Tunnetteko ihmisiä, joiden kanssa ei voi keskustella mistään muusta kuin heistä itsestään?

Eli juttu tyrehtyy samantien jos yrität puhua jotain omista asioistasi. Mutta omista asioistaan tällainen voi tarinoiden vaikka kuinka paljon, ja odottaa että sinä kommentoit ja juttelet myös hänen asioistaan. Mutta heti kun kerrot vähänkin itseesi liittyviä asioita, hän sanoo korkeintaan "joo" ja koittaa hiljaisuus.

Miten sellaisen ihmisen kanssa voi kukaan olla ystävä?

Ajan tässä takaa vastavuoroisuutta, vuorovaikutusta. Keskustelua niin että kumpikin on täysin samassa asemassa toisiinsa nähden. Joskus tulee mieleen että ko. ihmisille riittäisi pelkkä blogin pitäminen, koska toisten sanottavat ei kiinnosta pätkääkään, vain omat jutut.

Nimim. yhteen ihmiseen kyllästynyt...

 

heh no tunnen kyllä useitakin tällaisia. he voivat näön vuoksi ehkä joskus kysäistä mitä sinulle kuuluu tms mutta heti kääntävät puheen itseensä.

 

No itse asiassa minusta suurin osa ihmisistä on sellaisia, jotka puhuvat itsestään.

Mistäpä muustakaan. Aina kun avaa suunsa, tulee puhuneeksi itsestään, jotakin.

 

No itse asiassa minusta suurin osa ihmisistä on sellaisia, jotka puhuvat itsestään.

Mistäpä muustakaan. Aina kun avaa suunsa, tulee puhuneeksi itsestään, jotakin.

Tietenkin. Et nyt napannut pointtiani. Ajoin takaa vastavuoroisuutta. Eli vastavuoroisuus, tasapuolinen keskustelu. Vaikka puhuisi itsestään, voi jutella toisen kanssa hänenkin asioistaan, eikä vain sanoa "joo" ja alkaa taas selittää lummet lammet omista asioistaan.

 

Tunnen. Siis tunsin. Sellasia, että haluaisit purkaa jonkun mieltäsi vaivaavan isomman asian, mutta about joka toisen lauseen jälkeen "JOOOO siis niin mullakin kerran kuule...." Ja sen jälkeen kuuntelet 3 tuntia avautumista hänen ongelmistaan tai "ongelmistaan". Jossain vaiheessa vaan tajusin, ettei kaikkia tarvi pitää kavereina ja lopetin tällaisten näkemisen.

Nimenomaan se vastavuoroisuus. On ok, jos yksi päivä menee kaverin murheiden ruotimiseen, kunhan toinen päivä menee sinun murheillesi, jos sellasia on jne.

 

Katkaisin kerran välit erään ihmisen kanssa, joka sanoi siihenkin vain "joo" kun kerroin että aiomme mieheni kanssa erota. Sitten selitti seuraavan , suunnilleen puolituntisen ompelemistaan verhoista, lapsensa ummetuksesta, kukkien istutuksesta ja eri shampoomerkeistä.

 

no näitä ihmisiähän on netti pullollaan. järjestään jokainen blogin pitäjäkin on tällainen. Haluaa puhua itsestään ja omista mielipiteistään julkisesti ja toivoo tietysti että kaikki palautekkin koskee vain häntä ja hänen kirjoituksiaan.

ymmärrän todella mitä ajat takaa..tuon kaltaiset ihmiset ovat kyvyttömiä aitoon ja antoisaan ihmissihteeseen omanapaisuutensa vuoksi.

 

Tunnen. Siis tunsin. Sellasia, että haluaisit purkaa jonkun mieltäsi vaivaavan isomman asian, mutta about joka toisen lauseen jälkeen "JOOOO siis niin mullakin kerran kuule...." Ja sen jälkeen kuuntelet 3 tuntia avautumista hänen ongelmistaan tai "ongelmistaan". Jossain vaiheessa vaan tajusin, ettei kaikkia tarvi pitää kavereina ja lopetin tällaisten näkemisen.

Nimenomaan se vastavuoroisuus. On ok, jos yksi päivä menee kaverin murheiden ruotimiseen, kunhan toinen päivä menee sinun murheillesi, jos sellasia on jne.

Joo ihan prikulleen näin. Nyt olen muutaman kk ollut tekemisissä elämäni toisen tällaisen ihmisen kanssa, ja alkaa jo väsyttää. Kun ei sitä vastavuoroisuutta vaan OLE.

 

minulla ei olisi yhtään ns kaveria tai tuttua jos en olisi se kuuntelija. parempi sekin kun kuuntelee niitten juttuja kuin ei olisi kenenkään kanssa tekemisissä.

