A
"apsi"
Vieras
Tunnetko ihmistä, josta kaikki hyvä on hänen omasta mielestään lähtöisin? Sellaista, joka ottaa kunnian ihan mistä tahansa kivasta, mitä jollekulle sattuu, vaikkei hänellä olisi asiaan osaa eikä arpaa? Ja joka syyttää ketä tahansa harmia kohdannutta tämän omasta mokasta, vaikka asiaan ei olisi voinut vaikuttaa?
Mulla alkaa mennä hermot ihmiseen, joka tuppaa neuvojaan joka väliin, etenkin niitä kaikkein itsestäänselvimpiä. Olo on kuin lapsella, jota neuvotaan ja ohjataan joka ikisessä asiassa. Ihan kuin en itse kykenisi oivaltamaan vaikka että auton jäätyneeseen lukkoon auttaa lukkosula tai että lapsella saattaa kesken päivää olla jano.
Jos lapsi oppii kävelemään viikon ennen naapurin samanikäistä lasta, kunnia kuuluu tälle ihmiselle, joka on "aina kannatellut tätä kainaloiden alta juuri oikealla tavalla" (3 kertaa tapahtunut asia) eikä tule edes mieleen, että oli lapsen aika oppia tai että joku muukin on saattanut auttaa lasta näissä pyrkimyksissä. Ainakin hän on varma, että lasta on kannateltu juuri hänen antamansa mallin mukaan, joten kunnia on hänen. Jos sama lapsi oppii puhumaan kolme viikkoa naapurin lasta myöhemmin, syy on minun. Eritoten, kun en ole joko noudattanut hänen neuvoaan siitä, miten opettaa lasta puhumaan tai ainkin olen ymmärtänyt ohjeen väärin ja tuhonnut lapsen herkkyyden oppia ylipäätään puhumaan.
Potalle ja päiväkuivaksi pitää oppia alle kaksivuotiaana tai lapsessa on jokin hirveä vika, tai paremminkin minä en ole osannut pottatreenauttaa. Jos aikataulussa pysytään, arvatkaa, kenen ansiota se on?
Jos sattuu, että ko. henkilö puhuu puuta heinää ja onnistut osoittamaan hänen väitteensä vääräksi, hän väittää joko, että olen ymmärtänyt hänet väärin tai hän ei ole ikinä sellaista edes sanonut. Jos hänelle itselleen käy joku moka ja asiat eivät suju, vika on aina jossakussa muussa. Ja jos hän on itse tehnyt virhevalinnan vaikka kylppärin laattojen suhteen, syy on joko myyjässä, joka ei arvannut, millaisia laattoja hän tarvitsee tai tehtaassa, joka tuottaa surkean huonoja vaihtoehtoja. Luonnollisesti hän itse osaisi pomoksi päästessään ohjata tuotantoa ainoaan oikeaan suuntaan.
Jos kuka tahansa muu joutuu liemeen, ikinä vika ei ole olosuhteissa kuten hänen omalla kohdallaan tietysti olisi, vaan jossakin virhevalinnassa, joka on tehty suunnilleen neljävuotiaana, ellei kelpoisaa tekosyytä löydy lähempää. Eli jos menen kauppaan ja siellä ei myydä kurpitsoja, se on oma vikani, tavalla tai toisella. Tai jos en pidä kaupan vaatevalikoimasta, vika on minussa, kun olen niin ihmeellisen muotoinen, ettei minulle sovi mikään päälle. Kysehän on ilman muuta vain tekosyystä, kun sanon, etten löydä mitään silmää miellyttävää. Todellisuudessa kuulemma en vain mahdu ko. vaatteisiin. Juu, alastihan tässä toki ollaan juoksenneltu kohta 30 vuotta.
Mulla alkaa käpy palaa pikkuhiljaa...
Mulla alkaa mennä hermot ihmiseen, joka tuppaa neuvojaan joka väliin, etenkin niitä kaikkein itsestäänselvimpiä. Olo on kuin lapsella, jota neuvotaan ja ohjataan joka ikisessä asiassa. Ihan kuin en itse kykenisi oivaltamaan vaikka että auton jäätyneeseen lukkoon auttaa lukkosula tai että lapsella saattaa kesken päivää olla jano.
Jos lapsi oppii kävelemään viikon ennen naapurin samanikäistä lasta, kunnia kuuluu tälle ihmiselle, joka on "aina kannatellut tätä kainaloiden alta juuri oikealla tavalla" (3 kertaa tapahtunut asia) eikä tule edes mieleen, että oli lapsen aika oppia tai että joku muukin on saattanut auttaa lasta näissä pyrkimyksissä. Ainakin hän on varma, että lasta on kannateltu juuri hänen antamansa mallin mukaan, joten kunnia on hänen. Jos sama lapsi oppii puhumaan kolme viikkoa naapurin lasta myöhemmin, syy on minun. Eritoten, kun en ole joko noudattanut hänen neuvoaan siitä, miten opettaa lasta puhumaan tai ainkin olen ymmärtänyt ohjeen väärin ja tuhonnut lapsen herkkyyden oppia ylipäätään puhumaan.
Potalle ja päiväkuivaksi pitää oppia alle kaksivuotiaana tai lapsessa on jokin hirveä vika, tai paremminkin minä en ole osannut pottatreenauttaa. Jos aikataulussa pysytään, arvatkaa, kenen ansiota se on?
Jos sattuu, että ko. henkilö puhuu puuta heinää ja onnistut osoittamaan hänen väitteensä vääräksi, hän väittää joko, että olen ymmärtänyt hänet väärin tai hän ei ole ikinä sellaista edes sanonut. Jos hänelle itselleen käy joku moka ja asiat eivät suju, vika on aina jossakussa muussa. Ja jos hän on itse tehnyt virhevalinnan vaikka kylppärin laattojen suhteen, syy on joko myyjässä, joka ei arvannut, millaisia laattoja hän tarvitsee tai tehtaassa, joka tuottaa surkean huonoja vaihtoehtoja. Luonnollisesti hän itse osaisi pomoksi päästessään ohjata tuotantoa ainoaan oikeaan suuntaan.
Jos kuka tahansa muu joutuu liemeen, ikinä vika ei ole olosuhteissa kuten hänen omalla kohdallaan tietysti olisi, vaan jossakin virhevalinnassa, joka on tehty suunnilleen neljävuotiaana, ellei kelpoisaa tekosyytä löydy lähempää. Eli jos menen kauppaan ja siellä ei myydä kurpitsoja, se on oma vikani, tavalla tai toisella. Tai jos en pidä kaupan vaatevalikoimasta, vika on minussa, kun olen niin ihmeellisen muotoinen, ettei minulle sovi mikään päälle. Kysehän on ilman muuta vain tekosyystä, kun sanon, etten löydä mitään silmää miellyttävää. Todellisuudessa kuulemma en vain mahdu ko. vaatteisiin. Juu, alastihan tässä toki ollaan juoksenneltu kohta 30 vuotta.
Mulla alkaa käpy palaa pikkuhiljaa...
