Tuo lasten kilpaurheilu on NIIN sairasta.

["uskomatonta"]

Käytiin taaperon kanssa vaunulenkillä läheisellä pururadalla. Siellä oli isä ja kaksi tytärtä, tuttuja siitä, seuran tunnettuja hiihtäjätoivoja. Toinen eka-tokaluokkalainen ja toinen menee seiskalle. Siellä ne veti sauvajuoksua, isä tuli hiljalleen perästä ja kiritteli. Tytöt juoksevat naamat punaisina, aivan loppuneen näköisinä ja isä huutaa lisää vauhtia. Minä hölkkäilin suht kovaa vauhtia muksu rattaissa ja tytöt pyyhältävät vain ohi kerta toisensa jälkeen. Vanhempi juoksi järkyttävää vauhtia, ehkä 3500 Cooper-vauhtia, ja nuorempi meni Cooper-vauhtina sellaista kahden puolen tonnin vauhtia. Nuorempi aina kysyi, pysähdytäänkö, saako kävellä jo, vastaus oli että ei vielä. Muksujen juostua about 4 kilometriä isä totesi että palautusharjoitusta ja katosivat metsän siimekseen loikkimaan ja sauvakävelemään. Lähtöä tehdessämme lähtivät rullasuksilla hiihtelemään kotiinsa (sijaitsee noin 5 kilometrin päässä pururadasta). Lapset ovat loistavia hiihtäjiä, mutta tuo harjoittelu on näemmä kesällä vielä järkyttävämpää kuin talvella. Talvisin noiden tyttöjen harjoituksia ja kisoja seuranneena ei voi kun huokaista, että lapsiparat.
Olen itse kova hiihtäjä ja viime talvena ladulla tytöt vetivät minusta ohi monena kertana ihan väsähtäneinä uskomatonta vauhtia isän hiihdellessä minun vauhtiani perässä. Tämän lisäksi pelaavat pesäpalloa todella kovalla tasolla. Vanhempi naisissa ykköspesiksessä.
Ei voi muuta kuin sanoa, että lapsiparat. Voi raukkoja. Niin sairasta. Minun lapseni ei saa, ei ikinä, ryhtyä kilpaurheiljaksi. Se on niin lasten hyväksikäyttöä.

 

[voi harmi]

Tunnen monta lasta, jotka olivat pieninä ihania, aurinkoisia sydänkäpysiä. Kun kilpaurheilu alkoi, hymyt hiipuivat. Yksi on pieni kummityttöni, vasta kymmenen vanha. Nyt hän harjoittelee jo Hopeasompaa varten. Harjoituksia, harjoituksia, harjoituksia, ei muuta kuin harjoituksia. Kumpsun kulta katosi sinne, harjoitusten maailmaan

 

["Kukka"]

Oleellista on se, saavatko lapset valita itse, harrastavatko vai ei. Tiedätkö asiasta tarkemmin?

 

["oho"]

Tuo kuulostaa siltä että isä koittaa elää menetettyä unelmaansa jälkikasvun kautta. Lasten kohdalla urheilu jopa kovan luokan kilpailu pitää lähteä lapsesta nuoresta itsestään ja se suurin motivatio pitää olla se että se on kivaa, huippu-urheilijan kuntoon kerkiää teini-iässäkin kun nuori vaan tajuaa mitä vaatii päästä huipulle.

 

[nuo]

taitavatten asustaa Lahden lähellä, Hollolassa ehkä?

 

[ap,]

Ei kai heitä nyt pakotetakaan, mutta lasten äiti hiihtänyt kilpaa SM-tasolla ja isän joukkue oli Suomen paras D-poikien joukkue aikanaan, eli suomenmestareita hekin...

 

[ap.]

taitavatten asustaa Lahden lähellä, Hollolassa ehkä?

Ei ole Niittyviidat kyseessä nyt

 

[kepsis]

Tämä asenne on yksi suuri syy siihen, että Suomessa ei ole oikeasti maailman huippuja, vain tähdenlentoja.

Se onko väärin tai oikein on täysin tapauskohtaista ja mielipidekysymys.

Arvailla voi kuka vain mitä vain siitä mikä on lasten halu ja kuinka paljon sitä kuunnellaan. Faktat on ne mitkä ratkaisee näissä asioissa ja sitä tuskin muutaman kerran etäältä katsottuna täysin amatööri "urheilija" voi tietää.

Tosiasia on se, että jokainen valmennettava tarvitsee perseelle potkijan, tsemppaajan, tiukkaa asennetta, lapsesta asti. Ei tule maailman menestystä sillä hippokisojen "kaikki on voittajia" asenteella.

