Tunnetko joskus??

[harmaa täti]

Tunnetko joskus täydellistä itseluottamuksen menetystä? Ihan kuin jokin perusturvallisuutesi horjahtaisi? En osaa paremmin kuvata. Minä tunnen, on tosin vähentynyt iän mukana, mutta yhä vähän.

Mistä tällainen voi johtua? Osaako joku auttaa?

 

[ap]

up!

 

[Sleepis]

Onko yleensä jotain tapahtunut kun tuo tunne tulee vai tuleeko se ns. hyvinäkin aikoina?

 

[PahaSilmä]

Tunnen. Tai tässä taannoin tunsin juuri kun luulin, että nousen tästä vielä. Tein tosissaan työtä sen eteen, että ajattelisin itsestäni positiivisesti ja aloin ajattelemaan jopa, että en enää pelkää niin kauheasti kaikkea.

Sitten minulle sanottiin, että olen hirveän negatiivinen, minut mitätöitiin persoonana ja mieskin napsahti ja sanoi semmoisia asioita, että en edes muka yritä, että käytän muita ihmisiä hyväkseni.

Se tuntui, kuin talo ois romahtanut niskaan, kaiken sen yrittämisen ja pinnistelyn ja toivon jälkeen.

 

[ap]

Onko yleensä jotain tapahtunut kun tuo tunne tulee vai tuleeko se ns. hyvinäkin aikoina?

Ei ole mitään tapahtunut. Joskus vaan tunnen ettei musta oo mihinkään ja olen ihan tyhmä ja arvoton. Vaikka tiedän ettei tää pidä paikkaansa, mutta silti se tulee ja se on kamalaa. Tulee tunne et kaikki muut on paljon fiksumpia kuin minä ja minä olen heikko ja plaa plaa.... Ihan nolottaa tämmönen. Onneksi on tullut näitä nykyään harvemmin kuin ennen.

 

[kangasajuruoho]

Tunnen.
Ehkä kerran kuussa.

Mutta eikö se ole hyvä vain?

 

[ap]

Tunnen. Tai tässä taannoin tunsin juuri kun luulin, että nousen tästä vielä. Tein tosissaan työtä sen eteen, että ajattelisin itsestäni positiivisesti ja aloin ajattelemaan jopa, että en enää pelkää niin kauheasti kaikkea.

Sitten minulle sanottiin, että olen hirveän negatiivinen, minut mitätöitiin persoonana ja mieskin napsahti ja sanoi semmoisia asioita, että en edes muka yritä, että käytän muita ihmisiä hyväkseni.

Se tuntui, kuin talo ois romahtanut niskaan, kaiken sen yrittämisen ja pinnistelyn ja toivon jälkeen.

Minuakin pelottaa! Esim se etten selviä elämästä ja esim. työnteosta, vaikka olen hyvin selvinnyt tähänkin asti. Työnteosta on kyllä aika karmivat kokemukset... ehkä se vaikuttaa tähän. Sitten äitiyslomalla mietin näitä kaikessa yksinäisyydessäni.

Onkohan tää yleistäkin?

 

[ap]

Tunnen.
Ehkä kerran kuussa.

Mutta eikö se ole hyvä vain?

No meikäläinen on pohtinut sitäkin, että onko se hyvä. Minä kun olen sellainen "herkkä taiteilijasielu" enkä todellakaan mikään tasainen tallaaja. Ja kun minulla menee aika lujaa, siis tavallaan suoritan elämässäni aika paljon, niin se voipi olla vähän liikaa tällaiselle tunneihmiselle.

 

[PahaSilmä]

Tunnen. Tai tässä taannoin tunsin juuri kun luulin, että nousen tästä vielä. Tein tosissaan työtä sen eteen, että ajattelisin itsestäni positiivisesti ja aloin ajattelemaan jopa, että en enää pelkää niin kauheasti kaikkea.

Sitten minulle sanottiin, että olen hirveän negatiivinen, minut mitätöitiin persoonana ja mieskin napsahti ja sanoi semmoisia asioita, että en edes muka yritä, että käytän muita ihmisiä hyväkseni.

Se tuntui, kuin talo ois romahtanut niskaan, kaiken sen yrittämisen ja pinnistelyn ja toivon jälkeen.

Minuakin pelottaa! Esim se etten selviä elämästä ja esim. työnteosta, vaikka olen hyvin selvinnyt tähänkin asti. Työnteosta on kyllä aika karmivat kokemukset... ehkä se vaikuttaa tähän. Sitten äitiyslomalla mietin näitä kaikessa yksinäisyydessäni.

Onkohan tää yleistäkin?

