Tunnen itseni niin huonoksi vaimoksi!!

Meillä on 4kk ikäinen ihana tyttövauva mutta suhde nyt on vähän mitä on.. Olemme siis vieraantuneet toisistamme, hoidan vaan vauvaa ja olen suoraan sanottuna sysännyt avioliiton ja yhteisen ajan viimeiseksi tärkeysjärjestyksessäni.. Tahdon vaan olla tyttärelleni läsnä ja hyvä äiti ja haluan etä voin olla joka hetki ottamassa syliin jos sitä tarvitsee. Nyt olimme sopineet että huomenna vauva menee kummeille hoitoon että saamme hetken olla yhdessä ja keskittyä vain toisiimme.. Mieheltä salaa sen peruin sillä en voi kuvitellakaan tilannetta että lapsi olisi ilman minua jossain. Mieheni on tähän mennessä yrittänyt saada minua edes hetkeksi viettämään omaa aikaa ja toivonut kovin että olisimme edes joskus kahdestaan sillä hänkin tiedostaa että jos emme pian tee jotain, eroamme.. Onko muilla ollut samanlaista vauva-aikana? Miten suhde on kestänyt?

 

No kuule... sellaista se vauvan kanssa on...

 

älä sit itke ku miehesi ei enää jaksa yrittää..

 

No tulipas kivaa vastausta. Mitä tarkoitit tuolla "älä sit itke ku miehesi ei enää jaksa yrittää" ?

 

eikä ole normisti kaikilla tommosta, ihmiset vain luulee, että muillakin on. huolehdi parisuhteestasi, se on myös lapsen etu.

 

Anna miehellesi tilaa olla isä.
Et sinä ole tytön ainoa vanhempi. Jos miehesi on sinulle yhtään tärkeä, anna avioliitollennekin aikaa.

 

Oletko antanut miehesi hoitaa vauvaa? Mitä silloin, kun vauva nukkuu? vauvan voi hetkeksi jättää omaan sänkyynsäkin. vauva katselee sitten kädiään tai jalkojaan ja tutustuu vähän muuhunkin maailmaan. Jos vauva ei itke, niin ei sinun tarvite häntä pitää sylissä kaiken aikaa. Päiväunille vauva kannattaa laittaa toiseen huoneeseen, että se saa olla rauhassa. Sekin tarttee välillä omaa rauhaa.

Kannattaa antaa lasta hoitoon vaikka vaan pariksi tunnissa ja käydä itse vaikka elokuvissa. Vauva ei koe, että hylkäät hänet, vaan tutustuu uusiin ihmisiin, jotka voivat tulevaisuudessa olla hänelle hyvin tärkeitä. Turvallisia aikuisia ei ole lapsen elämässä ikinä liika.

ja kun vauva nukkuu, niin keitä kahvit ja katso miestä silmiin ja kysy, että mitä kuuluu. kuuntele mitä sille on tapahtunut töissä ja kerro, millaista sinulla oli vauvan kanssa.

Et saisi salaa perua lapsen hoitoa, jos siitä on yhdessä sovittu. Vaikka tunniksi ihan.

 

no voi hyvänen aika, eikö vauvanne nuku ikinä? eikös sitä parisuhdetta voi hoitaa silloin? vaikka jutella sohvalla? eikä aina katsoa sitä telkkaa?

meillä sitä parisuhdetta hoidetaan juuri silloin, ja joskus harvoin kun lapset on hoidossa. lapset menevät nukkumaan siinä 20.30, jää monta tuntia aikaa kaksin. tai sitten kun mennään viikonloppuisin anoppilaan, jätämme lapset sinne pariksi tunniksi, ja käydään yhdessä kahvilla.

kyllä se parisuhde kestää, jos heti ei joka ongelmasta olla ajattelemassa eroamista.