Tuskin monikaan lapsi omaa luonteenlujuutta pysyä harjoitusohjelmassa ja sen intensiteetissä ihan itsekseen. Haluaminen ja onnistuminen on kaksi eri asiaa, siksi urheilijoilla on valmentaja.

Varsinkin naisilla urheilu on poikkeuksellisen brutaalia ottaen huomioon että testosteroni tasot ovat huomattavasti pienemmät kuin miehillä, joten harjoittelun on oltava aika murhaa jos meinaa huipulla olla. Geenit toki auttaa, mutta ei niilläkään yksistään voiteta.

 

[kepsis]

Ja itse otsikkoon vielä:

Mistäs niitä huippuja tulee? Meinaako AP että ihminen kasvaa normaalin lapsuuden ja sitten siinä teini-iässä yhtäkkiä PAM, on kisakunnossa ja kroppa tykittää 110% lasissa maailman huippujen tahtiin?

Ilman lasten kilpaurheilua, ei olisi nykypäivänkään huippuja.

 

["hmmm"]

Itse vedin treenaamatta Hopeasompaykkösen aikanaan.Ja kesätreeniaikaan treenittä juoksun kultamitaleita. Siitäkös nämä hikipinkokersat veti herneet nenään. sitä vittuilua sai kuulla koulussa vuodesta toiseen.
Minkäs mä sille voin, jos olen nopeampi/kestävämpi vähemmällä rääkillä? :O
Ei vaan kiinnostanut pätkääkään, mutta vanhemmat minua niihin kisoihin raahas.

 

[kilparatsastaja]

kyllä mä ki harjottelen vaikka kisaanki "pelkässä" ratsastukses, reenaan yleensä juoksemalla aamulla 7km ja ilalla 5km+ zumba kaks kertaa viikos ja 2h ratsast5ust päivittäin (oon 16) ja sit en saa syyä karkkii viikko enne kisoja /yleensä kisat jokatoine viikko)

 

[Blue]

Kilpaurheilu on raakaa. Harjoittelu on raakaa. Harjoitellaan jatkuvasti. Ei ole vapaa-aikaa. Ei ole perheaikaa.

Juu, eipä ole ei... Ja siltikin musta tuntuu että nuo ovat kotona pyörimässä (harjoittelemassa kuulemma kun reenejä ei ole tarpeeksi) aina.

 

["vieras"]

Tämä asenne on yksi suuri syy siihen, että Suomessa ei ole oikeasti maailman huippuja, vain tähdenlentoja.

Se onko väärin tai oikein on täysin tapauskohtaista ja mielipidekysymys.

Arvailla voi kuka vain mitä vain siitä mikä on lasten halu ja kuinka paljon sitä kuunnellaan. Faktat on ne mitkä ratkaisee näissä asioissa ja sitä tuskin muutaman kerran etäältä katsottuna täysin amatööri "urheilija" voi tietää.

Tosiasia on se, että jokainen valmennettava tarvitsee perseelle potkijan, tsemppaajan, tiukkaa asennetta, lapsesta asti. Ei tule maailman menestystä sillä hippokisojen "kaikki on voittajia" asenteella.

Tuskin monikaan lapsi omaa luonteenlujuutta pysyä harjoitusohjelmassa ja sen intensiteetissä ihan itsekseen. Haluaminen ja onnistuminen on kaksi eri asiaa, siksi urheilijoilla on valmentaja.

Varsinkin naisilla urheilu on poikkeuksellisen brutaalia ottaen huomioon että testosteroni tasot ovat huomattavasti pienemmät kuin miehillä, joten harjoittelun on oltava aika murhaa jos meinaa huipulla olla. Geenit toki auttaa, mutta ei niilläkään yksistään voiteta.

juuri näin

 

["vieras"]

Ja itse otsikkoon vielä:

Mistäs niitä huippuja tulee? Meinaako AP että ihminen kasvaa normaalin lapsuuden ja sitten siinä teini-iässä yhtäkkiä PAM, on kisakunnossa ja kroppa tykittää 110% lasissa maailman huippujen tahtiin?

Ilman lasten kilpaurheilua, ei olisi nykypäivänkään huippuja.

No onko huippu-urheilu sitten kokonaisuudessaan niin tärkeää, että lapsuuden turvaaminen jää toiseksi?

 

[Blue]

[QUOTE="vieras";28632519]No onko huippu-urheilu sitten kokonaisuudessaan niin tärkeää, että lapsuuden turvaaminen jää toiseksi?[/QUOTE]

No sitten lakatkoon suomalaiset kitisemästä kun ei pärjätä urheilussa.