Mä en edes uskalla hakea töihin. Mun piti eilen hakea siihen työpaikkaan mitä olen katsellut ja jonka haluan, mutta sitten tuli se, että mulle sanottiin niin, vaikka mä niin kauheasti yritin. Miten mä voin uskoa, että pärjäisin, jos muutkaan ei usko?

Mä oikein pinnistä hymyä, ystävällisyyttä ja positiivisuutta. Yritän olla avoin. Liian avoin. Kiitokseksi siitä kuulen, että levitän ympäristööni kielteistä energiaa.

Luulen, että pelko on aika yleistä.

 

[PahaSilmä]

Mäkin oon taiteellinen. Ja sattui, kun veli arvosteli taidettani, vaikka halusin vain jakaa sitä, enkä tarjonnut sitä arvosteltavaksi. Ensin se sanoi, että vaadin liikaa itseltä ja muilta. Sitten perään kertoi mikä töissäni on vikana.

Kirjoitin sille sähköpostia ja nyt en varmasti nuku koko yötä, kun en ole koskaan ennen puhunut suutani puhtaaksi.

 

[ap]

No mulla on sillain sisua, että teen asioita vaikka läpi harmaan kiven. Mutta sitten se tunnepuoli tulee perässä kuitenkin ja alan epäilemään itseäni.

Ehkä tämä on jotain tuen puutetta tai vääristynyttä minäkuvaa, mikä johtuu vaikeasta menneestä elämästä

Joskus tuntuu, et kun on heikossa mielentilassa, niin jotkut ihmiset oikeen haluavat talloa sut.

 

[mursuliini]

Joo kyllä sellaisia tuntemuksia on toisinaan tullu.

Siitä syystä että mua on mollattu aika hyvin, vähän oon mitään kouluja käynyt.
Niin oon TYHMÄ, jolla ei muka harrastuksia, kavereita ja työtä vieroksuvakin oon (tällä hetkellä mun työ on kotona, raskasta ruumiil. työtä oon myös muualla tehny) erään henkilön mielestä.

Mä oletan että ne jotka toisia haluaa painaa alas, niillä on itsetunto itsellä aika huono , kun pitää pönkittää sitä toista alaspäin painamalla,
samalla itseään korottaen.

 

[PahaSilmä]

No niinpä. Musta tuntuu, että kun olen jollain ihmeen ilveellä saanut ajateltua itsestäni hyviä asioita, niin kun kerron siitä niille jotka on mua aiemmin "kannustaneet" niin yhtäkkiä he alkavatkin sanoa minusta ikäviä asioita. Olisin halunnut vahvistusta itselleni ja uusille tuulilleni, mutta ei. Kaikki yrittämiseni mitätöitiin jollain tavoin.

Ja mulla tosiaan ei ole sitä sisua, vaan pidättäydyn tekemästä ahdistavia juttuja. Luulin kai vaan, että voin muuttua, mutta läheiset sanoo toista. kai ne elää minun heikkoudesta. :/

Mies kyllä pyysi anteeksi, se auttaa edes hieman.

 

[ap]

No niinpä. Musta tuntuu, että kun olen jollain ihmeen ilveellä saanut ajateltua itsestäni hyviä asioita, niin kun kerron siitä niille jotka on mua aiemmin "kannustaneet" niin yhtäkkiä he alkavatkin sanoa minusta ikäviä asioita. Olisin halunnut vahvistusta itselleni ja uusille tuulilleni, mutta ei. Kaikki yrittämiseni mitätöitiin jollain tavoin.

Ja mulla tosiaan ei ole sitä sisua, vaan pidättäydyn tekemästä ahdistavia juttuja. Luulin kai vaan, että voin muuttua, mutta läheiset sanoo toista. kai ne elää minun heikkoudesta. :/

Mies kyllä pyysi anteeksi, se auttaa edes hieman.

Joskus sitä on elämässä todella yksin. On tunne ettei ole ketään missään kuka lohduttaisi ja ymmärtäisi. Hyvä kun puhuit suusi puhtaaksi, joskus on pakko vaikka se olisikin ihan hirveetä.

 

[ap]

Joo kyllä sellaisia tuntemuksia on toisinaan tullu.

Siitä syystä että mua on mollattu aika hyvin, vähän oon mitään kouluja käynyt.
Niin oon TYHMÄ, jolla ei muka harrastuksia, kavereita ja työtä vieroksuvakin oon (tällä hetkellä mun työ on kotona, raskasta ruumiil. työtä oon myös muualla tehny) erään henkilön mielestä.

Mä oletan että ne jotka toisia haluaa painaa alas, niillä on itsetunto itsellä aika huono , kun pitää pönkittää sitä toista alaspäin painamalla,
samalla itseään korottaen.

Inhottavia sellaiset toisten mollaajat! Sietäisivät hävetä!