 

Miten pystyn jättämään lapsen hoitoon? Tiedostan sen että jos haluamme että liittomme säilyy ehjänä niin meidän täytyy ottaa omaa aikaa mutta itku tulee kun vaan ajattelenkin vauvan hoitoon jättämistä.. ;(

 

jos et yhtään muutamaksi tunniksi pysty jättämään hoitoon, miten voit aikanaan viedä tarhaan/päästää kouluun/kestää kotoa poismuuton? oikeasti, hoida parisuhdetta, se sulle jää kun lapset kotoa pois lähtee ja vuosien tyhjyyttä ei voi sitten hoitaa enää kuntoon. me hoidamme saunassa ja iltaisin juttelemalla suhdettamme, joskus konserteissa käymme. telkkua katsomme tosi vähän, koska se on parisuhteen surma.

 

no voi hyvänen aika, eikö vauvanne nuku ikinä? eikös sitä parisuhdetta voi hoitaa silloin? vaikka jutella sohvalla? eikä aina katsoa sitä telkkaa?

meillä sitä parisuhdetta hoidetaan juuri silloin, ja joskus harvoin kun lapset on hoidossa. lapset menevät nukkumaan siinä 20.30, jää monta tuntia aikaa kaksin. tai sitten kun mennään viikonloppuisin anoppilaan, jätämme lapset sinne pariksi tunniksi, ja käydään yhdessä kahvilla.

kyllä se parisuhde kestää, jos heti ei joka ongelmasta olla ajattelemassa eroamista.

Nukkuuhan se, 1,5-2h välein heräilee ja tähän mennessä olen nukkunut aina kun mahdollista.. Isänsä ei tahdo yksin olla tytön kanssa koska huutaa aina jos äiti ei olekaan vieressä eikä siksi yksin saa vauvaa rauhoitettua..

 

Lasten vauva aikaan "parisuhteen hoitaminen" oli vielä helppoa! Vauvahan nukkuu paljon jne. Toista nykyään, ellei muuta niin saa pelätä seinän takana nukkuvia teinejä

Tosin, nyt pääsee helpommalla lähtemään kahdestaan vaikka vaan ruokakauppaan, ei ole pakosta otettava edes pieniä mukaan...

 

Miten pystyn jättämään lapsen hoitoon? Tiedostan sen että jos haluamme että liittomme säilyy ehjänä niin meidän täytyy ottaa omaa aikaa mutta itku tulee kun vaan ajattelenkin vauvan hoitoon jättämistä.. ;(

Mikä siinä on niin kauheaa? Pelkäätkö, että vauva ei muista sinua sen jälkeen enää? vai ajatteletko, että hoitajat tiputtaa sen? Pari tuntia sinne tai tänne. Jokatapauksessa ei ole mitään fyysistä estettä hoitoon jättämiselle, koska napanuoraakaan ei enää ole.

Ajattele siltä kantilta, että vauva tutustuu uusiin ihmisiin ja vauvan tukiverkosto kasvaa. Anna miehesi myös hoitaa vauvaa yllinkyllin

 

onko tää nyt saman kirjoittajan joka kirjoitti että on kyllästynyt vaimoonsa ja lapseensa ja ero tulee jos ei ala olemaan yhteistä laatuaikaa vai miten se oli....

 

Ja vauvan pitää tottua isäänsä. On totta, että vauvaa on autettava, jos hän huutaa ja hänellä on joku hätä. Mutta isän sylissä ei hätää ole. Isä voi tuntea itsensä ulkopuoliseksi ja surkeaksi, kun ei voi osallistua hoitoon. Seuraavalla kerralla neuvot isää, mistä asennosta vauva pitää ja annat isän itse rauhoittaa vauvan.

 

Parasta mitä voit tehdä lapsellesi, on pitää parisuhde kunnossa. Onnelliset vanhemmat= onnellinen lapsuus.

