Tunnen syyllisyyttä...

[huoh]

Tunnen jatkuvaa syyllisyyttä, että en erityisesti viihdy koti-äitinä, kaipaan töihin ja lapset 1v5kk ja 2kk Tuntuu pahalta lukea esim. kavereiden facebook- päivityksiä, kuinka kotona lasten kanssa olo on maailman parasta ja ihaninta ikinä ja täälläkin suurin osa nauttii kotona olosta ihan täysillä. Kyllä välillä on ihan kivaakin tämä kotona olo, kun voi itse suunnitella päivänsä, mutta pakko kai se on vaan hyväksyä, etten ole perinteinen kotiäiti vaikka kuinka haluaisin lasten vuoksi olla

Miehillä uran ja perheen yhdistäminen on paljon helpompaa kuin naisilla. Tiedän saavani paljon paheksuntaa, kun olen palaamassa tavallista aikaisemmin työelämään, vaikkakin mies on jäämässä lasten kanssa kotiin.

Tuntuu, että tekisinpä mitenpäin vain, aina teen väärin.

Anteeksi sekava purkaus, oli vain pakko purkaa ahdistusta joka taas vaihteeksi tuli, kun kirjauduin facebookkiin...

 

[HoitoonVaan]

Mä palasin töihin heti kun äitiysloma loppui ja mies jäi vuodeksi kotiin lapsen kanssa. En ole kohdannut paheksuntaa muualla kuin tällä palstalla, ja meillä on elämä sujunut mallikkaasti näin. Älä koe syyllisyyttä, te elätte omaa elämäänne. Sä voit rakastaa lapsiasi aivan yhtä paljon kuin se naapurin kotiäiti ja kenties paremmalla tuulella, kun saat käydä töissä. Lapset ei siitä kärsi että sinä menet töihin, kun kerran se toinen läheinen aikuinen jää heitä hoitamaan! Ei me kaikki olla kotiäitityyppiä.

 

[Huspati Huta]

Facebook, se on yksi turkaleen, sanonko mikä *murisee*

 

[Rieputarallaa]

Älä suotta tunne syyllisyyttä! Kaikki ei ole koti-ihmisiä, eikä se tee kenestäkään huonoa ihmistä tai varsinkaan äitiä. Perheen ja töissäkäynnin yhdistäminen on ihan mahdollista, ja itse ainakin olen parempi äiti, kun saan tehdä muutakin kuin kotihommia. Kyse on asenteesta, antaako noiden kahden roolin syödä vai täydentää toisiaan.

 

[Wide]

Turhaan tunnet huonoa omaatuntoa, jokainen tekee parhaat ratkaisut omassa tilanteessaan.

Ja se mitä muut ajattelee, sillä ei ole mitään merkitystä

Itse palasin opiskelemaan kun vauva oli 3kk.Mies hoiti myös meillä.
Hoitoon meni 7kk ikäisenä mummolle jo kun molemmat olimme töissä.

 

[huoh]

Kiva kuulla, että on muitakin, jotka ovat aikaisin lähteneet töihin ja kouluun. Jotenkin kuvittelin tällaisia päätöksiä helpommaksi, mutta sitä kai se vanhemmuus on. Ja tiedän kyllä, että tämä on meidän perheelle paras ratkaisu tällä hetkellä, mutta siltikin mietityttää..

 

[MONO]

Sulla on niin pienet lapset että se on vielä hankalaa.. Meillä lapset 1.2v ikäerolla ja muistan kuinka ahisti! Olin melkein masentunut kunnes aloin syömään E-EPA merkkistä valmistetta,, siitä sai energiaa niin että jaksoi olla. Vielä kun ei ollut ketään kenellä käydä kyläsä taikka kuka olisi käynyt. Se tuntui maailmanlopulta.

Koitahan jaksaa, mene töihin jos siltä tuntuu, mutta älä koe huonoa omaatuntoa!

 

[vieras]

Ei olis kannattanut tehdä lapsia Näitähän löytyy paljon, näitä jotka tekee lapsia vain sen takia että saa sen uusimman äitiyspakkauksen tai kun kaveritkin tekee lapsia niin minäkin, niin ja saahan siitä lapsilisääkin! Ja sitten vaan mahdollisimman äkkiä lapsi hoitoon...

 

[Silmukka-]

Tosta syyllisyyden tunteesta sun pitäisi päästä eroon. Ja sinusta itsestäsihän se kuitenkin lähtee eikä muiden mielipiteistä.

Jos sinusta on ihanaa mennä töihin ja miehestä jäädä kotiin vuorostaan niin sittenhän ihmisten ennakkoluulot on helppo kohdata kun on vain positiivista kerrottavaa.
Mutta jos taas et täysin sinut ole päätöksesi kanssa niin kyllä tulet harmittomistakin kommenteista ja kyselyistä pahastumaan.

