Tunnen olevani huono äiti :(

[Lopussa]

Tunnen olevani huono äiti. Selitän miksi. Kaikki alkoi kun sairastuin vakavasti. Viime vuosi meni taistellessa hengestäni syöpää vastaan. Selätin syövän ja nyt olen ns. terve. Muutimme tyttöni kanssa mummun ja papan luo asumaan siksi aikaa kun sairastin. Olen yh-äiti ja tyttö oli melkein 2v tuolloin. Tytölleni aika oli kaaosta. Muutto, tarhan alkaminen, äiti kipeänä. Alkoi myös se uhma. Mummu oli väsynyt meidän hoitamisesta, mie olin välillä sairaalassa hoitoa saamassa, välillä muuten ihan loppu sytostaateista. Tiedän, että tuona aikana tein virheitä kasvatuksessani, jos sitä voi siksi sanoa. Menin siitä mistä aita oli matalin. Tein niin kuin tyttöni tahtoi, annoin hänen pompotella, jotta olisi tyytyväinen ja hiljaa aamuisin. Varsinkin viikonloppuisin jotta isovanhemmat saisivat levätä. Halusin, ettei meistä olisi niin paljoa huolta ja vaivaa. Ongelmat kohtaan nyt. Tyttö on nyt 2v8kk ja voimakastahtoinen pirpana. Nyt laitan taas rajoja mutta kun olen tehnyt aiemmin sen virheen että pompin hänen mukaansa, on se aika hankalaa nyt. Hän vaatii koko ajan seuraa, leikkikaveria enkä mie oikeasti jaksa koko aikaa leikkiä tai viihyttää häntä enää. Tarhasta kun tullaan kotiin, olisi koko ilta vain leikittävä hänen kanssaan. Leikinkin osan illasta mielelläni hänen kanssaan mutta en taho olla viihdyttäjänä enää. Kun yritän tehdä omia juttujani, alkaa huuto. Joskus en saisi edes sohvalla istua kun huuto alkaa. Kaverini lapsi leikkii jo hyvin itsekkin ja toivoisin että omaniki osaisi leikkiä yksin hetken. Tämän takia tunnen olevani huono äiti. Joskus toivoisin, että joku ihana tulisi ja opettaisi minua olemaan kunnon äiti ja opettaisi miten käsitellä uhmakasta 2 vuotiasta.

 

[CandleLight]

:hug: Et ole huono äiti. Olet käynyt vaikeita läpi ja selvinnyt siitä, kyllä se on ihan ymmärrettävää ettei tuollaisessa tilanteessa jaksa. Itse olen kasvattanut lasta yksin, vuosi sitten sairastin masennusta enkä kamalasti rajoja jaksanut laittaa, ei se tee minusta huonoa äitiä. Nyt kun voin paremmin niin olen alkanut laittaa tarkempia rajoja lapselle, tuttua on tilanteesi. Pysyt vain tiukkana, ei se lapsi mene rikki jos joskus joutuu huutamaan. Pitemmällä aikavälillä lapsi kyllä oppii, on vain pysyttävä tiukkana ja johdonmukaisena. Tsemppiä, kyllä se siitä, sinä olet hyvä äiti. :flower:

 

[vv]

*vink* hommaa korvatulpat ja anna tytön huutaa sillä aikaa kun teet hommiasi tai loikoot sohvalla. Ei se sitä kuukausia jaksa

 

[Ievaliina]

höpö höpö,tärkeintä on et tytölläs on terve äiti,eli elossa vielä 10 vuoden päästä.Ei lapsi säry jos ei tahroosa saa periks,ne on niitä elämän opettelun kynnyskiviä!Voimia :hug:

 

[mutsi]

Monet lapset ovat vaativia vaikka kuinka olisi rajoja laittanut syntymästä saakka. En usko että kasvatuksella voi kauheasti lapsen persoonaan vaikuttaa. Älä nyt ihmeessä syyllistä itseäsi vaan ota reippaasti itelles aikaa vaikka lapsi kiukkuaakin. Menee se joskus ohi.

 

[.]

Nyt vain aloitat uudelleen pitkäjänteisen kasvattamisen. Menee aikaa ennenkuin taas on rajat ja säännöt selvät mutta kyllä te selviätte.

Voimia!