 

Eihän vauvaa ole pakko jättää hoitoon jos et siihen vielä pysty. Aloita vaikka juuri illoista, kun vauva on nukkumassa, keskity mieheesi. Voi aluksi vaatia pientä yrittämistä jos on taito päässyt unohtumaan, mutta nopeasti huomaat, miten siitä yhdessäolosta saa taas voimaa! Ja vielä ennenkuin viette lapsen hoitoon, niin anna miehellesi mahdollisuus olla vauvan kanssa kahden. Minä olin ekat pari kuukautta koko ajan miehen olkapään takana kurkkimassa, että mitä se vauvalle tekee. Miehellä lopulta meni hermot ja se hääti mut ulos kavereiden kanssa, jotta sai rauhassa tutustua tyttäreensä. Siitä asti mies on ollut monta kertaa viikossa väh. tunnin kerrallaan kahden tytön kanssa, vaikka vaunukävelyllä. Näin minä olen oppinut luottamaan mieheen ja hyvin hän (tietysti) tyttöä hoitaakin. Varmasti pikkuhiljaa uskallat jättää hetkeksi lapsen hoitoon jollekin muullekin. Kyllä liittonne varmaan kestää, mutta siitä olisi iloa sinullekin enmmän jos löytäisit miehesi taas uudestaan. Ja ne pienet jutut! Kiihkeän suudelman voi antaa vaikka vauva olisikin hereillä. Tai sanoa toiselle jotain kivaa. Miehenikin tunnusti alussa olevansa vähän mustis vauvalle, kun se saa kaiken huomion ja hän ei ollenkaan. Normaaliahan se on tavallaan, mutta kivempi olo mullakin on nyt kun tunnen itseni äidin lisäksi vaimoksi.

 

no voi hyvänen aika, eikö vauvanne nuku ikinä? eikös sitä parisuhdetta voi hoitaa silloin? vaikka jutella sohvalla? eikä aina katsoa sitä telkkaa?

meillä sitä parisuhdetta hoidetaan juuri silloin, ja joskus harvoin kun lapset on hoidossa. lapset menevät nukkumaan siinä 20.30, jää monta tuntia aikaa kaksin. tai sitten kun mennään viikonloppuisin anoppilaan, jätämme lapset sinne pariksi tunniksi, ja käydään yhdessä kahvilla.

kyllä se parisuhde kestää, jos heti ei joka ongelmasta olla ajattelemassa eroamista.

Nukkuuhan se, 1,5-2h välein heräilee ja tähän mennessä olen nukkunut aina kun mahdollista.. Isänsä ei tahdo yksin olla tytön kanssa koska huutaa aina jos äiti ei olekaan vieressä eikä siksi yksin saa vauvaa rauhoitettua..

hmm..ja minkäköhän takia isi ei tahdo hoitaa lastaan, ja mistä syystä vauva aina huutaa eikä rauhoitu?

ettet vaan olisi ominut koko lasta..? jos isä alusta asti hoitaa lasta tasapuolisesti äidin kanssa, ei tuollaista tilannetta tule, vaan vauva hyväksyy lohduttajakseen äidin ja isän. (toki myönnän että joskus vauvoille tulee vaiheita, millon kukaan muu ei kelpaa kun äiti, mutta se on ohimenevää)

tunnen erään, joka omi täysin vauvan itselleen, vaihtoi kaikki vaipat itse, syötti itse, puki itse, ja mies ei melkein koskea saanut. no, eipä miehelle ikinä kehittynyt minkäänlaista suhdetta lapseensa. ja sitten kun toinen lapsi oli tulossa, tämä äiti valitti, kun mies ei auta yhtään.

en väitä että olisit samanlainen, mutta tuossa ap kirjoituksessa oli kyllä tuommoisia piirteitä.. että kukaan muu ei osaisi hoitaa vauvaa kuin sinä..
:/ onko niin?

äläkä heti ole tappiomielialalla, puhumassa erosta. ero pitää olla vasta se vihonviimeinen vaihtoehto. eikä sitä kannata edes harkita vauva-aikana, jos syyt ovat noin "kevyitä".

soita uudestaan kummille, että vauva tulee hoitoon.