 

no näitä ihmisiähän on netti pullollaan. järjestään jokainen blogin pitäjäkin on tällainen. Haluaa puhua itsestään ja omista mielipiteistään julkisesti ja toivoo tietysti että kaikki palautekkin koskee vain häntä ja hänen kirjoituksiaan.

ymmärrän todella mitä ajat takaa..tuon kaltaiset ihmiset ovat kyvyttömiä aitoon ja antoisaan ihmissihteeseen omanapaisuutensa vuoksi.

Oma kokemukseni bloggaajista on täysin päinvastainen. Esim Viipaleiden Mummeliisa ei puhu livessä koskaan omista jutuistaan vaan keskittyy kuuntelemaan muita. Ehkä juuri siksi että purkaa omat juttunsa blogiin, jaksaa elää noin?

 

ymmärrän todella mitä ajat takaa..tuon kaltaiset ihmiset ovat kyvyttömiä aitoon ja antoisaan ihmissihteeseen omanapaisuutensa vuoksi.

Itse kyllä olen empaattinen kuuntelija ja haluan auttaa jos vain jotenkin voin, jos toisella vaikka on ongelmia tms. mutta en kestä sitä että minä itse olen aina se kakkonen, hän itse on ykkönen, vaikka mitä tapahtuisi. Tyyliin minä kerron esim. sairastuneeni syöpään, toinen sanoo vaan että aijaa, voi harmi. mut arvaas, kun eilen kävin kaupungilla, näin NIIIIIN täydellisen lipaston meidän vierashuoneeseen....

Aika kärjistetty esimerkki, mutta vähän tuohon suuntaan. :-D

 

Tunnen,entinen työkaverini oli juuri tuollainen.

Hän pystyi kertomaan itsestään ja asioistaan tuntikaupalla ilman taukoa tai kertaakaan kysymättä mitään toisen keskustelijan mielipiteistä tai asioista.
Jos ko. henkilölle kertoi jotain itsestään, hän kuittasi sen nopeasti jollain "aivan" "joo,joo" kommentilla, jotta pääsi äkkiä selittämään taas omaa juttuaan.
Hän ei ikinä aidosti kuullut mitä hänelle kertoi, hänestä huomasi miten hän ajatuksissaan jo valmisteli seuraavaa kerrottavaa juttuaan samalla kun "kuunteli" minun puhettani.

Harmitti, koska en koskaan päässyt selville mikä tekee ihmisestä tuollaisen, mistä se tarve kertoa itsestään ihan kaikki oikein johtuu.

 

[QUOTE="a p";28066959]Joo ihan prikulleen näin. Nyt olen muutaman kk ollut tekemisissä elämäni toisen tällaisen ihmisen kanssa, ja alkaa jo väsyttää. Kun ei sitä vastavuoroisuutta vaan OLE.[/QUOTE]

Sun ei oo pakko enää nähdä sitä.
Tietty joissain tapauksissa saa myös jotain "irti" siitä, että toinen paasaa vain itsestään, mutta ei aina.

Itseasiassa Maria Veitolalla oli viimeisimmässä Trendissä tästä aiheesta kolumni..

 

Minä olen varmaan tällainen itsestäni puhuja. Yritän tietoisesti nykyisin olla enemmän keskustelukumppanista, mutta en aina muista jos innostun. En puhu välttämättä koko aikaa itsestäni, mutta puhetta kyllä riittää kaikista mahdollisista asioista. Mulla on tosin jonkin asteinen kasvosokeus eli minun on vaikea oppia yhdistämään nimiä ja kasvoja toisiinsa.. ja myös sen myötä henkilöhistorioita. Minulle turvallisinta on siis puhua itsestäni, koska en välttämättä muista keskustelukumpoanini "historiaa", lasten määrää, nimiä, puolison nimeä yms.. arvatkaas onko ärsyttävää? Hyvä jos muistan/arvaan keskustelukumppanini nimen oikein..

 

Joo mun työkaveri ruokatauot hänen kanssaan on yhtä kärsimystä. Mistä tahansa puhutaan kääntyy juttu häneen, ja yleensä kukaan ei edes yritä puhua mitään vaan tämä luonnoi itsestää.

 

Knoihin moukkiin aina välistä törmää, ihmettelen onko heillä yhtään todellista ystävää? Itse en moisia huoli, läpättäkööt muille kuin minulle. Vastavuoroisuus on tasavertaisen ihmissuhteen a ja o.

 

Enpä oikeestaan.



Mut joo, tiiättekö mitä mulle kävi tänään kun olin tuolla ravintolapäivätapahtumassa?

 

Joo, tunnen. Mun serkkuni. Ollaan toistemme lasten kummeja ja kyselen aina hältä mitä pojalle kuuluu ja joko osaa tehdä sitä ja tätä, ihan vaan uteliaisuuttani kyselen, en mitenkään vertaile keneenkään. Itselläni on 4kk vanhempi tyttö ja serkkuni on aina sitten kysellyt mitä teillä tyttö teki tässä iässä ja muuta kun heillä poika on nuorempi, niin en tietenkään vauva-aikana muistanut enää kaikkea kun silloin oltiin jo 4kk edellä ja jo ihan eri tilanteessa. Mikshän ei voinut muuten kysellä kun vertaillakseen poikaansa...

