Tunteita synnytyksen jälkeen sairaalasta

Munkin kokemukset synnytyksen jälkeisestä sairaala-ajasta ovat ihan kamalia. Päällimäisenä tunteena on se kamala väsymys, jota ei todellakaan helpottanut sairaalassa olo. Viimeiset raskausviikot olin valvonut ja odotellut synnytystä ja vuorokauden ajan supistellut ja puolitoista tuntia ponnistanut. Ja sitten, kuvitelkaa, vauvaa ei oteta vauvalaan. Pyysin, että saisin hiukan levätä, mutta ei. Sain vastaukseksi, että minun tehtävä on nyt lapsen hoito johon kuuluu valvominen. Olin 3 yötä sairaalassa, valvoin ja itkin. Huonekavereiden vauvat itki, oli turkasen kuuma, rintoihin särki, peräpukamat sattui ja synnytyksessä murtunut häntäluu oli pirun kipeä. En uskaltanut pyytää särkylääkettä, koska luulin, että henkilökuntaa ei saa häiritä. Kertaakaan ei tultu kysymään miten voin. Tästä helvetistä alkoikin sitten minun synnytyksen jälkeinen masennus. Kyllä vieläkin itkettää kun ajattelee niitä aikoja.
Miten me äidit, jotka olemme pettyneitä synnyttäneiden osastoiden toimintaa, voisimme vaikuttaa ja muuttaa asioita paremmaksi??? MIELESTÄNI SE OLISI ERITTÄIN TÄRKEÄÄ!!! (Resurssipula - se kai se on kaiken pahan alku ja juuri...)

 

no jopas on ollut..multa ainakin ihan kysyttiin että otanko vauvan viereen vai haluanko levätä. tyttö synty puolen yön aikaan ja pääsin osastolle noin viideltä. he toivat vauvan sitten mulle aina kun oli imetyksen aika. tokihan he suosittelivat sitä vierihoitoa mutta ymmärsivät kyllä kun sanoin että haluan levätä, seuraavat yöt vauva sitten olikin jo mun vieressä ja mä soitin ihan rohkeasti kelloa kun tarvitsin hiukan apua imetyksen kanssa. kyllä mustakin tuntui että mä häirihin niitä, mutta ajattelin sitten että sitähän varten ne on että ne auttaa jos on tarvis. ja niinhän ne mulle sanoivatkin että me ollaan täällä sinua varten. harmi että sulla on tuo kohtelu ollut tuollaista..

 

minullekin sanottiin että vauva viedään muualle että äiti saa levätä.
Vaan en osannut olla ilman vauvaa ja hain sen hyvin äkkiä viereeni.

Mulle jäi hyvä mieli sairaalassa olo ajasta.

 

mulla oli kanssa ekan synnytyksen jälkeen ihan kamala olo!Väsytti ihan sairaasti...olin valvonut kaksi edellistä vuorokautta supistusten takia...ja toivoa kunnon unista ei tosiaan ollut tiedossa...ja sit oli tosiaan vielä niin tyhmä ettei tajunnut mistään mitään,just kun sai unenpäästä kiinni,tuli joku siivoamaan tai ottaa verikoetta tai jotain muuta.no siitä viisastuneena lähdin seuraavien kahden synnytyksen jälkeen mahdollisimman pian kotiin ja olotila oli kyllä ihan erilainen!

 

Miten te yhdistätte sen että olitte väsyneitä ja sairaalassa oli kamalaa. Jokainen melkein on väsynyt synnytyksen jälkeen, mut ei se tee sairaalaolosta kamalaa. Toki jos "joutuu" pitämään lapsen vierellä yöllä niin silloin ymmärrän. Mulla oli ihana sairaalassaolo aika. Otin pojan vaan viimiseksi yöksi viereen, mut toki ne hoitajat toi vauvan syömään yöllä. Millainen sairaala teillä, joilla ollut kamalaa? Oliko iso vai aluesairaala? Mä olin jälkimmäisessä niin sekin ehkä vaikuttaa.