 

Ja vauvan pitää tottua isäänsä. On totta, että vauvaa on autettava, jos hän huutaa ja hänellä on joku hätä. Mutta isän sylissä ei hätää ole. Isä voi tuntea itsensä ulkopuoliseksi ja surkeaksi, kun ei voi osallistua hoitoon. Seuraavalla kerralla neuvot isää, mistä asennosta vauva pitää ja annat isän itse rauhoittaa vauvan.

Syy siihen että minä pääsääntöisesti hoidan vauvan, on juuri se että kun vauva rauhoittuu vaan minun sylissäni ei mies jaksa kauaa vauvaa tyynnytellä vaan hermostuu vauvan itkuun ja pyytää minut paikalle. 1 kerran olen lähtenyt yksikseen lenkille ja tällöin mies soitti ja pyysi minut kotiin auttamaan vauvan kanssa.. vähän vaikeaselkoinen tilanne :/

 

no voi hyvänen aika, eikö vauvanne nuku ikinä? eikös sitä parisuhdetta voi hoitaa silloin? vaikka jutella sohvalla? eikä aina katsoa sitä telkkaa?

meillä sitä parisuhdetta hoidetaan juuri silloin, ja joskus harvoin kun lapset on hoidossa. lapset menevät nukkumaan siinä 20.30, jää monta tuntia aikaa kaksin. tai sitten kun mennään viikonloppuisin anoppilaan, jätämme lapset sinne pariksi tunniksi, ja käydään yhdessä kahvilla.

kyllä se parisuhde kestää, jos heti ei joka ongelmasta olla ajattelemassa eroamista.

Nukkuuhan se, 1,5-2h välein heräilee ja tähän mennessä olen nukkunut aina kun mahdollista.. Isänsä ei tahdo yksin olla tytön kanssa koska huutaa aina jos äiti ei olekaan vieressä eikä siksi yksin saa vauvaa rauhoitettua..

Sitä suuremmalla syyllä isä äkkiä enemmän hoitamaan tyttöä, ennenkuin tyttö todella tottuu siihen, että äiti on AINA vieressä. Miehesi on kuitenkin lapsen isä, yhtälailla hänellä on velvollisuus ja oikeus olla tytön kanssa ja tytöllä oikeus luoda suhde isään.

 

Miten pystyn jättämään lapsen hoitoon? Tiedostan sen että jos haluamme että liittomme säilyy ehjänä niin meidän täytyy ottaa omaa aikaa mutta itku tulee kun vaan ajattelenkin vauvan hoitoon jättämistä.. ;(

Miten olisi sellainen ratkaisu, että tyttö ei mene hoitoon, mutta te kaksi voisitte keskittyä tyttöön hetken yhdessä vaikka olkkarin lattialla, yhdessä sängyssä makoillen tms. Ja siinä samalla todennäköisemmin tulisi paremmin taas katseltua sitä toistakin, eikä vain vauvaa.
Toimii meillä.

 

Ja vauvan pitää tottua isäänsä. On totta, että vauvaa on autettava, jos hän huutaa ja hänellä on joku hätä. Mutta isän sylissä ei hätää ole. Isä voi tuntea itsensä ulkopuoliseksi ja surkeaksi, kun ei voi osallistua hoitoon. Seuraavalla kerralla neuvot isää, mistä asennosta vauva pitää ja annat isän itse rauhoittaa vauvan.

Syy siihen että minä pääsääntöisesti hoidan vauvan, on juuri se että kun vauva rauhoittuu vaan minun sylissäni ei mies jaksa kauaa vauvaa tyynnytellä vaan hermostuu vauvan itkuun ja pyytää minut paikalle. 1 kerran olen lähtenyt yksikseen lenkille ja tällöin mies soitti ja pyysi minut kotiin auttamaan vauvan kanssa.. vähän vaikeaselkoinen tilanne :/

No isän nyt vaan on yksinkertaisesti kasvettava aikuiseksi ja otettava vastuuta lapsesta.

