Tunteekohan ylipainoisen aikuisen lapsen vanhemmat syyllisyyttä?

[tuure]

Vähän huono otsikko, mutta muotoilen sen tässä paremmin

Eli siis ajattelin näitä koko ikänsä ylipainoisina olleita jo aikuisia. Eli tunteekohan näiden vanhemmat syyllisyyttä tuosta ylipainosta? Kun kotoa kuitenkin opitaan elämäntavat yms. ja kuvittelisin, en kuitenkaan tiedä, että aina väärin syöneenä on hankalampaa muuttaa niitä elämäntapoja... Miettiiköhän näiden ylipainoisten vanhemmat, että jos silloin lapsena olisi syöty enemmän kasviksia, liikuttu yhdessä enemmän jne, voisi tilanne olla eri.

Ja kyllä, aikuinen on itse vastuussa teoistaan, mutta tuskinpa se silti vanhemman syyllisyydentuntoja poistaa.

 

[vieras]

Mä taas mietin, että tunteekohan vanhemmat syyllisyyttä ylipainoisesta lapsestaan. Siis ihan alle kouluikäisestä, tai kouluikäisestä.

 

[miniä]

Ainakin minun anoppini lähinnä piikittelee poikaansa joka on lapsuudesta lähtien ollut ylipainoinen.

 

[ap]

Mä taas mietin, että tunteekohan vanhemmat syyllisyyttä ylipainoisesta lapsestaan. Siis ihan alle kouluikäisestä, tai kouluikäisestä.

Joo tämä on kyllä sama asia. Toisaalta alle kouluikäiseen ja kouluikäiseen voi vielä jollain tavalla vaikuttaa. Ainakin olettaisin, että se on helpompaa kuin täysi-ikäiseen lapseen.

 

[-]

Ainakin minun anoppini lähinnä piikittelee poikaansa joka on lapsuudesta lähtien ollut ylipainoinen.

sama juttu. tai mun äiti piikitteli mua kun olin ylipainoinen, nyt on mun sisko sitten uhrina. sama oli teininä, paitsi silloin sisko oli hoikka joten mä olin ainoa joka sai nälvintää osakseni.

 

[keppälerttu]

en tiedä, mut mitäs sit ajattelee vanhempi joka on huolehtinut lapsensa syömisistä, opettanut ja neuvonut ja tarkkaillut ja vahtinut et lapsi pysyy hoikkana jne ja sitten lapsi lihookin jossain vaiheessa..pettyykö sellainen vanhempi sit lapseensa?

 

[pläski]

Lapsuudessani meillä ruokana oli perunoita, ruskeaa kastiketta, tirripaistia, jauhopuuroja, makaronivelliä. Kasviksina puolukkasurvosta. Isälläni oli ja on aika rajoittunut ruokavalio, joten mitään sellaista ei syöty, mistä isä ei pitänyt. Kuitenkin ihan ok ruokaa siihen aikaan. Pullaa leivottiin lauantaisin, jäätelö oli harvinaista herkkua. Karkkia sai harvoin. Koskaan ei käyty missään ulkona syömässä, ekan kerran söin grilliruokaa 18-vuotiaana. Pullukka olin.

Rippikouluikäisenä laihdutin kymmenisen kiloa ihan olemalla syömättä. Voi kun äiti oli ylpeä minusta! Kerran pyöräiltiin kaupungilla ja äiti sanoi, että tuollakin yksi mies katsoo sinua, kun näytät niin hyvältä. Juu, ainakin kolmikymppinen kalapuikkomies siellä hymyili. Säikähdin hirveästi ja hyvin nopsaan lihoinkin vähän enemmän mitä olin laihtunut.

Nyt kun aikuisena olen reilusti ylipainoinen, äitini yleensä päättää puhelut huikkaukseen "älä syö paljon". Pari vuotta sitten vanhempieni luo oli tulossa sukulaisia, joita olin nähnyt teini-ikäisenä. Innoissani sanoin äidille, että kiva nähdä pitkästä aikaa. Äitini kielsi minua tulemasta, kun ne ei tykkää lihavista. Jälkeenpäin kyllä kertoi, miten olivat mukavia.

Äitini siis häpeää minua. Onnekseni olen saanut miehen ja kaksi fiksua lasta. Onhan se kiva, että edes lapsenlapsista voi olla ylpeä, kun lapsista ei voi.

 

[gossip]

Jos aikuinen on lihava, se todennäköisesti ei enää ole vanhempien syytä. Tai niin mä ajattelen, kyllähän aikuisen pitäisi halutessaan ottaa selvää terveellisemmästä ruokavaliosta, jotta voi laihtua ym. Mä mietin, tunteekohan esim. lihavan 12v:n vanhemmat syyllisyyttä...

 

[FatBoy]

Ne mitään mieti. Ovat itsekin lihavia.

 

[iita]

Mä taas mietin, että tunteekohan vanhemmat syyllisyyttä ylipainoisesta lapsestaan. Siis ihan alle kouluikäisestä, tai kouluikäisestä.

Kyllä tunnen syyllisyyttä !

Viikottain mietin mikä menee metsään vaikka olen tarjonnut kasviksia (jotka ei kelpaa ) karsinut herkut, tehnyt ikäni kotiruokaa, kieltänyt mehut jne. Elämästä on tullut yhtä miettimistä mitä tarjota ruuaksi lapselle jolla todella hyvä ruokahalu ? Kiellänkö ottamasta lisää vai alanko tarjoamaan ruokaa mistä lapsi ei pidä, että ei söisi ?
Liikuntaa harrastaa päivittäin.

Kamalaa tämä elämä kun se keskittyy ruuan ympärille ja inhottaa kieltää lapselta herkut kun samaan aikaan ystävät vetävät pussitolkulla makeisia, sipsejä ja se ei heissä näy missään !!! Vai onko se kenties heidän ainoa ruoka päivisin ?

 

[Bubble Bob]

Tuskin tuntee syylisyyttä, sillä suurimmalla osalla ylipainoisista lapsista ja aikuisista on myös ylipainoiset vanhemmat. Heille on aika normaalia olla ylipainoinen ja tuskin näkevät siinä mitään kovin pahaa. Ovat itse kerran opettaneet lapselleen epäterveelliset elämäntavat.

 

[TeylaEmmagan]

en tiedä, mut mitäs sit ajattelee vanhempi joka on huolehtinut lapsensa syömisistä, opettanut ja neuvonut ja tarkkaillut ja vahtinut et lapsi pysyy hoikkana jne ja sitten lapsi lihookin jossain vaiheessa..pettyykö sellainen vanhempi sit lapseensa?

Tälläinen vanhempi voisi kyllä mennä hieman itseensä ja miettiä millaisen suhteen ruokaan lapsi saa, jos syömistä jatkuvasti kytätään. Ei ihme jos myöhemmin puhkeaa syömishäiriö. :/

Meillä äiti oli jojolaihduttaja ja herkkuja vedettiin usein oikein urakalla. Minäkin liityin ekan kerran painonvartijoihin äidin kanssa 14 vuotiaana vaikka näin jälkikäteen ajateltuna en ollut edes ylipainoinen, vain normaalipainon yläpäässä.

Itse aion parhaani mukaan pitää suhtautumisen ruokaan ja painoon neutraalina ja opettaa esimerkin kautta terveellisiä elämäntapoja lapsilleni.