 

[PahaSilmä]

:hug: Kuitenkin meitä pelkääviä on monia. Eikä me olla sitä itse valittu vaan se on meille teetetty, eikä se ole oma syy, jos siitä ei pääse eroon, varsinkaan jos ei saa oikeanlaista tukea.

 

[ap]

:hug: Kuitenkin meitä pelkääviä on monia. Eikä me olla sitä itse valittu vaan se on meille teetetty, eikä se ole oma syy, jos siitä ei pääse eroon, varsinkaan jos ei saa oikeanlaista tukea.

TOTTA! *hali hymiö* <- en osaa tehdä hymiöitä, hih

 

[PahaSilmä]

Pitäs vaan ajatella niitä kaikkia hieman outojakin tuttavia, jotka käy töissä ja pärjää. Ja vain, koska ne kehtaa.

 

[ap]

Minusta tuntuu et ne jotka eivät ajattele, niin pärjäävät tässä elämässä. Jotenkin järkeenkäypää, et kaikilla on kaikenmoisia tunnetiloja, mutta ei ne niitä kyttää niin kuin minä teen. Alkaa jo itseä huvittaa tää, taisi mennä nyt tää olo taas ohi. Miksen mä voi olla sellanen iloinen ja stressitön lirkuttelija, joka ei tunne huolen häivää niin kuin moni mun tuntemani ihminen. :0

 

[PahaSilmä]

Niin ja jos joku menis pieleen, niin sittenhän menis. Universumi on niin iso tapaus, että ihmiset on pelkkää pölyä ja ihmisten itsetunto-ongelmat pelkkää abstraktia kuvitelmaa.

 

[ap]

Niin ja jos joku menis pieleen, niin sittenhän menis. Universumi on niin iso tapaus, että ihmiset on pelkkää pölyä ja ihmisten itsetunto-ongelmat pelkkää abstraktia kuvitelmaa.

Hei tää on hyvä, ihan oikeesti tällä mä lohduttaudun. Kun sitä oikeen alkaa ajattelemaan, niin pienistä asioista tässä on kyse. Ovat vaan saaneet omassa päässä liian suuret mittasuhteet.

 

[täh]

Pitäs vaan ajatella niitä kaikkia hieman outojakin tuttavia, jotka käy töissä ja pärjää. Ja vain, koska ne kehtaa.

No ei kaikilla ole vaihtoehtoa. Ei sellainen tule yleensä mieleenkään, kuin jäädä kotiin, koska ei kehtaisi mennä. pakko mikä pakko.

vaikka miten jännittäisi. ei kaikilla ole ketään, joka kustantaisi elämisen, jos itse jää kotiin makoilemaan.

 

[PahaSilmä]

Pitäs vaan ajatella niitä kaikkia hieman outojakin tuttavia, jotka käy töissä ja pärjää. Ja vain, koska ne kehtaa.

No ei kaikilla ole vaihtoehtoa. Ei sellainen tule yleensä mieleenkään, kuin jäädä kotiin, koska ei kehtaisi mennä. pakko mikä pakko.

vaikka miten jännittäisi. ei kaikilla ole ketään, joka kustantaisi elämisen, jos itse jää kotiin makoilemaan.

No jos sä noin sanot, niin sitten sä et tiedä mitään siitä miltä musta tuntuu.

 

[täh]

Minusta tuntuu et ne jotka eivät ajattele, niin pärjäävät tässä elämässä. Jotenkin järkeenkäypää, et kaikilla on kaikenmoisia tunnetiloja, mutta ei ne niitä kyttää niin kuin minä teen. Alkaa jo itseä huvittaa tää, taisi mennä nyt tää olo taas ohi. Miksen mä voi olla sellanen iloinen ja stressitön lirkuttelija, joka ei tunne huolen häivää niin kuin moni mun tuntemani ihminen. :0

Tuohan on ihan totta. Miehet ajattelevat vähemmän ja arvioivat aina itsensä ja taitonsa todella positiiviseesti. Eivät he kysy uutta työpaikkaa hakiessaan osaavatko, he hakevat työtä ihan sama pärjäävätkö tai taitavatko työn.

 

[ap]

Pitäs vaan ajatella niitä kaikkia hieman outojakin tuttavia, jotka käy töissä ja pärjää. Ja vain, koska ne kehtaa.

No ei kaikilla ole vaihtoehtoa. Ei sellainen tule yleensä mieleenkään, kuin jäädä kotiin, koska ei kehtaisi mennä. pakko mikä pakko.

vaikka miten jännittäisi. ei kaikilla ole ketään, joka kustantaisi elämisen, jos itse jää kotiin makoilemaan.

Niinpä, tämäkin on totta. Tässä on silti kyse eri asiasta, siitä että on mahdollisuus olla kotona, mutta ei uskalla mennä töihin koska jännittää.