 

no voi hyvänen aika, eikö vauvanne nuku ikinä? eikös sitä parisuhdetta voi hoitaa silloin? vaikka jutella sohvalla? eikä aina katsoa sitä telkkaa?

meillä sitä parisuhdetta hoidetaan juuri silloin, ja joskus harvoin kun lapset on hoidossa. lapset menevät nukkumaan siinä 20.30, jää monta tuntia aikaa kaksin. tai sitten kun mennään viikonloppuisin anoppilaan, jätämme lapset sinne pariksi tunniksi, ja käydään yhdessä kahvilla.

kyllä se parisuhde kestää, jos heti ei joka ongelmasta olla ajattelemassa eroamista.

Nukkuuhan se, 1,5-2h välein heräilee ja tähän mennessä olen nukkunut aina kun mahdollista.. Isänsä ei tahdo yksin olla tytön kanssa koska huutaa aina jos äiti ei olekaan vieressä eikä siksi yksin saa vauvaa rauhoitettua..

hmm..ja minkäköhän takia isi ei tahdo hoitaa lastaan, ja mistä syystä vauva aina huutaa eikä rauhoitu?

ettet vaan olisi ominut koko lasta..? jos isä alusta asti hoitaa lasta tasapuolisesti äidin kanssa, ei tuollaista tilannetta tule, vaan vauva hyväksyy lohduttajakseen äidin ja isän. (toki myönnän että joskus vauvoille tulee vaiheita, millon kukaan muu ei kelpaa kun äiti, mutta se on ohimenevää)

tunnen erään, joka omi täysin vauvan itselleen, vaihtoi kaikki vaipat itse, syötti itse, puki itse, ja mies ei melkein koskea saanut. no, eipä miehelle ikinä kehittynyt minkäänlaista suhdetta lapseensa. ja sitten kun toinen lapsi oli tulossa, tämä äiti valitti, kun mies ei auta yhtään.

en väitä että olisit samanlainen, mutta tuossa ap kirjoituksessa oli kyllä tuommoisia piirteitä.. että kukaan muu ei osaisi hoitaa vauvaa kuin sinä..
:/ onko niin?

äläkä heti ole tappiomielialalla, puhumassa erosta. ero pitää olla vasta se vihonviimeinen vaihtoehto. eikä sitä kannata edes harkita vauva-aikana, jos syyt ovat noin "kevyitä".

soita uudestaan kummille, että vauva tulee hoitoon.

Selvennän vielä, että isä ei hoida lasta siksi että tämä on hänen oma toivomuksensa. Tiedämme että tämä on ohimenevä vaihe vauvalla ja mies on toivonut näin tehtävän tämän vaiheen ajan. Onhan se selväkin että vauva tottunut enemmän minun kanssani olemaan kun mies joutuu työn puolesta tekemään 12h työpäivää :/

 

Voi voi, ikävä tilanne ja teidän ihan oma päätös, että hoidat vauvaa vain yksin. mitäs tossa muka sitten muuta voi?

 

ymmärrän sinua hyvin! minäkään en malttaisi millään jättää lastani hoitoon kellekään ja hän jo 1v 5kk!!! mutta nyt lauantaina olen tekemässä sen. aion lähteä kaverini kanssa shoppailemaan ja mies hoitaa lasta, menevät kyllä mammalaan, mutta minä yritän vähän löysätä tätä henkistä napanuoraa lapseeni! tiedän jo valmiiksi, että itken ikävää jättäessäni lapsen, mutta tuskin hän kuitenkaan kauaa ikävöi äidin perään kun on mielekästä tekemistä ja leikkimistä. ihan rauhassa vaan niin kauan kun tuntuu siltä niin älä vie muualle hoitoon, mutta miehesi anna osallistua! lapsi on myös hänen!