apea
Harmittaa vieläkin. Mulla ei ole ollut tapana kaataa hänen niskaansa yhtään mitään. Hän on tietoinen siitä, ett käyn terapiassa, ja että mulla on takana masennus joka edelleen on lievä, ja sen lisäksi ahdistuneisuushäiriö ja uupumus. Yritin ystävälle puhua siitä, kuinka väsynyt olen, ja kuinka musta tuntuu vaikealta hoitaa kaikki tarvittavat asiat, lapset, koti, työ, parisuhde, muut ihmissuhteet. Elämäntilanne on ollut sellainen, että olen ollut kovilla useamman vuoden, ja nyt vasta on helpottanut.
En hakenut sääliä, vaan yritin kertoa että miltä musta tuntuu ja mitä mä ajattelen. Sain täyden lyttäyksen, duuni on kuulemma ihan helppoa ja kyllä mun pitäis sellainen jaksaa, hän jaksaa itse paremmin vaikka tekee töitä ja on kasvattanut lapsensakin paremmin, sitä paitsi mun mieshän tekee niin paljon, enkä mä huolehdi mistään.
Mulla jäi niin paha mieli Eikä noi asiat ole edes totta! Korkeintaan se, että työ on sellainen että mun pitäis jaksaa sitä, kyllä mä sen itsekin tiedän, ja siitähän mä yritin puhuakin että koen itseni ihan riittämättömäksi kun en jaksa työssä samalla tavalla kuin aikaisemmin. Mulla on ihan oikeasti kovia vaikeuksia pärjätä töissä tällä hetkellä.
Mä en edes tiennyt mitä vastata. Tuntuu iskulta vyön alle :/ Ensin olen avautunut siitä, että tunnen riittämättömyyttä ja olen uupunut, ja vastaus on tuollainen :/