Tuntuu että ärsyttää pienikin...

18.05.2007
829
0
16
..vastoinkäyminen. Räjähdän tosi herkästi nykyään. Lasten kanssa varsinkin tuntuu etten oikeen kestä mitään. Tyttö on kohta 8v ja ihan kuin se koettelis mua tahallaan..vai tuntuuko musta vaan siltä... Räjähdyksen jälkeen mulla on NIIIIIIIN huono olo...mietin yöt miten se vaikuttaa lapsiin, siis tää raivoaminen...
Tuntuu etten jaksa kohta enää..
Olen paljon yksin kahden lapseni kanssa, ja olen TOSI väsynyt tähän...
Voiko nää tunteet johtua vaan hormoneista, rv on nyt 32+1...
Onko muilla ollut kyseistä riesaa?
Vai olenko ainoa jolla tunteet ovat näin pinnassa...
Olen aivan maassa kun raivoan... :ashamed:
Antakaa pliis jotain hyviä neuvoja, joilla saisin pidettyä pään kylmänä ja hermot kurissa...

-epätoivoinen AE :'(
 
Mulla ei ole vielä lapsia, esikoista vasta odottelen, rv 35+0. Mutta mulla ainakin pinna ollut raskauden aikana vielä kireämmällä kuin aiemmin. Mies-parka joutuu kuuntelee mun raivoamista usein. Vihaan ja inhoan sitä, että hermostun niin nopeasti. :ashamed:
 
terve AE :wave:

et oo yksin, ja toivoisin että johtuu vaan raskaudesta, hermot on välillä, melkein jokapäivä siis, tosi kireellä, varsinkin ton neidin kanssa, ikää nyt viis ja puoli vuotta, tuntuu että se testaa kokoajan kaikki rajat ja säännöt mitkä aiemmin oli jo ihan selvät ja siihen kun lisätään se että mun pinna on lyhyt niin ei hyvin mee...
yritän kyllä puhua ja selvittää asiat ja pyytää anteeks jos turhasta oon suuttunu ja aina illalla päätän että huomenna muistan laskea kymmeneen jos siltä tuntuu, mutta...
sit vielä pojalla on alkanu oikein mukava uhma, ikää siis 2 ja puol kohta, että sekin hermostuttaa välillä ja just varsinkin jos joutuu yksin oleen lasten kanssa
mutta onneks teidänkin neiti on jo niin iso että ymmärtää kun selität että hermostuminen johtuu suureks osaks tästä raskaudesta kun väsyttää ym kun on vaikeempi nukkua
mutta ajattelisin näin että kyllä kaikki välillä suuttuu, eikä se oo niin vaarallista kunhan muistetaan pyytää anteeks, yritetään jaksaa :hug: samoja mietteitä siis mulla melkeinpä päivittäin
eliisa myös 32+1 =)
 
pyydänkin anteeks joka kerta, ja yritän "selitellä" tätä omaa käytöstäni, mutta monesti ainakin itsestäni ne todellakin tuntuvat vaan "selityksiltä". mulla se kymmeneen lasku ei riitä, välillä päätän että lasken sataan tai tuhanteen, mutta ei hermot riitä ees siihen..
nii, ja onhan se tuo kohta 4v poikakin, joka kans kokeilee kaikkia rajoja...
Itsellä on ihan PASKA fiilis... taas yks päivä takana raivoamista..hmp. :ashamed:
 
Kuulostaa tutulle. :snotty: Mulla tyttö 2v2kk ja koittelee hermoja ihan hulluna. Viikkoja mulla on nyt 37+3 ja hermot on kiristyny tässä loppuraskauden myötä vielä enemmän. Huono omatunto tulee, ku huudan pää punasena uhmikselle. Ja AINA päätän, et huomenna en huuda vaan lasken vaikka miljoonaan, mut ei oo onnistunu vielä. Kai se johtuu niistä hormooneista ja väsymyksestä. :ashamed:
Hirveesti voimia teille muillekin ja toivotaan, et helpottaa viel jossain vaiheessa.

rinkinki
 
sitä se meilläkin on, tänään vaan oli vähän parempi päivä, johtuen varmaankin siitä että mieskin oli kotona, mutta et kuitenkaan oo yksin tän asian kanssa
se ei kyl oo kivaa mennä nukkumaan ja miettiä että taas tuli raivottua, tiedän tunteen :hug:
 
Aurinkoenergiaa: Kyl tuo kuulostaa niin tutulta! :hug: Itsellä oli tämä viikko raskas ja pitkä töissä.. Ja kotio tulin väsyneenä, ja vähänkin, jos jokin asia oli huonosti, ni tää rouva oli kiehumispisteessä ja jokainen sai kuulla kunniansa :ashamed:

Sie oot jo niin ihanan pitkällä! :heart:

Red Dragon + nuppu 19+6 :heart:
 
Mä en normaalisti katkase pinnaani helpolla, mut nyt kun odotan nii huh, auta armias sitä ketä tulee tielle ku mul katkee pinna. Odotan yksin, joten kilahtelen yksinäni tääl kämpäs ku asiat ei suju :whistle:

Rinzessa ja papu rv.19+3
 
Tutulta kuulostaa.. koko raskaus ollu yhtä hurjaa hormoni myrskyä :kieh: .. ja siitä saavat kärsiä niin mies , poika 4v. äitini, ja muutamat ystävät :ashamed: .. just toissa iltana piti laittaa kaverille vietsi ja pyyellä anteex ku lauoin puhelimessa vähä tyhmyyksiä.. Tää on oikeesti kauheeta ku ei pysty hillitsee..

oon kyllä tässä lähiaikoina (omasta mielestä) pystyny hieman hillitsee ja pojanki kanssa, kuka kyllä koittelee ihan olantakaa, pystyn olla rauhallinen jos oikein panostan.. mut kyllä on rankkaa.. ehkä vaikuttaa ku oon nyt ollu viikon kesälomalla ja jatkan suoraan äippälomalle, ni helpottanu pään sisällä stressi töistä!!!

toivotaan että kaikki lähimmäiset jaksaa meitä hirmuja loppuun asti ja sitten kaikki unohtuu kun nyytit on kainalossa :heart: !!!

Äiti lpr 32+5
 
Ihanaa, en ole yksin :hug: Mutta tosiaan viikkoja nyt 34 tasan ja haluaisin jo oman pään takasin. Miten kaupanjono tai liikennevalot voi olla niin ylivoimasia? Tai se vinku väärän värisistä sukista. Saatikka mies rassua :heart:
 
Mä oon ollut molempia poikia oottaessa kuin kävelevä pommi. :D Tyttöjä oottaessa olin paljon lauhkeampi tapaus. ;)

Kerran ärsyynnyin ihan kauheesti (asuttiin sillon kerrostalossa), kun rappujen siivooja tuli mun kans samaan aikaan meiän rappuun, eikä ees tervehtinyt "oikealla tavalla". :snotty:

Kerran savu nousi korvista, kun yksi mummeli kaupassa kiilasi kärryineen just siihen, mistä mä olin suunnitellut meneväni. :snotty:

Ja kaikkia muita yhtä "hyviä" syitä, mitkä sai näkeen punaista. :laugh:
 

Yhteistyössä