 

[huoh]

Ei olis kannattanut tehdä lapsia Näitähän löytyy paljon, näitä jotka tekee lapsia vain sen takia että saa sen uusimman äitiyspakkauksen tai kun kaveritkin tekee lapsia niin minäkin, niin ja saahan siitä lapsilisääkin! Ja sitten vaan mahdollisimman äkkiä lapsi hoitoon...

Voi jestas sentään! On kyllä niin ala-arvoinen vastaus, että mietin, vastaanko tähän ollenkaan, mutta...

Omat lapsenteko-motiivini ovat kyllä hieman erit kuin yllämainitut! Omassa kaveripiirissäni ei ollut muilla lapsia ennen minua, äitiyspakkaus ei ollut mikään "pakko saada", lapset olisin kasvattanut ja ruokkinut ihan ilman lapsilisiäkään. Lapset ovat toivottuja ja rakastettuja ja todella ajattelin, että olisin nauttinut kotona olosta enemmän. Tähän tosin varmasti vaikuttaa esikoisen syntymän jälkeen sairastettu synnytyksen jälkeinen masennuskin. Eli aina ei vain asiat mene niinkuin on ajatellut.

 

[Madicken04]

Facebookin päivityksiin en menisi 100% luottamaan... Jos vaikka omien kavereidenkin elämä olisi yhtä ihanaa mitä ne antavat ymmärtää niin mistä ihmeestä sitä valitettavaa kuitenkin aina löytyy...???

Mutta yleisesti jotkut vaan viihtyvät kotona poremmin kuin toiset. Samoin kuin jotkut sitten puolestaan viihtyvät töissä ja jollekin sopii parhaiten se että saisi olla vajaata työaikaa töissä ja sitten taas enemmän vapaa-aikaa lasten kanssa.

Teillä on hieno homma kun mies haluaa ja pystyy jäämään lasten kanssa kotiin, ei siitä todella kannata mitään syyllisyyttä kantaa! Päinvastoin, upea juttu lapsille kun saavat mahdollisuuden tuollaiseen laatuaikaan isän kanssa, kaikki lapset eivät ole siinä yhtä onnekkaita! =)

 

[vieras]

ja mietin just tuota, että miks on niin hirveetä jos äiti haluaa lähteä takaisin työelämään... meneehän isätkin? ja eikös isän pitäisi olla ihan yhtä rakas, tärkeä ja läheinen kuin äidinkin. että jos isä haluaa jäädä kotiin ja äiti mennä töihin, ei siinä mielestäni ole sen kummmempaa kuin että jos isä menee töihin ja äiti jää kotiin? että äläpäs suotta syyllisyyttä tunne, kukin tekee tavallaan, eikä se vähennä rakkauttasi lapsiin vaikka töihin menetkin=)

 

[äiti]

Ei olis kannattanut tehdä lapsia Näitähän löytyy paljon, näitä jotka tekee lapsia vain sen takia että saa sen uusimman äitiyspakkauksen tai kun kaveritkin tekee lapsia niin minäkin, niin ja saahan siitä lapsilisääkin! Ja sitten vaan mahdollisimman äkkiä lapsi hoitoon...

Niin ja sitten on näitä, jotka tekee niitä lapsia sen äitiyspakkauksen ja tukien vuoksi, eikä koskaan ikinä pääse minnekään töihin, ei huvita eikä ole kyllä mahiksiakaan..

 

[mamma]

Ap:n teksti ois voinu olla mun omaa.. Tosin mulla on yksi lapsi, ja hän on jo vuoden ikäinen, mutta toinen vuosi tulis olla vielä kotona. Useimmiten tuntuu, että päivät pitkät sitä odottelee vaan, että aika kuluis. Ainaista ruoan laittoa, ja puistossa oleilua. Mulla on mukavia äitikavereita, mutta kaipaan tosi paljon työelämään. Haluaisi käyttää aivoja johonkin, pelottaa, että ammattitaito heikkenee jne.

Mieletön juttu jos sun mies jää lapsien kanssa kotiin. Ihan huippua lastenkin kannalta, turhaan koet mitää syyllisyyttä! Meillä ei olis tuohon varaa, miehen palkka on yli kaksinkertainen, kun mun, eli näillä mennään. No, täytyy vaan keskittyä lapseen, sehän se kaikkein tärkein loppujen lopuksi on, ja voin vaan kuvitella vuoden päästä, kun ne päiväkotirumbat sun muut alkaa, niin muistelen kaiholla tätä aikaa, kun sai vaan nauttia lapsesta ilman stressin hieventäkään..=)