Tuntuu pahalta..

[Sani26]

En tiennyt minne kirjottasin, uskoisin että täällä joku kuitenkin tietää miltä musta tuntuu...
Sairastin rypäleraskauden tuossa 2003-2004 vuonna (esikoinen olisi ollut ). Kiltisti odottelimme kahden vuoden raskauskiellon ja kun yrityslupa saatiin niin ei plussan plussaa näy. Nyt on yritystä reilu vuosi takana ja ens vkolla pitäs mennä lääkäriin, kaiken pitäs olla kunnossa...onhan sitä niin monta kertaa tullut gynen pöydällä maattua rypäletuomion takia. Miehelläkin kaikkin ok..
Onkohan tää vaan tätä liika yrittämistä...vai mitä?!!? alkaa usko mennä vähemmästäkin ku joka kuukausi joutuu itkua vääntäen toteamaan että taas alko menkat. :ashamed:
Lisäksi kaikki kun kyselee että "millon teillä perheenlisäystä on tulossa kun teillä talokin valmistui "tms. Yritän iloisin mielin sanoa "vielä ainakin kahdestaan miekkosen kanssa elellään..katellaan". Lisäksi vielä kun tutut ja tuttavat tulevat raskaaksi kuhan vaan ajattelivat lapsen "tekoa".. toiset tulee raskaaksi vaikka ei lapsia haluisikaan.. tää on niin väärin!!
Ite haluis tuntea sen mahan kasvavan ja saada sen pienen käärön syliin...mutta en tiiä toteutuuko se koskaan..toivoa voi mutta toivo alkaa tässä itselläkin pikkuhiljaa hiipua pois.

Sori..purkautumiseni..hieman sekavaa mutta pakko purkaa välillä muillekin kuin miehelle..

 

[mimosa]

tuli jotenkin haikea mieli tekstistäsi.
.
Vaikealtahan nämät asiat tuntuvat, tiedän miltä tuntuu käydä läpi kiperiä asioita, varsinkin kun itse haluaisi kovasti lasta. Silloin kuin sitä itse haluaisi kovasti, niin tuntuu kuin muut ihmiset saisivat lapsen tosta noin vain. Se vasta pahalta tuntuikin.
itse olen kolmen ja puolen vuoden aikana surrut,pettynyt, katkeroitunut, ja lopettanut toiveet lapsesta. Vakavasti jo pohdittu adobtiotakin.
Kaikenlaista on käyty läpi vuosien aikana.


Kyllä aika näyttää!!

mieti positiivisia asioita!!!

 

[Marjaana]

Itse lapsettomuuden kokeneena ja monet itkut itkeneenä voin lohduttaa sinua, että hakeutukaa vaan rohkeasti lapsettomuushoitoihin. Ei se ole mikään häpeän paikka, ja nykyään hoidot ovat jo niin korkeatasoisia, että oma pieni käärö on mahdollista saada, vaikka olisi vaikeastakin lapsettomuudesta kysymys. Maailmassa on myös monta pientä vauvaa omia vanhempia vailla, joten adoptio on varmasti myös hyvä vaihtoehto, jos vaikka elämänarvonne ovat sellaiset, että ette hyväksy "keinotekoista lapsen hankkimista". Voimia ja tsemppiä teille, toivoo kahden pojan äiti.

 

[Sani26]

Kiitokset mimosa ja Marjaana! =)

Eilen taas oli noita todella huonoja päiviä kun tuntui siltä että kaikille muille tulee vauvoja mutta meille ei.
Juu..lääkärille aika on tilattu siel pitäs aluksi nää perusjutut..mitä ne nyt onkaan?!? kattoa ja sit niiden perusteella mietitään jatkoa. Toivottavasti ei mitään hälyttävää löydy mutta onneksi suomessa tuo lääketiede on kehittynyt ja sieltä kautta sais sit apua.
Adoptiokaan ei todellakaan ole pois suljettu asia. Itselläni on kummilapsi joka on adoptoitu, kylläkin suoraan synnytyslaitokselta melkeinpä haettu. Mutta katotaan nyt ensin lääkärin tuomio ja mietitään sitten jatkoa. Mutta mä mielelläni vaihtaisin kokemuksia/mielipiteitä sähköpostin (rita1979@luukku.com) kautta jos vaan mimosa tai Marjaana kiinnostaa, on helpompi jutella sellasen kanssa jolla on jo omakohtaisia kokemuksia asiasta. Omat ystäväni kun ei mua oikein tunnu ymmärtävän...itse kun tulevat raskaaksi tod helposti ja eipä tuon miehenkään tarvis kuunnella mun "surkuttelua" niin paljon.. =)