 

\

Munkin kokemukset synnytyksen jälkeisestä sairaala-ajasta ovat ihan kamalia. Päällimäisenä tunteena on se kamala väsymys, jota ei todellakaan helpottanut sairaalassa olo. Viimeiset raskausviikot olin valvonut ja odotellut synnytystä ja vuorokauden ajan supistellut ja puolitoista tuntia ponnistanut. Ja sitten, kuvitelkaa, vauvaa ei oteta vauvalaan. Pyysin, että saisin hiukan levätä, mutta ei. Sain vastaukseksi, että minun tehtävä on nyt lapsen hoito johon kuuluu valvominen. Olin 3 yötä sairaalassa, valvoin ja itkin. Huonekavereiden vauvat itki, oli turkasen kuuma, rintoihin särki, peräpukamat sattui ja synnytyksessä murtunut häntäluu oli pirun kipeä. En uskaltanut pyytää särkylääkettä, koska luulin, että henkilökuntaa ei saa häiritä. Kertaakaan ei tultu kysymään miten voin. Tästä helvetistä alkoikin sitten minun synnytyksen jälkeinen masennus. Kyllä vieläkin itkettää kun ajattelee niitä aikoja.
Miten me äidit, jotka olemme pettyneitä synnyttäneiden osastoiden toimintaa, voisimme vaikuttaa ja muuttaa asioita paremmaksi??? MIELESTÄNI SE OLISI ERITTÄIN TÄRKEÄÄ!!! (Resurssipula - se kai se on kaiken pahan alku ja juuri...)

kysyit, kuinka voit vaikuttaa...kirjoita sairaalan johtajalle kirje, ja kerro mitka asiat koit paranneltavissa oleviksi ja mitka ovat mahdolliset parannusehdotuksesi...
=)

 

No minäkin synnytin pienessä aluesairaalassa...ekan synnytyksen jälkeen olin siis tosiaan niiiiin väsynyt ettei vierihoito tosiaan ollut mukavaa...seuraavissa synnytyksissä se oli ihan ok.siten se ihan suoraan on yhteydessä-väsymys ja sairaalan epämukavuus siis-kun väsyttää sikana,kaikki tuntuu kamalalta,kun on levännyt,on muutenkin hyvin! =)

 

Minulla on hyvät muistot synnäriltä, särkylääkettä sai ja uskalsi pyytää, ruoka oli hyvää, lasta hoidettiin vauvalassa jos halusin nukkua rauhassa ja toivat vain imetykselle. Itse olin kovin huonolla omallatunnolla kun vauva oli kaikki yöt lopulta vauvalassa (en saanut nukuttua vauva vieressä kun kuuntelin joka inahduksen), mutta ajattelin asian niin, että kyllä sitä sitten kotona saa valvoa ja niinhän se on, pari hyvin nukuttua yötä sairaalassa tekee ihmeitä ja kotona jaksaa jo paljon paremmin. Meillä oli mahdollista antaa asiakaspalautetta synnytyksestä ja osastolla olosta. Kyllä se on varmaan mahdollista sinulle viel jälkikäteenkin.

 

Mulle tehtiin keisarinleikkaus ja ne kivut ensimmäisenä yönä olivat aivan hirveät, koska minun kivunlievitys oli epäonnistunut (kipupumppu, joka puudutti vaan toisen reiden eikä mitään muuta lievitystä..) Seuraavana päivänä yritin kävellä vessaan ekaa kertaa, mut aika hankalaa se oli ku toisessa jalassa ei ollu tuntoa.kätilöt joutui kyl melkein kantamaan minut takasin...Kätilö oli ihana ku oli niin onnellinen kun minä sain pissattua B)

Olin tosi pettynyt itseeni siinä vaihees ku yritin pitää lasta vierihoidossa ja maito ei mulla riittänyt vauva vaan itki ja olin niin väsynyt et en jaksanu pitää vierellä ja jouduin viemään lastenhuoneeseen..silloin tuntu et en kyl osaa tätä hommaa ja huomenna jo lähdetään kotiin.. :'(
Mut hyvin tääl kotona sit on menny

 

:'( Ihan tulin surulliseksi puolestasi kun tuollaista kohtelua olet saanut silloin kun muutenkin on herkkä olo ja helposti itkettää :hug:
Todella kurjaa tuollainen kohtelu. Ihan vihaksi pistää

Minun vauvani vietiin 1. yöksi hoitajien kansliaan, sillä sairaalassa ei ollut vauvalaa. Ovat siellä niin kovasti innostuneita vierihoidosta.
Olin niin heikossa kunnossa etten edes istumaan kyennyt joten hoitaja vain sanoi, että vie vauvan kansliaan yöksi. Aamulla sain sitten vauvan viereeni, mutta hoitaja piti aina kutsua paikalle kun vauva piti nostaa pois vuoteestaan. Minua heikotti ja huimasi 1. vuorokauden ajan niin paljon etten uskaltanut itse nostaa vauvaa. Silloin en vielä päässyt edes omin voimin edes vessaan.
Sittenkin vielä kun olin jo kunnossa ja kotiin lähdössä huolehtivat että jaksanko. Olisin kuulemma saanut jäädä vielä lepäämään sairaalaan jos siltä olisi tuntunut.