Itse ei voinut koskaan muuten kysellä mitä kuuluu tai esim. mitä meillä tyttö vaikka osaa sillä hetkellä tms. Ja muutenkin yritin itse kysellä kuulumisia aina kun yhteydessä oltiin, no ei kysellyt koskaan mun ja lopetinkin niiden kertomisen kun puheenaiheet aina vaihtui kesken kaiken häntä koskeviin juttuihin. Huoh...

 

Valitettavasti moisiin tyyppeihin törmää aika ajoin. Olen oppinut lähtemään pois tai keskeyttämään, enkä tietenkään ala ketään kuuntelemaan tuntitolkulla. Ei sellaista jaksa.

Mikä joskus ärsyttää, ettei sellaisiin ihmisiin voi luottaa. Jos he vaikuttavat työelämässä he saattavat tehdä omanlaisiaan päätelmiään muista ihmisistä ja välittää ihan puutaheinäätietoa eteenpäin. He eivät ole erityisen teräviä ihmistuntijoita, mutta mielellään tehostavat puheitaan muka-tietämisillään.

On yksi vastaava tapaus käsittkyssä, mutta päätin käydä työasiat hänen kanssaan meilitse. On tosi paljon helpompaa.

 

no näitä ihmisiähän on netti pullollaan. järjestään jokainen blogin pitäjäkin on tällainen. Haluaa puhua itsestään ja omista mielipiteistään julkisesti ja toivoo tietysti että kaikki palautekkin koskee vain häntä ja hänen kirjoituksiaan.

ymmärrän todella mitä ajat takaa..tuon kaltaiset ihmiset ovat kyvyttömiä aitoon ja antoisaan ihmissihteeseen omanapaisuutensa vuoksi.

No tuota jotkut pitävät blogia vaikka kertoakseen omasta lemmikistään tai kokkailuistaan.

 

Jos mun pitää valita, otan mieluummin puhekumppaniksi tällaisen itsestään puhuvan, kuin toisista takanapäin puhuvan juoruakan tai ukon.

Kukin tyylillään ja lähes kaikki meistä eniten itsestään ovat kiinnostuneita ja mieluummin niin kuin nämä kaakattavat juoruakat. Suurin osahan tykkää näistä juoruista, toisten paskanpuhumisesta ja kokee tylsemmäksi nämä itsestään puhuvat kuin juoruakat, joilla suosiota riittää.

 

Kyllä!!!
On muuten näyttelijä. Olen huomannut, että k.o ammatin edustajat eivät saa koskaan kylliksi itsestään.

 

[QUOTE="heh";28067233]Jos mun pitää valita, otan mieluummin puhekumppaniksi tällaisen itsestään puhuvan, kuin toisista takanapäin puhuvan juoruakan tai ukon.

Kukin tyylillään ja lähes kaikki meistä eniten itsestään ovat kiinnostuneita ja mieluummin niin kuin nämä kaakattavat juoruakat. Suurin osahan tykkää näistä juoruista, toisten paskanpuhumisesta ja kokee tylsemmäksi nämä itsestään puhuvat kuin juoruakat, joilla suosiota riittää.[/QUOTE]

Mä olen tästä aivan samaa mieltä. Mieluummin kuuntelen toisen höpinää itsestään kuin toisen höpinää jostain kolmannesta ja neljännestä ja viidennestä...

 

Mietin hyvin paljon omia asioitani ja elän sisäisessä maailmassa paljon, enkä jaksa aina kuunnella muiden asioita enkä muista mtiä kaverille on tapahtunut kun näen häntä muutaman päivän päästä. En ole hirveän kiinnostunut muista.

Mutta en kadehdi kavereitani tai toivo heille pahaa ja hädässä yrittäisin auttaa. En ole mielestäni paskin ihminen maailmassa, vaikka tunnistan että en aina kuuntele mjuita vaikka näennäisesti olenki usein se kuunteleva osapuoli ja siis aika lähellä sitä ihmiskuvaa jota aloitus käsittelee.

Kyllä minusta manipuloijat ja toisista juoruilevat ihmiset ovat kuitenkin pahempia ihmisiä ja saavat paljon pahaa aikaan työpaikoilla, kouluissa ja kaikkialla missä "vaikuttavat".

 

Enpä oikeestaan.



Mut joo, tiiättekö mitä mulle kävi tänään kun olin tuolla ravintolapäivätapahtumassa?

Hyvin mielenkiintoista, kerroinko että kun olin yksi päivä itse ravintolassa niin...