Ja mitä ehdottaisit sitten sijaistoiminnaksi sille marginaaliryhmälle joka rakastaa lajiaan ja tykkää haastaa ja "rääkätä" itseään maksimiin? Nuo kun ovat juuri niitä joista tulee niitä huippuja, oli se laji mikä tahansa. Loppujen lopuksi VAIN se oma tahto vie huipulle, ei kenenkään pakottaminen.

 

["vieras"]

No sitten lakatkoon suomalaiset kitisemästä kun ei pärjätä urheilussa.

Ja mitä ehdottaisit sitten sijaistoiminnaksi sille marginaaliryhmälle joka rakastaa lajiaan ja tykkää haastaa ja "rääkätä" itseään maksimiin? Nuo kun ovat juuri niitä joista tulee niitä huippuja, oli se laji mikä tahansa. Loppujen lopuksi VAIN se oma tahto vie huipulle, ei kenenkään pakottaminen.

Minä en ole ainakaan koskaan kitissyt, ettei suomalaiset pärjää urheilussa. Sillä ei ole minulle mitään merkitystä, enkä ymmärrä miksi pitäisi ollakaan.

Eihän mikään sitä estä, jos tykkää haastaa ja rääkätä itseään maksimiin. Tässä kai puhuttiin lapsien "pakottamisesta" eikä itsensä haastamisesta. Lapsetkin tietysti voivat/saavat näin tehdä, mutta sen ei saa olla vanhempien vaatimuksesta johtuvaa.

 

[hiihii]

Ei kai heitä nyt pakotetakaan, mutta lasten äiti hiihtänyt kilpaa SM-tasolla ja isän joukkue oli Suomen paras D-poikien joukkue aikanaan, eli suomenmestareita hekin...

Paras D poikajoukkue? Nehän on ihan naperoita vielä.. Mutta asiaan. Joskus tosiaan vanhempien kunnianhimo menee lasten edun edelle. Silti en ymmärrä mitöä hyötyä isän olisi yhdessä treenauttaa reippaasti alle ja reippaasti yli 10v lapsia?? Minunkin tyttöni ol pelannut eteläsuomen ja varmaan suomenkin parhaassa E-,D-C-tyttöjoukkueessa, mutta ei se ole hänestä urheiluhullua tehnyt.

 

[Blue]

[QUOTE="vieras";28632574]Minä en ole ainakaan koskaan kitissyt, ettei suomalaiset pärjää urheilussa. Sillä ei ole minulle mitään merkitystä, enkä ymmärrä miksi pitäisi ollakaan.

Eihän mikään sitä estä, jos tykkää haastaa ja rääkätä itseään maksimiin. Tässä kai puhuttiin lapsien "pakottamisesta" eikä itsensä haastamisesta. Lapsetkin tietysti voivat/saavat näin tehdä, mutta sen ei saa olla vanhempien vaatimuksesta johtuvaa.[/QUOTE]

Niin kuin totesin niin huipulle ei lapsenakaan pääse ilman omaa halua. Vanhempi pystyy pakottamaan yksittäisiin reeneihin tms. mutta kehitystä ei tapahdu mihinkään suuntaan (joka tarkoittaa sitä että lapsi ei siis pärjää) jos lapsi ei itse halua. Ja kilpasarjoissa näitä hengailijoita ei katsella pitkään valmentajien osalta, joten hyvin nopsaan ne "vanhempien pakottamat" putoavat kyydistä. Eli täysin höpöpuhetta on se että lapsi olisi lajinsa huipulla vanhempien pakottamana.

Eli kun mammat täällä ovat huolissaan niistä jotka treenaavat kova ja korkealla niin pitäisi olla päinvastoin. Huolissaan pitäisi yleensä olla niistä jotka roikkuvat ja sinnittelevät alimmilla tasoilla vuodesta toiseen lopettamatta tai pääsemättä eteenpäin. Ne ovat yleensä niitä joiden vanhemmat toteuttavat itseään vaikka lasta ei kiinnosta pätkääkään.

 

["vieras"]

Niin kuin totesin niin huipulle ei lapsenakaan pääse ilman omaa halua. Vanhempi pystyy pakottamaan yksittäisiin reeneihin tms. mutta kehitystä ei tapahdu mihinkään suuntaan (joka tarkoittaa sitä että lapsi ei siis pärjää) jos lapsi ei itse halua. Ja kilpasarjoissa näitä hengailijoita ei katsella pitkään valmentajien osalta, joten hyvin nopsaan ne "vanhempien pakottamat" putoavat kyydistä. Eli täysin höpöpuhetta on se että lapsi olisi lajinsa huipulla vanhempien pakottamana.

