Tuntuuko teistä, että teidän lapsenne saisivat ns. paremman lapsuuden kuin muut?

[meah]

Se, että kokee omat arvonsa ja lapselleen tarjoamansa "kasvualustan" paljon paremmaksi kuin mitä noin puolella suomalaisista on, ei mun mielestä kerro ainakaan kovin suuresta sivistyksestä.
Tai suvaitsevaisuudesta.

Meidän lasten elämä mitä ilmeisemmin poikkeaa aika reippaasti ap:n jälkikasvun elämästä.
Koen silti, että olemme oikein onnellisia. Tosiasiassa en voi tietää, mitkä tulevat olemaan lasteni arvot ja tavoitteet sitten joskus aikuisena.
Toivon, että kokevat silti eläneensä onnellisen lapsuuden. Niin mäkin koen eläneeni, vaikka se oli hyvin erilaista kuin omilla lapsillani.

Mutta mä en katso olevani niin paljon muita parempi, tai luonteelleni muuten vaan ei sovi, että vertailisin edes hiljaa mielessäni, miten hyvin meillä on asiat verrattuna x määrään suomalaisia.
Tiedän, että on perheitä joilla menee huonosti, ja perheitä joilla varmaan menee paremmin. Mutta se ei varsinaisesti mun napaa kutittele millään lailla niin kauan, kun meillä on mun mielestä oikein hyvin.

 

[minäjame]

Me emme ole korkeasti koulutettuja, mutta lasteni lapsuudessa koen hyvinä puolina:

- terveellinen kasvuympäristö ja terveellinen, monipuolinen ruoka
- meidän esimerkkimme liikunnan ja elämätapojen (emme polta kumpikaan, alkoholia vähän ja sivistyneesti)
- mummolat ovat ihania paikkoja jossa lapset saavat olla suht usein, meidän kanssa ja ilman meitä
- kulttuuri, jota vaalimme
- tasapainoinen elämä
- minä olen kotiäitinä

 

["Leena"]

Se, että kokee omat arvonsa ja lapselleen tarjoamansa "kasvualustan" paljon paremmaksi kuin mitä noin puolella suomalaisista on, ei mun mielestä kerro ainakaan kovin suuresta sivistyksestä.
Tai suvaitsevaisuudesta.

Meidän lasten elämä mitä ilmeisemmin poikkeaa aika reippaasti ap:n jälkikasvun elämästä.
Koen silti, että olemme oikein onnellisia. Tosiasiassa en voi tietää, mitkä tulevat olemaan lasteni arvot ja tavoitteet sitten joskus aikuisena.
Toivon, että kokevat silti eläneensä onnellisen lapsuuden. Niin mäkin koen eläneeni, vaikka se oli hyvin erilaista kuin omilla lapsillani.

Mutta mä en katso olevani niin paljon muita parempi, tai luonteelleni muuten vaan ei sovi, että vertailisin edes hiljaa mielessäni, miten hyvin meillä on asiat verrattuna x määrään suomalaisia.
Tiedän, että on perheitä joilla menee huonosti, ja perheitä joilla varmaan menee paremmin. Mutta se ei varsinaisesti mun napaa kutittele millään lailla niin kauan, kun meillä on mun mielestä oikein hyvin.

Hmm...en oikein ymmärrä. Onko tämä kateutta vai mitä? Jos kerran minä koen, että meillä tilanne on ap:n tilanteeseen päinvastainen (tiedän, että monessa mielessä asiat ovat lasten kannalta kehnosti, vaikka toki huonomminkin voisi olla), miksi ap ei voisi kokea noin kuin kirjoittaa? Ja jopa niin, että se vieläpä olisi totta? En minä ap:n kirjoituksesta aisti minkäänalista koppavuutta. Kunhan toteaa ja kysyy tällaistakin asiaa.

 

[Ultramariini]

En ajattele, että lapseni saisivat mitenkään muita lapsia paremman lapsuuden. Jos lapsuuden paremmutta mitataan perheen varallisuudella, niin sen perusteella eivät sitten ainakaan saa.
Uskon, tai ainakin toivon, että lapseni saavat riittävän hyvän ja turvallisen ja toivon mukaan onnellisen ja huolettomankin lapsuuden. Mutta en tiedä, olenko pätevä sitä arvoimaan, sillä kysehän on kuitenkin lasten omasta kokemuksesta. Mielikuvaa lapsuudesta ja sen vaiktuksesta elämäänsä he kuitenkin kantavat ja peilaavat tavalla tai toisella mukaan koko elämäänsä. Ehkä kysyn heiltä asiaa joskus vuosien päästä, ehkä en.

 

[mama the strange]

Omasta mielestäni lapseni saa hyvän lapsuuden, vaikka olemme uusioperhe, köyhiä ja lapsi on ollut hoidossa 10 kk.n ikäisestä saakka.

Olemme kuitenkin tasapainoisia ja onnellisia. Meillä on hyvä turvaverkko, lapsella on paljon läheisiä aikuisia. Henkisesti olemme mielestäni rikkaampia kuin monet muut. Ulkoiset puitteet eivät ole parhaat, mutta sisäisesti kaikki on kunnossa.

 

[meah]

[QUOTE="Leena";26015136]Hmm...en oikein ymmärrä. Onko tämä kateutta vai mitä? Jos kerran minä koen, että meillä tilanne on ap:n tilanteeseen päinvastainen (tiedän, että monessa mielessä asiat ovat lasten kannalta kehnosti, vaikka toki huonomminkin voisi olla), miksi ap ei voisi kokea noin kuin kirjoittaa? Ja jopa niin, että se vieläpä olisi totta? En minä ap:n kirjoituksesta aisti minkäänalista koppavuutta. Kunhan toteaa ja kysyy tällaistakin asiaa.[/QUOTE]

Nyt on ihan turha vetää perinteistä kateuskorttia, ei mulla ole mitään syytä olla kateellinen mistään. Kuten sanoin, meillä on asiat tosi hyvin. Olen onnellinen.
Mutta mä en koe onnellisuuttani sen kautta, että kuinka paljon paremmin meillä on asiat verrattuna muihin tai johonkin tai mihinkään.

Mun onni tulee siitä, että meillä on asiat mun mielestä hyvin, ja elämä on juuri sellaista kuin haluan sen olevan.

En oleta, että kaikki tai välttämättä kukaan muu kokisi samanlaista elämää hyvänä. Enkä osaa arvottaa elämääni tai lasteni lapsuutta ja lähtökohtia paremmiksi kuin jonkun muun pelkästään siksi, että ne ovat erilaiset kuin jollain muulla, ja omasta mielestäni oikein hyvät.