Mitä tehdä kun tunteet ovat kadonneet?
Nyt tarvitsisin asiallisia vastauksia/ kokemuksia. Olen ollut mieheni kanssa naimisissa 2 vuotta, ja meillä on pieni lapsi. Naimisiin menon jälkeen mieheni alkoin todella väkivaltaiseksi, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Hän kontrolloi elämääni, sanoi mitä saan tehdä, mitä en. Hän kuvitteli "omistavansa" minut. Olin silloin niin "sokeasti" rakastunut, että hyväksyin tuon kaiken. Mieheni huono käytös jatkui samalla tavalla lapsemme synnyttyäkin. Haukkui, etten ole hyvä äiti, en osaa tehdä ruokaa... Sairastuinkin synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Masennuksesta selvittyäni, terapiassa käydessäni aloin käsittelemään tunteitani, ja asioita mitä avioliittomme aikana oli tapahtunut, ja aloin ymmärtämään asiat mitä mieheni oli tehnyt. Vähitellen tuntui, että tunteeni häntä kohtaan olivat vähentymässä. En halunnut, että hän koskee minuun, en antanut hänen enään kontrolloida itseäni. Puhuin hänen kanssaan, että olisin valmis ottamaan eron, josta hän säikähti, ja käytös muuttui saman tien. Nyt meillä on mennyt vähän paremmin, mieheni on ollut todella ihana, mutta tuntuu, että en löydä enään tunteita häntä kohtaan. Rakastan häntä, mutten niinkuin aviomiestä, vaan kuin veljeä tai kaveria. Olen kertonut tämän hänelle, ja hän loukkaantui sydän juuriaan myöten. Hän sanoi, että rakastaa minua ja lastani eniten koko maailmassa, ja pyysi anteeksi kaikki tekemänsä virheet. Olen antanut hänelle anteeksi, mutta olisin valmis ottamaan eron hänestä saman tien.
Mitä minun pitäisi tehdä? Katsoa ja odottaa, jos tunteeni häntä kohtaan palaisivat, ja ottaa riski, että hän muuttuisi samanlaiseksi kuin ennenkin. vai lähteä suosiolla kärsineestä liitosta, ja särkeä hänen sydämensä?
Nyt tarvitsisin asiallisia vastauksia/ kokemuksia. Olen ollut mieheni kanssa naimisissa 2 vuotta, ja meillä on pieni lapsi. Naimisiin menon jälkeen mieheni alkoin todella väkivaltaiseksi, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Hän kontrolloi elämääni, sanoi mitä saan tehdä, mitä en. Hän kuvitteli "omistavansa" minut. Olin silloin niin "sokeasti" rakastunut, että hyväksyin tuon kaiken. Mieheni huono käytös jatkui samalla tavalla lapsemme synnyttyäkin. Haukkui, etten ole hyvä äiti, en osaa tehdä ruokaa... Sairastuinkin synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Masennuksesta selvittyäni, terapiassa käydessäni aloin käsittelemään tunteitani, ja asioita mitä avioliittomme aikana oli tapahtunut, ja aloin ymmärtämään asiat mitä mieheni oli tehnyt. Vähitellen tuntui, että tunteeni häntä kohtaan olivat vähentymässä. En halunnut, että hän koskee minuun, en antanut hänen enään kontrolloida itseäni. Puhuin hänen kanssaan, että olisin valmis ottamaan eron, josta hän säikähti, ja käytös muuttui saman tien. Nyt meillä on mennyt vähän paremmin, mieheni on ollut todella ihana, mutta tuntuu, että en löydä enään tunteita häntä kohtaan. Rakastan häntä, mutten niinkuin aviomiestä, vaan kuin veljeä tai kaveria. Olen kertonut tämän hänelle, ja hän loukkaantui sydän juuriaan myöten. Hän sanoi, että rakastaa minua ja lastani eniten koko maailmassa, ja pyysi anteeksi kaikki tekemänsä virheet. Olen antanut hänelle anteeksi, mutta olisin valmis ottamaan eron hänestä saman tien.
Mitä minun pitäisi tehdä? Katsoa ja odottaa, jos tunteeni häntä kohtaan palaisivat, ja ottaa riski, että hän muuttuisi samanlaiseksi kuin ennenkin. vai lähteä suosiolla kärsineestä liitosta, ja särkeä hänen sydämensä?