Eli kun mammat täällä ovat huolissaan niistä jotka treenaavat kova ja korkealla niin pitäisi olla päinvastoin. Huolissaan pitäisi yleensä olla niistä jotka roikkuvat ja sinnittelevät alimmilla tasoilla vuodesta toiseen lopettamatta tai pääsemättä eteenpäin. Ne ovat yleensä niitä joiden vanhemmat toteuttavat itseään vaikka lasta ei kiinnosta pätkääkään.

Siis tarkoitinkin juuri sitä pakottamista, en lapsen omasta halusta lähtevää kilpaurheilua. Jos ajatellaan tiettyjä urheilun menestysmaita, niin kyllähän siellä käsittääkseni on niitäkin, jotka ovat huipulla ihan vain pakotettuna. Voin toki olla väärässäkin, mutta näistä kauhudokkareista olen saanut sen käsityksen.

 

[Blue]

[QUOTE="vieras";28632625]Siis tarkoitinkin juuri sitä pakottamista, en lapsen omasta halusta lähtevää kilpaurheilua. Jos ajatellaan tiettyjä urheilun menestysmaita, niin kyllähän siellä käsittääkseni on niitäkin, jotka ovat huipulla ihan vain pakotettuna. Voin toki olla väärässäkin, mutta näistä kauhudokkareista olen saanut sen käsityksen.[/QUOTE]


Varmasti on näinkin, ja joillain ei edes ole mahdollisuutta valita toisin (esim. äärimmäisen köyhyyden takia tms.) mutta tässä taidettiin nyt puhua ihan kotisuomesta jossa näin ei varmasti tehdä.

 

[ap.]

Paras D poikajoukkue? Nehän on ihan naperoita vielä.. Mutta asiaan. Joskus tosiaan vanhempien kunnianhimo menee lasten edun edelle. Silti en ymmärrä mitöä hyötyä isän olisi yhdessä treenauttaa reippaasti alle ja reippaasti yli 10v lapsia?? Minunkin tyttöni ol pelannut eteläsuomen ja varmaan suomenkin parhaassa E-,D-C-tyttöjoukkueessa, mutta ei se ole hänestä urheiluhullua tehnyt.

Siis tuolla perheellä on pesis vain "kakkos" tai kolmosharrastuksena, sivulaji niinsanotusti. Täydentää ilmeisesti hyvin jotain ominaisuuksia tai jotain sinnepäin. Eilen se vanhempi tyttö meni edeltä, pienempi puuskutti perästä ja isä joukon viimeisenä.

 

[sairasta]

Tuli nämä mieleen:

http://www.iltasanomat.fi/muutlajit/art-1288488576499.html

 

[uusiksi]

Tuli nämä mieleen:

N

...

 

[Blue]

...

Noi yliojennetut spagut on ihan arkipäivää meidän likoille, samoin toi etuspagu missä ylävartaloa taivutetaan taakse. Hiki on myös ihan arkipäivää, samoinsatunnaiset irvistykset ja muun kehon harjoittaminen jos joku osa on "rikki".

Se mikä pisti silmään on äärimmäiset huonot asennot joissain spaguissa (jalat pahasti vääntyneitä, virheasentoja), ne pistäisi korjata heti ja sitten vasta venyttää siihen pisteeseen mihin venyy. Samoin tuo sitominen... Tuosta aikuisen päällä olosta en myöskään pidä koska vaikka joissain liikkeissä annetaan lisävastusta niin sitä ei aikuisen pitäisi tehdä vaan samankokoisen lapsen. Aikuisen/lapsen tehtävä on vain korjata lapsen asento ja katsoa että kaikki liikkeet tehdään turvallisesti, muuten voi tulla todella pahoja rasitusmurtumia.

Kiinalaiset, samoin kun venäläiset, ovat todella rajuja ja raakoja lasten urheilussa. Pari venäläista valmentajaa on seurassa mutta he onneksi toimivat tiukasti suomalaisten ohjeiden alla.

 

["lessu"]

Ja kilpasarjoissa näitä hengailijoita ei katsella pitkään valmentajien osalta, joten hyvin nopsaan ne "vanhempien pakottamat" putoavat kyydistä. Eli täysin höpöpuhetta on se että lapsi olisi lajinsa huipulla vanhempien pakottamana.

Onko sellainen kaveri tuttu kuin Andre Agassi?