipomisessa, ruoanlaitossa. Ihan pienikin osaa harjata tiskiharjalla lautasia. Tai sekoittaa taikinaa. Ja pudotella marjoja piirakan päälle.

Sama juttu pihalla. Lumenluonnissa, kitkemisessä, kastelemisessa, kylvämisessä, orvokkien nuputtamisessa jne pärjää pienikin -vaikkei aluksi olekaan kuin hidasteena

Tekemällä oppii.

Ja leikit saa sitten leikkiä kavereiden kanssa tai päiväkerhossa.

 

[viieras]

Me ollaan laulettu, loruiltu, soitettu ja askarreltu koska tykkään itse siitä enemmän kuin siivoamisesta koti on sen näköinen että täällä asuu monta lasta ja leikkisät vanhemmat =)

 

[Bitch]

En mä koskaan miettinyt miten siitä suoriutuu, hommat vaan tuli tehtyä itsestäänselvyyksinä. Kun oli askarreltu ne siivottiin pois ja siinä pyykkejä viikatessa tai pölyjä pyyhkiessä pystyi hyvin laulamaan tai satuilemaan. Imurointiin menee vartti, tuskin lapset sillä aikaa ehtii traumaa saada siitä ettei äiti ole jatkuvasti saatavilla

 

["tttt"]

En mä koskaan miettinyt miten siitä suoriutuu, hommat vaan tuli tehtyä itsestäänselvyyksinä. Kun oli askarreltu ne siivottiin pois ja siinä pyykkejä viikatessa tai pölyjä pyyhkiessä pystyi hyvin laulamaan tai satuilemaan. Imurointiin menee vartti, tuskin lapset sillä aikaa ehtii traumaa saada siitä ettei äiti ole jatkuvasti saatavilla

Tartteeks äidin yleensä olla "jatkuvasti saatavilla"? Siis en nyt puhu että mami lähtee kapakkaan ja lapset jää yksin...vaan sitä maalaisällistä versiota. On aika kotihommien ja on aika leikin. Kotihommissa toki lapset mukana kykyjen ja kiinnostuksen mukaan. Mut jotenkin tuntuu että nykyaikana on ihan järjettömäksi nostettu se että lapsen kanssa tarttis olla kokoajan läsnä ja kehittämässä tekemistä. Mä näen että sen sijaan että siinä kehitetyäisiin lasta, siinä poljetaan lapsen luontaista kykyä keksiä itse asioita, tuottaa omia juttuja mielikuvituksesta jne.

 

[Mariska*]

Meillä ainakin on sellainen ongelma, että 2v9kk muksulla riittää mielikuvitusta kyllä keksiä tekemistä... eli siis ei leiki leluillaan juuri koskaan vaan keksii jotaib ihan muuta, yleensä rikkoo tai sotkee tai tekee jotain vaarallista.

Eli aika lailla saa olla ohjaamassa tekemisiä lähes koko ajan, leikkimässä jne. Nyt katsoo myös usein piirrettyjä, kun vauvaa pitää imettää jne.

Monissa kotitöissä lapsi voi onneksi olla mukana.

 

[alkuperäinen]

Mariska, juuri tuota menoa se on täälläkin, eli tehdään kaikkea muuta kuin leikitään leluilla. Mutta tokihan tuotahan se on arki 1veen kanssa.

 

[Bitch]

[QUOTE="tttt";30163180]Tartteeks äidin yleensä olla "jatkuvasti saatavilla"? Siis en nyt puhu että mami lähtee kapakkaan ja lapset jää yksin...vaan sitä maalaisällistä versiota. On aika kotihommien ja on aika leikin. Kotihommissa toki lapset mukana kykyjen ja kiinnostuksen mukaan. Mut jotenkin tuntuu että nykyaikana on ihan järjettömäksi nostettu se että lapsen kanssa tarttis olla kokoajan läsnä ja kehittämässä tekemistä. Mä näen että sen sijaan että siinä kehitetyäisiin lasta, siinä poljetaan lapsen luontaista kykyä keksiä itse asioita, tuottaa omia juttuja mielikuvituksesta jne.[/QUOTE]

Mä olin aina sillä kannalla, ettei äidin tarvitse olla joka hetki kiinni lapsessa. Ei tarvinnut keksiä tekemistä, antaa virikkeitä eikä edes puuttua jokaiseen sisarusten nahisteluun. Saatoinpa julmasti ilmoittaa lapsille, että nyt päät kiinni, mä juon tän kahvin ihan rauhassa loppuun. Huoneet on täynnä leluja, menkää sinne ja keksikää jotain