Tulipas hyvä mieli, kun katselin Helsingin keskustan miljoona-asuntoja.

[Niin.]

Oikotieltä katselin Helsingin kalleimpia kerrostaloasuntoja, ihan mielenkiinnosta vain. Isoja, monen sadan neliön huoneistoja, ikkunasta näkyy silmänkantamattomiin kerrostalojen kattoja, tai sitten keskustan loputon ihmisvilinä. Asunnoissa ihan kivoja yksityiskohtia, mutta kodikkuus ja lämpö ei oikein mulle saakka ainakaan välittynyt. Yhtäkin tyhjänä kuvattua huoneistoa katsoin ja mietin, että vaikka mä keskittäisin kaikki olemassa olevat kalusteeni sinne, niin huone jäisi silti tyhjäksi

Ainoa luonto ympärillä oli sisäpihalle kannetut pari suurta kukkaa ruukuissaan tai joissakin satama, josta matkustajalaivat lähtee. Halvempaan hintaluokkaan tultaessa (1,5-2,5 miljoonaa) talot alkoivat jo ulkoapäin muistuttaa mitä tahansa lähiökerrostaloa ja ympäristö muuttui entistäkin epämiellyttävämmäksi.

Suljin selainlehdet ja nousin tuolistani. Tuli lämmön tunne ja suunnaton onnellisuus, kun katselin tätä omaa kotiani. Minulle kaunista ja täydellistä, mutta vaatimatonta rintamamiestaloa täällä jossain kaukana Helsingistä. Ikkunasta avautuu metsää ja peltoa, ei näy toisia taloja tai loputonta autojonoa/ihmisvilinää. Tilaakaan ei ole useita satoja neliöitä, mutta meille juuri sopivasti. On rauhaa ja hiljaisuutta, ihana, suuri maalaiskeittiö, oleskeluhuoneita, saunaosasto, jokaiselle oma makuuhuone. Ihana lasiveranta ja tunnelmallinen terassi jonne voi mennä saunasta vilvoittelemaan. Puhumattakaan maailman kauneimmasta puutarhasta, joka tätä taloa ympäröi. On tilaa lapsille, koirille ja kissoille, autoille ja ihmisille.

Saan olla onnellinen, että olen löytänyt juuri sen oman paikkani ja olen onnellinen täällä missä olen. Ei musta olisi miljardööriksi, en viihtyisi ollenkaan niissä kummallisesti kalustetuissa kolkoissa halleissa, joita arvoasunnoiksi kutsutaan.

Oma koti kullan kallis <3

 

[khyllää]

Ihana kirjoitus.

Oma koti on paras paikka :heart:

 

[Hmph]

Minäkin olen löytänyt paikkani kaukaa kaupungin humusta, mutta jollekulle toiselle ne "Helsingin kalleimmat kerrostaloasunnot" ovat se oma paikka. Toinen tykkää metsän ja toinen kaupungin huminasta, ei sillä ole mitään tekemistä miljardöörinä olemisen kanssa. Vaikka ap sulla olisi kaikki maailman rahat niin silti voisit ihan hyvin asua just niin kuin nyt, vai?

 

["orion"]

Ois ihanaa olla miljonääri. Sais rakentaa (tai ostaa) ihan just omannäköisen asunnon melkeen minne lystää. Ison lukaalin, tai vaikka pienen vanhan mummonmökin. Tai vaikka rivitalonpätkän Kirkkonummelta.

 

[vvvvieras]

Itse asutaan (todella kivassa kylläkin) opiskelijavuokrakolmiossa, mutta miehen hyvä ystävä on perinyt sekä firman että omaisuutta, mm. miljoona-asunnon Helsingissä. Se ainakin oli todella kaunis ja kodikkaaksi sisustettu ja maisematkin ihanat: toisella puolella puisto, toisella päivisin vilkas pikkukatu joka rauhoittuu yöksi. Leveät lankkulattiat, uusia ja vanhoja kalusteita, kauniit ikkunat ja ovet ja ihanat huoneet.

Ottaisin heti, jos hinnasta tippuisi yksi nolla pois! Mutta onhan noita ökytaloja sellaisia, jotka ovat ihan liian prameita ja pröystäileviä. En haluaisi marmorikylpyhuonetta, kullattuja ovenkahvoja, sikariklubin näköistä olohuonetta tai steriiliä, kovaa ja modernia museotyyppistä kotia. En myöskään näe mitään järkeä, että kämppä olisi ihan valtava. Mun mielestä sais säätää lain jostain asumisverosta, että vaikka yksi ihminen sais asua max 50m2 kämpässä ja ylimenevistä neliöistä maksais veroa, kaksi ihmistä 70m2 jne