Tulisiko sinulle paha mieli tästä?

[Phoebsi]

Mä en ymmärrä menneisyydessä roikkumista :snotty:

Tähänhän voisi soveltaa sitä että heitetään pois vanhentuneet kuvat, esim. kuvat siitä kun seurusteltiin ja katellaan vaan niitä kuvia joissa ollaan jo naimisissa. Kun ei oo kiva roikkua menneisyydessä.

Niinhän sen voi ja soveltakoon joku niin. Mulla on ollut historia eksän kanssa, se ei kuulu enää tähän päivään. Sen sijaan mun ja aviomiehen historia kuuluu meille molemmille. Mun mielestä eksien kuvien ja kirjeiden vaaliminen ja ajoittainen muistelo on menneissä roikkumista.

Onko susta myös vanhojen entisten kavereiden tai vaikka edesmenneiden sukulaisten muistelu myös menneissä roikkumista?

Aika lailla on

 

[minttu]

Ei todellakaan tulisi. Ei mun mielestä kenenkään tarvitse heittää muistojaan pois. Toisen menneisyydelle ei voi mitään, eikä tarvitsekaan voida. Itse olen säästänyt kaikenlaista vanhoista poikakavereistani, enkä missään tapauksessa suostuisi luopumaan niistä kenenkään takia. Ne ovat mun muistojani, jotka eivät kuulu kenellekään muulle. Mä haluan katsella niitä ja vaipua muistoihini vielä vanhainkodissakin Tietenkään en pidä valokuvia, kirjeitä yms. missään sellaisessa paikassa, missä mieheni törmäisi niihin jatkuvasti. Mies tietää, että mulla on tuollainen kätkö, mutta eivätpä ne häntä haittaa.

 

[mlps]

säilytän minäkin exän kirjeitä ja valokuvia. en lue niitä enää mutta tiedän että ne siellä on tallessa ja se on lohdullista. huolestuisin jos miehesi olisi esim repinyt exänsä pään irti joka kuvasta

Niinpä. Huolestuttavampaa minustakin on jos kaikki exään liittyvän hävittää. Ei niitä näkyvillä tartte pitää, mut outoa musta on jos hävittää vaikka kymmenen vuoden valokuvat ku niissä on elämää exän ka. Se on tietty sairasta, jos pitää entisiä vihki ja hääkuvia kehyksissä näkyvillä. Mut en ymmärrä ihmistä jonka pitää hävittää todistusaineistot eletystä elämästä. Tottakai pusipusi kuvat on kohteliasta siirtää arkistoihin. Ja rajansa kaikella. Mun ukko esitteli exänsä kuvaa, kun tää puski maailmaan heidän esikoistaan. Ei ny ihan kaikki näkyny, mut silti. En kyllä ollu mustis, lähinnä aattelin et exä repis varmaan ukolta pään irti jos tietäs... Mut jos ei kestä toisen ihmisen menneisyyttä, niin pitää ryhtyy suhteeseen sellaisen kanssa jolla ei sitä ole.

 

[kyllä]

mullakin on omani josaain tallessa, miksei olis? Se on mun menneisyys. Miehellänikin on sellainen, ei se mua haittaa. Tyhmää miettiä tuollaisia!

 

[kiertolainen]

En nae mieheni exan kuvissa tai kirjeissa mitaan uhkaavaa vaikka tiedan etta silla niita on iso pino.
Olen itsekin sailyttanyt exan kuvia ja esim sen antaman sormuksen (ei kihlasormus tms) ja pidankin sita joskus, mieheni mielesta se ei ole epailyttavaa mitenkaan - pelkastaan kaunis sormus.

Minusta puolisoilla pitaa olla sen verran luottamusta (ja itsetuntoa) etta entisen suhteen muistot mahtuvat saman katon alle. Ne voi aikanaan havittaa jos/kun silta tuntuu. Toiset heittavat heti menemaan kaiken entisesta kun elamassa alkaa uusi vaihe ja sekin on hyva.
Pointtini on etta jokainen tehkoon niilla muistoillaan mita ITSE haluaa - ei pelkastaan miellyttaakseen kumppaniaan.

 

[Helekutti]

Ne on siellä VARASTOSSA hyvä ihminen ja tuskin on niitä koskaan edes käynyt katsomassa sen jälkeen kun sinne laittoi. En mäkään valokuvia hävitä sen takia että niissä näkyy joku exä tai vastaava, miks ihmeessä tekisin niin?

 

[Just]

Mun mielestä ois huolestuttavampaa jos ois tuhonnu kaikki kuvat exästä, siitä näkis että tunteita on vielä. Jos säilyttelee muistoina muistojen joukossa niin eipä ihmeitä merkkaa.

Toi pisti silmään että oli kuvia heidän reissuistaan. Siis pitäiskö vaikka vanhat lomakuvat jostain Pariisin matkalta hävittää kun reissukaveri sattu oleen sillonen siippa? Eikö sitä matkaakaan saa muistella vaikka ois ollu kiva reissu?

 

[Gloria]

Äh, älä pahoita mieltäs suotta

 

[vieras]

Kyl mul on tallessa vaikka mitä aina 7-luokalta lähtien